maanantai 22. syyskuuta 2014

Päivä ja yö tasatahtia

Makuuhuoneiden ikkunoista näkyy, että kellastuminen on alkanut. Kivikoivut johtavat. Matalat pensaat etualalla ovat nietospensaita.
Huomenna on virallisesti syyspäiväntasaus, ja siirrytään vuoden pimeämmälle puoliskolle. Ei ole kuutakaan lähiaikoina valaisemassa, ja paksut pilvet ovat varsinkin syksyille ominaisia. Yö- ja päivälämmöt lähenevät siis toisiaan.

Alapellon taimimaalla on runsaasti viimevuotisten parin kasvin jälkeläisiä, jotka jäivät siirtämättä. Kukinta kestää tällä Rudbeckialla runsaan kaksi kuukautta, enemmänkin, jos ei tule pakkasia. Siemenet ostin Washingtonin-reisulla 2010.
Joinakin vuosina, kuten nyt aivan hiljattainkin, syksyisiä säitä riittää pitkälle, vuodenvaihteen ylikin jopa. Nyt on oltu aivan kesäsäissä viime aikoihin asti. Laitanpa muutamia eilen otettuja kuvia puutarhalta:

Kompassikukka Silphium perfoliatum kasvoi tänä vuonna kahteen metriin, sillä on nyt juuret hyvin penkissä. Kukinta alkoi jo heinäkuussa.
Pensashanhikkien Potentilla fruticosa parhaat ajat meneillään. Tämä on vanhin niistä: lähellä maantietä, ikää jo kymmenisen vuotta. Nuoremmat asuvat etupihalla lipputangonpenkissä.
Kartiotuijilla Thuja occidentalis Brabant kävyt on tehty, ja kylläpä niitä tänä vuonna tulikin!
Rapunpielen idänkurjenpolvet Geranium himalayense innostuivat uuteen kukintaan, kun leikkelin elokuulla pois kuivina törröttäneet entiset kukkavarret. Alapuolella kuva varsankellosta Campanula trachelium, jonka varret myös leikattiin kuuman jakson loppuaikana. En ole sen ennen nähnyt kukkivan toista kertaa.


Siinä vieressä komeamaksaruohot ovat alkaneet viimein punastua paremmin. Tänään pitää leikata joitakin niistä vaasikukiksi, jos tulee pakkasöitä.
Piti oikein käydä laskemassa myskimalvan Malva moschata kukat, eilen aamulla oli kuusi avoinna, yksi kuihtunut, ja kymmenkunta nuppua. Kaikki kukkivat oksat ovat eloon jääneestä juurakosta, joka viime syksyllä näihin aikoihin pääsi  tähän kasvamaan. Taimen juurelle jätetyt hedelmykset antoivat lisäksi monta siementainta viereen.
Pihlajat ovat komeimmillaan! Kontrastia on, kun lehdet vielä ovat näin vihreitä.
Lopuksi kuva talon vierustan kuivalta penkalta, jossa syysasterien kausi jatkuu. Neitoperhosia oli vielä aurinkoisina hetkinä etsimässä ruokaa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Lämpimän syksyn ilmettä

Alkuun väripläjäys tontin luoteiskulmasta, joka on lähinnä kirkkoa. Siinä entisen ison sähköpylvään paikalla on ollut kukkapenkki vuodesta 2002, jolloin tehtiin vesijohtokaivantoa naapureille, ja samalla tuli täytetyksi sähköpylväiden poistosta jääneitä isoja kuoppia. Taustalla olevat puut ja korkeat pensaat ovat jo naapurin tonttia. Kukkamaan ovat vallanneet verikurjenpolvet Geranium sanguineum, vaikka kukinta on jo loppunut. Hyvin näyttää voivan hurmehappomarjakin Berberis ottawensis 'Superba', jonka muutama vuosi sitten siirsin entisestä kasvupaikastaan tähän.

Ei ole ollut yhtään kylmää yötä tähän mennessä. Tämä aamu oli ensimmäinen, kun mittari näytti vain +5 asteen lukemaa. Näyttää siltä, että kesäkuun kylmät saavat nyt korvauksen pidennetystä kesästä. Tässä kuvassa näkyy nurmikon terhakasti viihtyvä punanata! Kohta pitäisi leikatakin, mutta ilmat ovat olleet niin lämpimiä, että keskipäivällä leikkurin työntely on liian hikistä.
Vasemmassa laidassa on turkulaisten sukukokousvieraiden v. 2008 tuoma tuliainen, Ruissalon puutarhan punatammi Quercus rubra, joka ei ole vielä alkanut tuottaa syksyistä punaväriään. Puuntaimi on nyt n. 120 cm, ja oli aivan vinossa keväällä. Harkitsin silloin tukikepin laittamista, mutta kun viimein menin keppien kanssa paikalle, puu olikin suoristunut. Toinen samaan aikaan tuotu taimi, joka kasvaa kriikunan varjossa, on puolet lyhempi.

Koreansyreenit Syringa wolfii sensijaan tietävät hyvin, että on aika pudottaa lehdet! Oikeanpuolisin on jo lähes kalju, kaksi muuta on keltaisena, ja pari vielä melko vihreitä. Nämä tuottavat etualalla olevalle taimimaalle useita siementaimia, joista kyllä joutaisi toiseenkin kotiin!

Kovasti innokkaita ovat tekemään jälkeläisiä myös tammet Quercus robur. Näin syksyllä näkee, onko puu kovin homeenherkkä, kun aivan vierekkäisetkin taimet ovat niin erilaisia. Viime viikolla lähti uuteen kotiin (samaan kuntaan) tammentaimi, joka oli valinnut kasvamisensa sijaksi puolen metrin päässä alakerran ovesta olevan kuivan ja hiekkaisen maan. Taimi oli hyväkuntoinen ja homeeton.
Syksy on tullut myös kivikoivuille Betula ermanii, jotka karistavat aikaisin lehtensä, ja saavat ne keväällä myös myöhemmin kuin rauduskoivu. Silmujen puhjetessa keväällä puu on hyvin herkkä kärsimään kylmistä päivistä, usein käy niin, että moni oksa jää kokonaan lehdettömäksi, niin myös viime keväänä.

Päivät kääntyvät iltahämärään jo aikaisin, jo kuuden aikaan on melko vähän valoa, vaikka aurinko on vielä ylhäällä. Päivä on nyt noin 13 h pitkä. Pihasyreeni, lehmus ja mongolianvaahtera ovat vielä ihan vihreitä.

Kuten kuvasta näkyy, jättimalikkaa ei niin vain hävitetä! Harmi. Vaikka vuosi sitten panin hyvin runsaasti karkeaa suolaa sienialueen ympärille, ei sitä näemmä tullut kuitenkaan tarpeeksi, koska nurmikko on käynyt paljaaksi pyykkitelineen lähellä. Tein uutta suolanlisäystä jo toista viikkoa sitten, mutta pari päivää myöhemmin sieni oli alkanut kukoistaa paljon isommalla alalla kuin olin kuvitellut.