sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Syyshehku on ohi

Aluksi neljä kuvaa viime torstailta, kun pakkasilma jo kuritti maisemia. Suurin osa puiden lehdistä on jo tullut alas, vain tammella ne viipyvät pidempään. Monilla pensailla sen sijaan on vielä hyvä lehdistö, kuten purppuraheisiangervolla ja lumimarjalla.
Etupihan maksaruohoista nostin seinustan puoleiset pois ja piilotin tulppaaneja tilalle.
Alapuutarhan tammi
Lumimarja
Maan pinnan matala kasvillisuus meni kohmeeseen, varsinkin sammalet, joilla varren pinnassa on vesimolekyylikerros, ja kävellessä kuuluu rapinaa jäätyneiden varsien murentuessa. Lunta on saatu sen verran, että Bergeniain lehdillä on ollut sitä hieman.

Värien juhlat tältä syksyltä on vietetty, on alkanut sopeutuminen kylmän ajan vaatimuksiin. Lehdet pois, kuori ja silmusuomut paksummiksi. Kun lehdet ovat pudonneet, tuulee enemmän, ja se kuivattaa pintasolukkoja. Homeiden ja monien sienten kasvukin loppuu. Alla kaksi kuvaparia, ylempi otettu 08.10. ja alempi tänään.
Näkymä tontin itäreunalta
Tänään syreenin lehdet liikkuvat, kun on melkoinen etelätuuli.

Lipputangon penkki
Tätä ei komista enää kuin kuusesta haetut oksat, jos nekään...
Sitä aina ihmettelee keväällä tätä penkkiä katsellessa, miten se voikin muuttua niin paljon kesän kuluessa. Kun kukkavarret on korjattu, näkyvillä on vain ruskeaa tynkää, jonka päällä lumet kestävät kauimmin. Tuntuu, että mitään ei ole odotettavissa. Ja sitten se taas alkaa!
Lopuksi kuva tasan kaksi vuotta sitten, jolloin ensimmäiset pakkaset oli koettu ja maat olivat huurteessa. Viime vuonna lunta oli tullut jo 19.10., mutta pianhan ne sulivat.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Vähäsateista syksyä

Pihlajan marjat eivät enää punaisemmiksi tule!
Syyspäivän tasaus on sivuutettu jo reilu kolme viikkoa sitten, aurinko nousee tänään juuri ennen kahdeksaa (07.59) ja menee mailleen kohta kuuden jälkeen (18.12)  illalla. Yöllä kumotti puolikuu, kun taivas oli seljennyt. On edetty reipas askel pimeään päin, varsinkin illat ovat pitkään hämäriä tässä meidän tontilla, kun lännen puolella oleva metsikkö varjostaa. Tuntuu jo klo 15:n jälkeen, että iltahämärän aika alkaa kohta!

Aika kaljulta jo näyttää alapuutarhalla, kun saarnenkin (kuvan keskellä) lehdet ovat tipahtaneet. Punatammella Quercus rubrum on vielä väri tallella. Kirkas vihreä pensas kuvan keskellä on kaunokuusama Lonicera zabelii.
Ennustetaan selvää viilenemistä syysilmoihin, kun pohjoisnavan ilmaa purkautuu tänne päin. Parina yönä onkin jo hipaistu nollaa, ja pakkasyöt näyttävät olevan tavallista keliä lähiaikoina, viimeistään huomenillasta. Se nopeuttaa lehtien varisemista, kun lehtikannan irtoamissolukot jäätyvät ja sulavat vuorotellen. Nyt on siis viimeiset päivät katsella tämän vuoden ruskaa.

Karhunvattujen versio: uudet oksat vihreinä, muut toisenvärisiä.
Tänä vuonna ei lehtiä oltu kaluttu, joten lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjanneito' pääsi näyttämään, millaisia syysvärejä sillä on.
Perhoangervo Gillenia trifoliata kasvaa vajaan metrin korkuiseksi pensaaksi ukonhattujen ryhmässä.
Villiviinin Parthenocissus värit alkavat jo vähetä lehtien tippuessa, mutta alppikärhö vielä kukkii. Sen lehdet eivät paljonkaan haalistu syksyllä, ja jäävät kiinni ruskeina kevääseen asti. Siinä on pikkulintujen talvi-iglu öitä varten.
Kuusi vuotta sitten Turusta tuotu hevoskastanja Aesculus hippocastanum on selvästi toista rotua kuin entinen puumme, sen mielestä ei kannata vielä vihreyttä vaihtaa. Vertaa kuvaa sivupalkissa olevaan 35-vuotiaaseen!
Pihlajat kyllästyvät odottamaan tilhiä?
Kuunliljat Hosta näkyvät oikeastaan vain syksyllä tästä kriikunain alla olevasta penkereen reunasta.
Vaahterankannon naamioinniksi tehty myskimalvan Malva moschata penkki syntyi juuri vuosi sitten, Kristiinankaupungin matkani jälkeen. On ilahduttavaa, että se kotiutui tähän! Ensi vuonna pitää jo viritellä jotain tukirakennelmaakin...
Keltaiset koivumetsät karisevat parhaillaan, vaahteroista enin osa on jo tullut alas. Kohta pitää etsiä harava! On ihanaa, kun ei ole niitä monia vaahteroita talon nurkilla, niiden lehdissä riitti työtä, kun olivat kulkuväylillä aivan liian liukkaita. Alimmat kaksi kuvaa on tältä aamulta,  muut postauksen kuvat eilisiä.
Itäikkunasta
Ja lännestä katsellen.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Syys-lokakuun vaihteen näkymiä

Vienokirsikka  Prunus maximowiczii parhaassa ruskassa, vielä eilen,
mutta tänä aamuna koko koreus oli tipahtanut maahan. Vain muutama lehti oksissa enää. Hanhien loppumuuton aikaan?
Kuukausi ehti vaihtua juuri. Vihreämmät kuvat ovat viimeisen viikon satoa. Alkupuolella oli hieman viileämpiä öitä, nyt on taas melko lämmintä, 6-8 öisin ja päivällä hieman enemmän, kuten eilen noin +12. Sateet ovat olleet melko vähäisiä, etupäässä tihkuja.
Naapurin kurtturuusun Rosa rugosa vitaalisen oranssit kiulukat
Puiden vihreys muuttuu nyt nopeaa vauhtia keltaiseen tai ruskeaan, esimerkiksi omat pihlajani tässä tien varressa ovat yhtä kuparinvärisiä kuin toisen naapurin Hutrin hevoskastanja (pari pihlajaa näkyy kuvassa 2). Kuva tässä alla on viime maanantailta.

Tammelle on tulossa harmaanruskea aika, kun lehtien pinnat ovat härmäiset.
Punaväriä on nyt idänkanukassa Cornus alba, jonka kantavanhemmat asuvat Porissa. Tämä pensas on tullut oksana Annin ristiäisten aikaan, silloin puutarhurit leikkasivat puistojen pensaita.
Mutta melkein yhtä komea on töyhtöangervo Aruncus, kun se saa tarpeeksi valoa. Viereiset pensaat varjossa ovat vielä vihreitä. Takana näkyy kirkkaanvihreä saarni, se puu ei tiedä ruskasta mitään, kuten ei pihasyreenikään.
Yläkerran ikkunasta näkyi tänä aamuna, että toisella mongolianvaahteralla on soihtuväri esiin kaivettuna. Vasemmalla kuvassa on metsälehmus menossa ruskeaan. Keltainen pilvi yläreunassa on kelasköynnöstä Celastrus pihlajassa, kivikoivu Betula ermanii jo lähes lehdetön.

On sentään vielä kukintaakin, kun vuorikaunokki Centaurea montana on tehnyt jälkiversonnan itse valitsemassaan kasvupaikassa.
Ja siinä lähistöllä lehtikuusen katveessa punaliloin kukin Elsan peruja oleva syysasteri Aster novii-belgii, joka on eri kantaa kuin muut pihani asterit, kasvaa korkeammaksi ja lehden reunatkin erilaiset.

Mutta mitä pitäisi tuumata tästä tammesta, jonka ei pitäisi kasvaa noin lähellä tietä? Kuin varmana tehtävästään se on päättänyt venyä hyvinkin metrin mittaista vuosivauhtia, ja on jo korkeampi kuin vieressä kasvava pitkä tuija. Ja suoruus! Ihan kuin katsoisi lipputangosta mallin. Olen leikannut siitä varmuuden vuoksi tielle päin tulevat isot oksatkin, mutta mitä vielä, kasvu on vahvaa.

Lipputangonpenkissä päivänliljat Hemerocallis ovat jo keltaisia, pallohortensia Hydrangea arborescens ja aurinkonauhus Ligularia stenocephala ovat myös  alkaneet vaihtaa väriä. Punainen leimu Phlox vielä kukkii. Tämän aamun kuva.