Kesään on päästy

Puolivälissä toukokuuta alkoi näiden ruukkujen kukka-aika!

Harvinaisen pitkä kevätkausi on saatettu loppuun, kun koivujen lehdet ovat täysikokoiset. Koko huhtikuu ja osin toukokuukin meni raivauksissa, ja sain vihoviimein sen autotallin seinustan pihajasmikkeen kantokasan väännetyksi pois. Muutama muukin kanto sai kyytiä, ja varsinkin ylämäen ruusu- ym. pensaiden kantovesojen raivaukset, kun puiden kaadosta tulleet klapipinot vaativat tiloja itselleen.

Kesän alkua odotettiin ja siihen meni kyllä aikaa, sillä toukokuu sattuikin osumaan tavallista viileämmäksi, ja koko kuukauden saikin sitten varrota!  Mitään erityisen lämmintä ei ole kesäkuun puolelle tultuakaan, lisäksi on ollut melko kuivia ilmoja. Hiirenkorvavaiheessa oltiin vielä 20 05 vaiheilla. Toinen kesän merkki on lämpötilojen päätyminen yli 10 asteen. Päivällä siihen on jo muutaman viikon selvitty, mutta yöaika on harvoin edes lähennellyt  tuota. Viime yönäkin oltiin +6 C asteen tuntumassa. Vaahtera ja tuomi alkoivat kukkia vasta toukokuun puolivälin maissa.

Kuva on 29 05 2020 alueesta, jossa olen viettänyt aika paljon aikaa keväällä raivatessa. Koivuissa on lähes täysi lehti. Kaadettujen tuomien ja pihlajien vesoja on saanut poistaa jo toisen kerran. Koko kalteva rinne ja sen tyvi on puolestaan kriikunanvesojen leikkaamista vaativaa. Yritän saada kriikunan tästä poistetuksi, se on ollut alunperinkin liian taajassa, jonka takia talvisin syntyy yhtä oksavyyhtiä, kun lumi painaa, eivätkä oksat oikene. Rinne on oksa- ja heinäkompostin laitaa, joten se kasvaa koko ajan rehevästi, ja kriikunankorjuu siinä on ollut perin hankalaa. Kukkamaaksi kelpaa.

Maat olivat pitkään vaaleanruskean kuloheinän vallitsemia. Ruoho on alkanut kasvaa näkyväksi reilu viikko sitten, joten koirasta on löytynyt jo ensimmäinen punkki kulmakarvaa koristamasta. Toki vuohenputkea on päässyt kitkemään jo toista viikkoa. Muuttolinnut palaavat vähitellen, rastas-aikaa on vietetty tavallista kauemmin, mutta tänään jo kuulin pensaskertun ääntä. Kertut ovat hyönteissyöjiä, joten niiden ruokaa eli lähinnä erilaisia sääskiä on alkanut esiintyä toukokuun lähetessä päätöstään.

Alatien varren kukkapenkki 26 05 2020. Edellisvuotinen sipulikasvien istutus on vielä parhaassa kunnossaan, edellisiltana aukeni myös vuohenjuuri siiinä oikealla. Marjapensaiden lehdet ovat vielä aika pieniä, mutta kukinta niissä on meneillään.

Scillojen, kevättähtien ja pikkukäenrieskojen aikaa saatiin katsella useamman viikon, vasta toukokuun loppupuolella oli kelta- ja valkovuokkojen aika. Viime viikon lopulla kääntyi maanpinnan koristevastuu kevätesikkojen, puistolemmikkien ja jalokiurunkannusten tehtäväksi, nyt ollaan siinä vaiheessa. Yksi yksinäinen vuorikaunokki on avannut ylämäellä kukkansa, niiden paras aika on vielä ehkä viikon päässä, vaikka varret ovat lähes täysikokoiset. Monena vuonna olen päässyt kuvaamaan jo pionien loistoa, mutta ei nyt.

Marjatarhan puutarhaa. Keltainen on kevätesikkoa.

Täyteen lehteen päässeitä eivät ole vieläkään tammet tai saarni, pihasyreenin lehtikin on vielä vajaakokoinen. On kuitenkin ensimmäinen lilan syreeniaidan kukinnan päivä, ja samaan kilpailuun ehti mukaan Pentti-hevoskastanjakin, aivan yhtä aikaa olivat sunnuntaina ensimmäiset vähät kukat auki. Ehkä ensi viikolla voidaan nähdä pihlajien ja vienokirsikan kukintaa.

Pihasyreeni talon toisen kerroksen ikkunasta, kuvattu tänään 02 06 2020, kun aika monta kukkaa on auki.

Hevoskastanjan kynttilälyhdyt ovat tulleet näkyville 31.05 2020. 

Sentään on uutuuksiakin! Jo aikuisikään ehtinyt Kuntalan punaluumu ei ollut vielä kukkinut kertaakaan aiemmin, joten suunnittelin puun kaatamista ja tilalle jotain muuta. Kuinka ollakaan, pari kolme päivää sitten silmiin osui ihan epäuskottavalta tuntuva näky, puussa oli valkoisia kukkia latvassa, alemmissa parissa oksassa vielä nuppuvaiheessa. Myös 6 vuotta sitten istutettu Huvimaja- kirsikka on kukkinut runsaana reilun viikon.

Huvimaja-kirsikka kukkii etualalla 29.05 2020, takavasemmalla erottuu huonosti se punaluumu 

Istuttelin ylämäelle toukokuun viimeisellä viikolla pari uutta rodoa, kun siellä oli puunkaatojen takia nyt mahdollista miettiä alueen kasvillisuuteen muutoksia. Ne tulivat saamaan sijansa koiranheisipuun kahta puolta. Ulompi, Mustilan risteytys marjatanalppiruusu P.M.A. Tigerstedt onkin jo avannut nuppunsa valkoiseen loistoon, toinen samasta ryhmästä, Haaga on vielä punertavan nupun vaiheessa. Niiden lähelle siirsin ruukussa muutaman vuoden kasvaneen jalokuusen Abies taimen, jonka vuosiverso kasvoi viime vuonna n. 20 cm. Se saattaa olla sachalinensis, mutta kasvakoon nyt vielä vähän, että saadaan tutkittavaa. Ilmeisesti jo pärjäilee oikeassa kasvupaikassaan. Vettahän näille on saanut kanniskella, sillä kunnon sateita ei ole saatu lainkaan. Toki toukokuun puolivälissä pari rännisaavia täyttyi autotallin kulmilla.

Kuva on ennen viikonloppua otettu.

Istutin myös talon vieren pation laitaan keltakukkaisen atsalean, joka on saanut kauppanimen Onnimanni. Sekin on Mustilan tuottama, ja kuuluu FinE- taimikantaan. Ennestään meillä ei olekaan yhtään sitä lajiryhmää. Sen viereen istutin pari vuotta ruukussa ja talvikellarissa aikaa viettäneen jalohortensian.

Atsaleaistutus ei ole tuosta viikossa juuri mihinkään muuttunut. Poistin tästä vuorenkilpien kasvustot ja lisäksi saha korjasi vuorimännyn, joka ei sitten lopuksi niin kääpiöinen ollutkaan...

Muita viime viikon istutuksia on myös pari vuotta talvikellarissa asunut valkosade Wisteria sinensis alba, joka on alkanut kasvattaa silmujaan pulleammiksi makuuhuoneen ikkunasta katsottavassa paikassa kivikoivun varaan joskus tukea ottavaksi. Sehän on puuvartinen liaani, siinä lintujen ruokapaikan tienoilla maa pysyy kuohkeana. Viereensä sai meripihkan värisiä lehtiä tekevän taimen, sekin vielä Mustilasta, nimittäin heisiangervo Physocarpus opulifolius Amber Jubilee.

Valkosade noin metrin korkeudelta, josta se haaroo.

Heisiangervo Amber Jubilee on vasta 30 cm korkuinen.

Marjatarhassa on uusi sipulikasvien penkki, johon istuttelin loppusyksystä käteen tarttuneen keltaisten sipulikasvien pussillisen. Siihen näyttää kasvaneen yksinkertaisia vaaleankeltaisia tulppaaneja ja kahdenlaisia tasetteja, niitä ei ennestään ollutkaan. Nekin avautuivat viimein, ja ovat tällä hetkellä parhaimmillaan. Keltainen lienee tasettilajike Aureum, toinen on valkoinen ja torveltaan hyvin vaaleankeltainen, se ilmeisesti on perusmuotoinen tasetti.

Sisätiloissa on ollut iloa vajaan kolmisen viikkoa kukkineista mustanmerenruusuista, joita laitoin kasvamaan maaliskuussa. Kaikki säilyneet mukulat tuottivat violettikukkaisia. Se valkoinen vaihtoehto oli kyllästynyt minun hoidossa, mukuloita ei löytynyt yhtään istutusvaiheessa. Kokeilin myös ihan uutta kasvia pistokkaaksi, nimittäin ruusubegoniaa, ja hyvinhän siinä kävi. Kaksi ruukullista on uutta polvea tulossa, ja se emoyksilökin intoutui kasvamaan lisää ja aloitti kukinnan yhdellä pienemmistä sivuhaaroista, joka jäi katkaisematta taimitehtailussa.

Päivittäiset työrytmit ovat hieman kehittymättömät vielä. Nythän on pitänyt ikäihmisten karanteenin takia siirtää ostosreisut varhaisille tunneille, joko klo 6 tai klo 7 alkaen, joita aikoja kaupat ovat tarjonneet. Päivällä taas on ollut liian paljon UV-säteilyä tarjolla, joten päivä on mennyt sisäaskareissa ja etsimässä päivälevon paikkaa, kun yö jää lyhyeksi. Parhaat työhetket jäävät iltaan, tontille ei osu kuuden jälkeen paljonkaan suoraa säteilyä. Vähemmälläkin on ehtinyt!