Juhannus jo ovella

Vuoden pisimmät päivät ovat käsillä juuri nyt, ensi viikolla, juhannuksen jälkeen käännytään jo lyhentämään päivää. Yötkin ovat valoisia kuin pilvisinä päivinä, mutta me valoon tottuneet osaamme hyvin nukkua! Kasvit sensijaan ottavat täysin voimin irti pitkän päivän kasvukauden, ja koko puutarhani huitelee nyt jo noin metrin korkeuteen yltäviä kasvien varsia tai luonnon heinien latvoja. Yläpellon arboretumissa on alkanut esiintyä runsaasti metsäkastikkaa Calamagrostis arundinacea.
Eilinen runsas sade toi uutta pontta kasvamiseen, ja kun tänään ollaan alle 20 asteen viileähkössä tuulisessa päivässä, kasvuvauhtia ei jarruta mikään.

Vain arboretumin puiden alla kuivalla alapellolla ollaan maltillisissa näkymissä, sillä siellä ketoutuminen on edennyt jo pitkälle, ja korkeutta vain n. puoli metriä. Tuossa yläkuvassa kilpailevat paimenmatara Galium album ja huopakeltano Pilosella officinarum, maustetta tulee mäkitervakosta Lychnis viscaria ja päivänkakkarasta Leucanthemum vulgare. Tässä alueella kasvaneet kolme irlanninkatajaa jouduttiin keväällä poistamaan, kun jäljellä oli vain kuivia rankoja.

Kevään kukinta on ohi, nyt ovat astuneet vuoroon kesäkuun hemaisevat näkymät ruusuineen ja liljoineen. Yläkuvassa pihakadun varressa suviruusun Rosa 'Poppius' takaa näkyvät hansaruusut Rosa rugosa 'Hansa', joiden mukana Varkaudesta muutti myös pikkuripaus juhannusruusua Rosa pimpinellifolia. Molemmat jasmikkeenikin sekä nietospensaat ovat kukalla parhaillaan.

Yläkuvassa mantsuriantuliainen idänjasmike Philadelphus tenuifolius, joka alkaa kukkia ennen tavallista pihajasmiketta, alakuvassa myös mantsurialainen, pikkunietospensas Deutzia amurensis. Kummallakaan ei näytä olevan toistaiseksi mitään hyönteistuholaisia.

Ruskolilja Lilium bulbiferum (otsikkokuvana) ja keltapäivänlilja Hemerocallis lilio-asphodelus ovat jo alkaneet, varjoliljan  L. martagon nuput ovat kyllä vielä kiinni, kuten yläkuvasta tuossa näkyy. Sen kaverina on jo alkanut valkokukkainen lehtosinilatva Polemonium caeruleum 'Alba'.

Toki vielä rapunpielen penkin kulmalla kuivassa viihtyvä iso- ja keltakukkainen japaninhanhikki Potentilla megalantha jatkaa, mutta loistokurjenpolvetkin Geranium x magnificum alapuolen kuvassa ovat jo alkaneet kukkia, samoin valkokukkaiset kirjohanhikit.

Loppuviikolla on ohjelmassa ruohonleikkuuta ja ruusupenkkien kitkentää, ennenkuin juhannusjuhlinta pääsee vauhtiin. Lopuksi pari punaista ripausta mukaan, talonpoikaispionia Paeonia 'Rubra plena' ja verikurjenpolvea Geranium sanguineum alapuutarhalta. Hyvää juhannusta!

Kesäkuun kiihkeyttä

Kesäkuuhun vaihdettiin jo pari viikkoa sitten, ja ilmat ovat olleet aavistuksen viileän puolella tänä vuonna, joten kasvit voivat erittäin hyvin ja tekevät mittaa pitkän valoisan vuorokauden lumoissa, kuka mitenkin. Alkukesän komeimpia ovat kuolanpionit Paeonia x anomala, joiden kohtalosta en ollut varma viime vuoden sienisaastutuksen takia, kun jättimalikan rihmasto alkoi saavuttaa niiden juuret. Yläkuvassa äitini perua oleva suurempi pensas eilen illalla kuvattuna. Alakuvassa taas tämän juurelta löytynyt siementaimi, joka kukkii ensimmäistä kertaansa lähellä maantietä olevassa penkinkulmassa. Mitkähän ovat tämän vanhemmat, kun lehti on erilainen emoon verrattuna? Vieressä kasvaa nimittäin myös kartanopioni, mutta sehän kukkii paljon myöhemmin.

Tillipionina saatuna hybridi alakuvassa näyttää nyt vakiintuneen kasvupaikkaansa pation syrjässä, ja tänä vuonna sekin kukkii paremmin kuin ennen. Useimmat kukat eivät ole vieläkään täydellisiä, aina on jokin terälehti jäänyt puolitiehen, kuten voi huomata alakuvasta. Kun kukkia on nyt näin paljon, ei moinen ominaisuus haittaa, vaikka on kyllä myönnettävä, että vielä viime kesänä harkitsin kasvin siirtoa johonkin syrjäisempään kohtaan.

 Jokunen vuosi sitten hankin Kärkölän Huovinpuistossa käydessäni pienen alun konnantatarta Persicaria officinalis, joka sai kasvupaikkansa talon viereisestä kompostin muistomaasta, harmaamalvikkien ja vuorenkilpien seurasta. Kitkin toissapäivänä pois liiaksi ryöhähtäneet nokkoset ja sieltähän paljastui pitkänhuiskeita tattarin tähkiä aika paljon. Nokkosen varjossa olivat venyneet lähes metriin, ks. alakuva!

Vuorikaunokkien Centaurea montana aika on hehkeimmillään. Alakuva on otettu parkkipaikan syrjässä olevasta ruusupenkistä, jonne vuorikaunokit päättivät mennä kasvamaan.

Kun alkukesästä on ollut sateisia päiviä, pensaat ovat jättikokoisia. Vieraillessani Islannissa kesäkuun alussa oli mukava huomata, että siellä vuorikaunokkia myös rakastetaan, mm. katolisella hautausmaalla sitä oli istutettu lukuisille haudoille kulleroiden kanssa koristeeksi.

Oikein hyvää kuuluu myös rodoille. Voimakkaan punainen 'Nova Zembla' kukkii lähes jokaisen oksan päästä, ja muutaman vuoden kasvanut 'Haaga', joka on ristitty Marjatanalppiruusuksi, on myös tänä vuonna tehnyt kukkia. Kun tämä on valkoisen Rhododendron brachycarpumin risteymä, on toiselta vanhemmalta 'Dr. H.C. Dresselhuys' ilmeisimmin tullut väri, kun kukat ovat vaaleanpunaiset. Kunhan siitä kasvaa vielä, on oikein sopiva sillä kohtaa! Molemmat rodontaimeni on hankittu Mustilasta, samana vuonna tuli tontille myös valkoinen R. brachycarpum, mutta se ei jaksanut viihtyä paikassaan.

Nyt on myös syreenien aika, valkoinen parhaimmillaan, ja koreansyreeni Syringa wolfii alakuvassa alkamassa. Siitä näyttää tontilla olevan vaaleaa lilahtavaa ja lähes valkoista versiota. Pihasyreenin Syringa vulgaris lilakukkaiset yksilöt kohta jo lopettavat kukintaansa.

Myös voivat pulskasti rikkakasvini, joita ovat ensi sijassa vuohenputki Aegopodium podagraria, nokkonen Urtica dioica ja koiranheinä Dactylis glomerata. Kun tätä tonttia lakataan hoitamasta, ne perivät maan, ovat siksi aggressiivisia. Tällä välin komposti kasvaa korkeutta kitkentäaikana! Vanhasta kompostista otettu multa, jolla perustin muistopenkin alapuutarhaan, näyttää muuten tuottaneen kasvukykyisiä kurpitsantaimia, ja siitähän on kaksi vuotta, kun kompostilla kasvoi koristekurpitsaa. Siihen penkkiin on nyt tehty myös mangoldi-istututusta, kun päivänliljalle istutettu kohta aika harvaa tien varren puolella.
Tänään on ohjelmassa kitkentää ja saatujen kurpitsantaimien (kesä-, turbaani-, spaghetti-, koriste-) istutusta multasäkkeihin. Sääennusteissa on loppukuulle odotettavissa epävakaista ilmamassaa.

Heleää helluntaita!

Meillä on tänä vuonna kuin mannerilmaston kesän tulo,se on nyt ollut kiihkeä kuin ei ikinä, ja kukat ja lehdet  kasvavat aivan kohisemalla. Viikko sitten ei juuri ukonhatuista ollut tietoakaan, ja nyt penkki on puskenut esiin puolimetriseksi  venähtäneet varret. Eihän se hyvää tiedä, jos sattuu tuulisia ilmoja. Vaikka tukikeppejä on tehty varastoon, niin montaa toki ei mistään löydy!

Viime yönä tullut pikku sade teki sen, ettei tarvitse kastella istutuksia. Muistopenkki on saatu valmiiksi alapuutarhalle, siinä hupeni lähes viikko. Istutin pääasiassa ruskopäivänliljaa, mausteeksi ukonhattua, akileijaa ja jaloangervoa, ja reunustin kaiken soikkovuorenkilvellä. Ryhtiä antavat nyt alkuun kaksi timanttituijaa, ja muistokuuset sitten myöhemmin, kunhan kasvavat suuremmiksi. Muistopenkistä tuli kaksiosainen, ettei tarvitse kastella kiertäen koko pitkää penkkiä.
Naapurista purjehtineet ruusupavun taimetkin saivat majansa viikolla siinä lähistöllä. Muistopenkkiä on pitänyt sateettomana aikana hieman varustella, laitoin mullan katteeksi vuorenkilvistä raksitut liiat lehdet. Naapurin innokasta kissaa varten pitää ripotella sitruksen kuoria, kun näyttää, että istutus oli liian hyvä houkutin kissanvessaksi.

Helluntain kunniaksi talon länsiseinustan sininen alppikärhö Clematis alpina on avannut satoja kukkia, hieman se hävisi eteläseinän valkoiselle alppikärhöristeymälle, jonka kukat aukesivat jo neljä päivää sitten.

Aasiankullero Trollius asiaticus on voinut hyvin märän syksyn ja talven lumien alla, se on parempi kuin koskaan. Alaskanlupiinikin kukkii sen seurana. Sensijaan harmaan käenkukan taimia ei näy lainkaan, ja aika heikoilla ovat myös lampaankorvat eli nukkapähkämöt. Ei ole noussut yhtään punalatvan versoakaan.              

Etupihan penkkiin näyttää kotiutuneen Hörtsänän arboretumista Orivedeltä mukaan kulkeutunut keltapeipin Lamiastrum galeondolon alku. Sillä on parempi kukintainto kuin talon itäseinällä kasvavalla Palsan myllyltä Padasjoelta tuodulla kannalla, joka taas osaa peittää isoja aloja vauhdilla. Se pilkottaa alapuolen kuvassa seinänvierikasvina.

Sekä tuoksu- että tummakurjenpolvi Geranium ovat myös jo hyvin voimissaan, ne ovat asettuneet etupihalle onnessaan. Hieman alempana tällä talon puolella kasvava loistokurjenpolvi G. x magnificum ei pärjää niiden vauhdille.

Etualalla metsälehmus, saarnen latva taka-oikealla.

Puissa on nyt lehdet, vaikka saarni Fraxinus onkin tietysti viimeinen, se häviää tammelle Quercus ja jopa lehmukselle Tilia. Puutarhalle pari vuotta sitten istutettu punalehtinen koristeomenapuu ei näytä avaavan yhtään silmua, liekö talvi ollut sille liikaa, ainakin se oli jänikseltä suojattu kanaverkolla, mutta maaperässä temmelsi koko syksyn ja talven myös vesimyyriä.Talojen ajotien varteen, kivien väliin pesiytynyt tammi tässä alakuvassa sen sijaan voi loistavasti. Sääli sitä, koska kasvupaikka on väärä, kun tien laita on liian lähellä.

Kevään kukkarunsautta

Tämän postauksen kuvat on otettu eilen iltapäivällä, sateiden välissä. Kevät on mielestäni parhaimmillaan, kun soikkovuorenkilpi Bergenia crassifolia kukkii. Ehkä siksi on niitä istutettu tontille paljon, mutta voi olla niinkin, että siksi kevät maistuu niin makealle niiden kukkiessa. Osa kasveista on herttavuorenkilpeä B. cordifolia, kuten kuvan oikeassa yläkulmassa oleva kasvusto.
Niin tai näin, mutta nyt on niiden aika! Tontti on vieru, melkein joka kohta kallellaan, joten vuorenkilpien ryhmä ryhdittää rinnenäkymiä. Joka vuosi teen uuden vuorenkilpi-istutuksen. Niiden lehtien alla eivät tontin tavanomaiset tilanvaltaajat, vuohenputki ja juolavehnä jaksa menestyä, joten vuorenkilpipenkkiä ei paljon tarvitse kitkeä, kun se on alkuun päässyt.

Muuten kevät on tietysti pääasiassa keltainen. Nyt ovat parhaimmillaan jalokiurunkannukset Corydalis nobilis. Ne levittäytyvät tontillani rikkaruohon omaisesti siemenistä, ja näyttää olevan sama juttu naapureissakin. Muistaakseni niitä alettiin istuttaa 1960-luvulla, joten kotiutumisaikaa niillä on ollut n. 50 vuotta. Tämä mäkikylä on niiden mielestä parasta kasvupaikkaa, kukasta tulee pian mustahkoja siemeniä tuottava litu, joka kylväytyy ympäristöönsä. Tänä keväänä on muutama kukkapenkki on pariin kertaan kitketty uusista taimista!

Jonkin vuoden samassa paikassa kasvettuaan maan alla oleva hauras keltainen ontto juurakko on kasvanut monia senttejä leveäksi ja moniosaiseksi. Sen siirtäminen siltä kohtaa ei enää tule onnistumaan, aina jää jokin juurenkappale maahan, ja kasvu jatkuu siltä kohtaa "forever". Eipä tuo haittaakaan, koska se kuihtuu pian ja vaikka naatit nyhdetään ennen aikojaan irti maata myöten, uusi kasvu ilmaantuu seuraavana vuonna. Montakohan kertaa tuokin rapunpielen kasvi on taittunut oven auetessa tai muuten vaan kitketty liian vehmaana?

Kevätesikot Primula veris ovat myös parhaimmillaan. Oikeastaan vain osa tontin esikoista on puhdasta kevätesikkoa, sillä paikoin tässä on oikea risteymien hautomo. Oikealla kevätesikolla on kapea suppilomainen teriö ja kukka on heleän keltainen. Istuttamani huonekasvit ovat olleet isokukkaisia valkoisia ja punaisia kääpiöesikoita Primula vulgaris, joita on tullut hankittua pääsiäiskasveiksi, ja ne on sitten kesän aikana pantu kasvamaan ulos, muiden esikkojen seuraan.

Tuloksena on mm. isokukkaisia, eri keltaisen sävyisiä; eri kokoisin kukin punaisia ja oransseja kukkia tuottavia taimia, varsinkin tässä etupihalla. Yllä oleva kuva on suviruusun tyveltä. Sisareni, joka kyläili eilen, arveli saaneensa minulta kevätesikkoina tuota suurikukkaista keltaista lajiketta ja risteymiä on ilmaantunut hänellekin, kun hän oli istuttanut matalia punaisia muiden joukkoon.

Kiihkeästi levittäytyväksi ovat osoittautuneet myös keltavuokko Anemone ranunculoides ja mukulaleinikki Ranunculus ficaria, tuossa yläpuolen kuvassa viimemainittu valtaa maantien varren syreeniaidan taustaa, näyttääpä joku ehtineen sinne ajotien puolellekin.

Alunperin toin mukulaleinikin Turengista 1980-luvulla kukkapenkin koristeeksi, lähellä rautatieasemaa oli Hankkijan muinainen (1940-luvulta?) taimiston paikka muuttunut metsiköksi kylätien varteen. Kasvilla on pieniä maanalaisia mukuloita, joiden siirto onnistuu yleensä lähes 100 %:sesti mihin aikaan keväästä tai kesästä vain. Ylläoleva kuva kertoo puutarhajätteen kompostille kuihtumisvaiheessa viedystä materiaalista, joiden siemeniä on siinä ohimennen karissut ja alkanut mahtavan kasvun. Se leviääkin siemenistä tehokkaasti, ja toivottavasti sitten joskus tonttini on yhtä komea kuin takavuosina kohtasin puistikon osan Lepaan puutarhaoppilaitoksella, jossa mainitut molemmat keltakukat olivat mahtavassa kukassa Vanajaveteen kallistuvalla rinteellä.

Yhtä hyvin ei jaksa kilpailla vuohenjuuri Doronicum orientale, sillä pitäisi olla kasvitonta maata siementaimilleen, ja sitä löytyykin kompostilta tai pensaiden alta, joissa heinä ei kasva. Tämä kuva on kriikunan alta, pihakaivon takaa, johon sitä istutin muutama vuosi sitten, mutta rikkakasvi vuohenputki on tässä myös voimissaan. Lopuksi maanantaina otettu kuva keltavuokoista, alapihan puolelta sekin.

Kevään merkkejä

 On kulunut viikko toukokuuta, ja mielestäni kevät etenee ennenvanhaiseen hitaaseen tahtiin, sillä koivut ovat juuri alkamassa hiirenkorva-vaihetta. Mikäs ihme se on, sillä yöt ovat edelleen olleet aika kylmiä. Viime yönä saatiin ensimmäinen kunnon sade tälle keväälle, ja tämän viikon aikana kukkamaailma varmaan pursuaa vauhtiin.

Autotallin nurkan onnenpensas Forsythia avasi kukkansa lauantaina,  samoin viime viikolla tuli kukka-aika näsiälle Daphne mezereum, joka kasvaa tontin itälaidan hietakastikkakasvustossa.

Kaadetun jalavan tyveltä paljastui alkava valkovuokon leviämispiste. Sen koko on vajaa metri. Vasemmalla on toinen Rosa rugosa 'Hansa'n istutusalue.

Ylemmän Rosa rugosa-istutuksen liepeisiin on kehkeytymässä kevättähtien Chionodoxa mattoa. Nyt se on vielä harvaa, muistona tässä aikaisemmin olleesta pitkästä kukkapenkistä, jonka tilalle nuo kaksi ruusuympyrää istutettiin tienvarren koristeeksi.

Tästä maantien ja talojen tien kulmauksesta näyttää kehkeytyvän puistolemmikkien Myosotis sylvatica ja scillain Scilla sibirica valtakunta, niillä on jo kaksi muutakin kulmausta tässä lähistöllä. Jos vain jaksan pitää lumimarjan kurissa! Versot on poistettu nyt kahtena vuonna peräkkäin. Tässä kohdin oli joskus ennen muinoin, ehkä 1940-luvulla(?) talousjätteen komposti, sitä seurasi myöhemmin kurpitsan kasvatuspaikka. Vanhempani istuttivat sitten lumimarjan, joka ryöstäytyi kasvamaan koko kulmauksen täyteen.

Talonseinustan  valkoinen alppikärhö Clematis näyttää selvinneen talvesta hyvin. Samoin hyvin ovat talvehtineet tuoksukurjenpolvet niiden lähistöllä.

Nurmikoilla matalaa kukkivaa on jo katsottavana, on  tuoksuorvokki Viola odorata, keltavuokot Anemone ranunculoides, imikkä Pulmonaria obscura, mukulaleinikki Ranunculus ficaria ym, mutta parhain aika niillä on vasta edessä päin. Loppuun kuva kuusesta, siperianpihta Abies sibirica, josta taitaa tulla kaunis puu ylämäen rinteelle.

Kevätnäkymiä

Tänään oli tosi keväinen päivä, aurinko paistoi ja melkein kaikki lumet ovat huvenneet. Vain joissain katveikoissa saattaa näkyä vielä lunta, mutta varsinkin routaa vielä on, sillä aurauskepit eivät ole kaikki vielä irronneet. Parhaimmillaan ovat krookukset, suvi- ja lumikellot. Jokunen scillakin jo kukkii.

Pohjoisrajalta katsellen näkyy vielä korjaamatonta oksikkoa, etualan koripajun ja keskialalla tammen tähteet.

Arboretumissa on puhaltanut suuri tuuli, sillä hieman toista viikkoa sitten oli puunkaatajia liikkeellä, talon ympäristöstä poistui neljä vaahteraa, yksi jalava, tammi, omenapuu ja koripaju, sekä lukuisia kriikunoita ja isotuomipihlajia. Kaatojen syy oli viime jouluinen lumituho, joka rikkoi puita, mutta vaahterat ja jalava kaadettiin sen takia, että mikäli samanlaista säätä tulisi, ne varmaan olisivat seuraavina sähkö- ja puhelinjohdoissa. Uusia puita saa aina, taimia on runsain määrin kasvamassa! Yllä olevasta luettelosta vain tammi, jalava ja paju oli oma istuttama, muut olivat joko luontaisia tai vanhempien perintöä. Vielä on leikkaamista pensaissa, niitä en ole alkanutkaan.

Harvennettu kriikunarivi, taustanaan vanhimpien tuijien parvi.

Merkittävää oli lumituhoissa, että yksikään havupuu ei vaurioitunut, ja nythän havuja on istutettu enemmänkin vuosien varrella. Varsinkin kartiotuijat ovat viihtyneet hyvin, vanhimmat jo kolmimetrisiä, ehkä ylikin.

Puutarhalla on jälleen runsaasti myyrien multamakkaroita ja kekoja, myös karhunvattu piti leikata alas kokonaan, sillä jänikset olivat ahkeroineet kasvuston kimpussa. Onneksi on huhtikuuta muutama päivä, ja toukokuussakin parina ensi viikkona ehtii raivaustöihin. Oksakasat muuttuvat hakkeeksi ja tikkupuiksi. Omenapuun rungosta taitaa tulla istuimia. Jalavan runkoa tilattiin sorvausmateriaaliksi, saapa nähdä, liikkuuko se vai tuleeko siitäkin istuimia.

Vihertääkö?

Äitini perua 1960-luvulta oleva suvikellojen istutus ison maakiven kupeessa jaksaa kasvaa! Kuva on otettu perjantaina 13.04.2012.

Samana päivänä parkkipaikan liepeestä neidonruusun luota löytyi muutama lumikellokin.

Eipä tuoretta vihreyttä juuri näy ulkona. Kevät tulee etanan vauhdilla, eikä tontilla ole oikein edellytyksiäkään nopeaan kevääseen, koska se on pohjoiseen viettävässä vanhassa rantarinteessä.  Puolessa välissä tonttia on kaareva taite, jossa rinne vaihtuu tasamaaksi, ja siihen muinaisten aaltojen voima on kantanut hiekan ja hiedan kerroksiksi. Nykyisin vedet ovat toki paljon alempana. Kymijoen Pappilanlahdelle on matkaa runsas puoli kilometriä, samoin toiselle puolen, Urajärvelle, ja kylä on aikanaan kehittynyt niiden väliselle mäkiselle kannakselle.

Etupihalla on sulaa eniten, koska siellä on koko talvi oltu lapion kanssa häärimässä! Muualla on hankea tasaisemmin.

No, tämä on saatu, ja siihen pitää olla tyytyväinen! Suvi- ja lumikellot (Leucojum aestivum, Galanthus nivalis) jo ovat tulleet parin pensaan liepeissä esiin, vaikka muuten maat ovat märkiä ja ruskeita. Eilinen vesisade varmaan sulatti routaa enemmältikin, veikkaukseni on, että vappuna ei ole paljonkaan lunta! Siihen on aikaa vielä runsas pari viikkoa. Kukkapenkin yli puolimetrinen lumikakku sulaa aina viimeksi, koska naapurin isot kuuset varjostavat sen keskipäivällä.

Sisätiloissa vihertää sitäkin paremmin, kun valon määrä on suuri. Mustanmerenruusut ovat tykänneet alkuviikosta annetusta kanakakkarae-lannoituksesta, ja jo kolmessa ruukussa on meneillään runsas kukinta.

Kaikissa pistokkaissani on jo juuret, ja tällä viikolla alkaa niiden ruukutus, tulee uusia verenpisaroita, rönsyliljoja, pelakuita ja begonioita patiolle vietäväksi ja kuparilehteä sisätiloihin. Edelliset ruukutukset tein pari viikkoa sitten. Vanhat talvehtineet isot Fuchsiat jaksavat myös hyvin pohjakerroksen viileässä.

Ensi kesänä tulee arboretumin alueella tehtäväksi enemmältikin hommia, kun puunkaadot ja pensaiden alasleikkuut ovat ohi. Tienvarren papulanruusu-aidanne pitää nimittäin leikata välillä. Se ruttaantuu niin perusteellisesti linkolumien alla, että aikoihin ei enää ole voinut kitkeä, ja lumimarjaa on kasvanut sen joukkoon.