Hyvää vapunaattoa!

Ikkunanäkymä tältä aamulta... muut kuvat ovatkin eilisen päivän satoa, kun tätä valkopeittoa ei vielä ollut.

Olemme linjassa muutamien aiempien keväiden kanssa, sillä lämpimät säät antavat totisesti odotella. Kylmä korkeapaine jämähti jo toista kuukautta sitten näille paikkeille, ja siitä on seurannutkin vain suhteellisen koleita aikoja. Saatiin kyllä syklonien rata lännestä hieman liikkumaan, niin että räntäsateita oli kuluvan vuorokauden ohjelmana. Eräinä vuosina on saatu seuraavaksi märkä ja viileä toukokuu, kuinhan nyt lienee sitten tänä vuonna.

Kassi on sisätiloissa, ns. kylmässä eteisessä.

Kevään kukkaloistoa saa siis vielä odotella. Ostin alkuviikosta pienikukkaisia orvokkeja käydäkseni Janakkalan hautausmaalla, mutta asia jäi vielä aikomuksen asteelle ja kukat ostokassiin. En ole ennenkään istutellut lumensekaiseen maahan, ei niin kiire voi olla. Hieman harmittaa, sillä narsissiruukkujakaan ei sinne tullut vietyä kylmien säiden takia pääsiäisen aikaan. Nyt siis on vain tyytyminen niihin talvisiin kanervaruukkuihin siellä.

Seinänvieren scillat ovat pisimmällä, jo kukat auki.

Sinivuokot pitää oikein pyydystää katseltavaksi, niin lähellä maanpintaa vielä...

Kuriilienkirsikan tyvelle istutetut vaaleanpunaiset kevättähdet tulivat kukkaan tällä viikolla.

Kevät on aavistuksen edennyt täällä omalla reviirillä. Lumikellojen ja lumipisaroiden jälkeen scillat, krookukset, kevättähdet ja sinivuokot nostavat päitään, keltavuokon ensi lehdetkin jo esillä. Lintulaudan tienoilta voi havaita jo orastavaa pikkukäenrieskan ja jalokirunkannuksen pikku naattia. Ja tuomikin on avaamassa silmujaan. Ei sitä vielä kasvavaan puuhun katsellessa huomaa, mutta kun alapihalla on poistettujen tuomenhaarojen rankakasa, niin siitä ohimennessä tulee lähitarkastelua!

Huomasin muuten pari päivää sitten, että kevättähtien latinalainen nimi onkin vaihtunut. Se oli ennen Chionodoxa, mutta nyt näyttävät menneen sukuun Scilla. Suvussa on nyt reilut toistasataa lajia, sillä tämä Chionodoxa-perhe käsitti n. 10 lajia, ja perusjoukko oli jo ennestäänkin kolminumeroinen.

Muiden perustelujen lisäksi on maininta, että ne ovat niin lähisukulaisia, että risteytyvätkin keskenään. On nimittäin havaittu, että pikkusinililja Scilla bifolia ja kirjokevättähti S. forbesii ovat tuottaneet yhteisen jälkeläiskasvin, tarhakevättähti S. x allenii, jota on jo kauan myyty puutarhaliikkeissä.

Tuo ylempänä valokuvattu on ehkä isokevättähti S. luciliae. Se on ainakin selvästi rotevampi kuin muut tonttini kevättähdet. Kukkien lukumäärä näyttää olevan selvin erotusperuste, sillä isokevättähdellä kukkia tulee vartta kohti 1-4, kun kirjokevättähti (Suomen myydyin laji) tekee kukkia aina yli 4, tavallisimmin jopa 10-15. Kukat ovat ensimmäisellä myös kookkaammat, n. 0,5 cm leveämmät kuin kirjokevättähdellä.
On tietysti mahdollista, että vaaleanpunaista lajiketta jalostettaessa on käytetty näitä molempia kantavanhempina. Mikäs sen hienompaa olisi, jos isoon kokoon saisi vielä suuremman kukkapilvenkin...

Suomessa myydään myös sinikevättähti S. sardensis -nimistä kevätkukkijaa.

Kaikista yleisin tietysti on siperiansinililja S. sibirica, joka on asunut Suomessa jo toistasataa vuotta.

Ylläolevassa kuvassa on näkymä hevoskastajan tienoon rinteeseen, jossa puun alle tulee iso scillakasvusto esiin hieman myöhemmin. Nyt siinä on vasta hevoskastanjan syystuliaiset näkyvissä...

Mikähän saa hevoskastanjan kaarnan ratkeilemaan? Ei kai sillä niin kova kasvuvauhti voi olla tässä kuivassa rinteessä?

Joka tapauksessa auringon puolelta kaarnat kuoriutuvat.

Tein eilen hieman lannoituskokeita. Kun kiukaalta oli tullut täpötäysi tuhkaämpäri, niin päädyin hieman ripottelemaan sitä näille kevätkukkijoille, joita ei koskaan olekaan tullut lannoitettua. Liljakasvit tykkäävät emäksisemmästä tai neutraalista maasta ja kun oli luvassa reilua sadetta seuraavaksi, eivät tuhkat jäisi kukkien tai lehtien kiusoiksi.

Narsissiaikaa odotellessa

Eräs isotorvisten narsissien puutarhajaloste on orkideanarsissit, joista yksi monista tontilla kasvavista on tässä. Nimi tulee siitä, että kehälehdet muodostavat ilmavan kukkamaisen kiehkuran, jonka keskellä lisäkehä kasvaa leveäsuisena torvena. Monta kukkaa tulee varren latvaan. (Mikäli tuo ulospäin suuntautuva kiehkura kääntyisi vielä lisää vartta päin, päästäisiin syklaaminarsissien jalosteryhmään.)

Saimme hiljattain tytär Helenan kanssa vierailla taas kevättä katselemassa Atlantin takana, jossa Raija, nuorin sisaristani on asunut jo vuosikymmeniä, noin puoli vuosisataa. Paikka on noin etelä-Euroopan leveyspiireillä, joten kunnollista talvea ei yleensä ole. Se aika minkä luonto "lepää" ennen kevätsesongin alkua, on lehdetön ja sopiva muunlaiseen puuhasteluun pihalla.

Tontinkulmauksessa kadun varressa oli saanut sijansa elefanttiheinä Miscanthus sinensis, jonka korret pääsevät kesän aikana kolmen metrin korkeuteen asti. Tässä ne on nutistettu syksyllä kertaalleen noin metriin, mutta koska linnuille pitää olla piilopaikkoja, loppuosa varsista poistetaan sitten vasta keväällä. Päästiinkin myös siihen hommaan, mutta korret eivät menneet kompostille suoraan, vaan kierrätettiin peurojen polulle lepäily- ja makuualustaksi ihan tontin alalaidalle, jossa kulkee peurapolku.

Tässä kuvaajan profiililla varustettu kuva kitkentämme kohteesta, ristikukkaisesta pienehköstä mutta niin vitaalisesta lajista, jota puski esiin kymmenittäin joka paikasta. Kukinnon latvassa on pikkuruiset valkoiset kukat, jotka vaihtuvat hyvin pian liduiksi, jotka siementävät nopeasti. Lehdet muistuttivat lähinnä sukua litukat Cardamine, melko pyöreäpäisesti liuskoittuneita alalehtiä, mutta tuo litu on eniten ukonnauriiden eli Erysimum kaltainen. Meillä Suomessa sen suvun kukat ovat kyllä keltaiset.

Kuten nyt esim. talvirikkaruohojen kitkentään, harrastus, josta en ollut osannut aiemmin edes kuvitella! Tuon kuvan ristikukkaisen kaikenkokoisia yksilöitä oli nähtävillä joka päivä uusia, alkaen tuumankokoisista kukkijoista vaaksanpituisiin.
Ensimmäinen puutarhan kevätkukkija talventähti Eranthis hyemalis oli jo lopettanut kukintansa, sen vehmaita lehdekkäitä varsia oli eräässä kohdin puutarhaa reippaasti osoittamassa kotiutumistaan ympäristöön. Seuraavaa vaihetta ennakoivat lukuisat matalat orvokkien taimet, jotka olivat päässeet jo isojen nuppujen vaiheeseen.

Kadunvarren puolelta katsoen. Puutarhassa on kivetty polku, joka kiemurtaa hieman painuakseen talon nurkalta reippaasti alaspäin.

Talon toisella syrjällä on ajotie tallille, mutta narsissit viihtyvät tässäkin kuivassa ja paahteisessa pikkurinteessä. Orvokkien luvattua aluetta myöhemmin keväällä!

Tässä nurkkauksessa on orkideanarsissien lisäksi myös valko- ja keltanarsisseja. Myös tästä löytyi runsaasti toisenlaisia orvokintaimia. Toki puutarhakaupat myyvät myös isokukkaisen tarha-orvokin  Viola x wittrockiana taimia.

Raijan puutarhassa on hyvin runsaasti juuri narsisseja, joiden paras kukkimiskuukausi on yleensä maaliskuu. Narsissien sipulit vaativat kuivemman kesän tuleentumistaan ja säilymistään varten kuin mitä meidän tontilla täällä Suomessa on tarjolla. Mutta siellä hänen puutarhassaan kesä on monta kuukautta niin kuuma ja kuiva, että on turvauduttava kasteluun muiden hoidokkien osalta. Narsissit tekevät paljon sivusipuleita ja ovat hyvin elinvoimaisia. Eivätkä maistu peuroille tai jäniksille, jotka yön aikana käyvät pihojen "itsepalvelutiskeillä".

Erästä kohtaa tontilla oli joulukuun puolella jouduttu kohentamaan ja kukkaistutukset piti kaivaa ylös. Niinpä nyt löytyikin viileästä suojasta toistasataa hyvin ilmavasti varastoitua sipulia, joille teimme istutusojaa uima-altaan aidan vierelle, josta niitä oli pois kaivettukin. Sehän on kyllä selvää, että ylös nostetut sipulit eivät koskaan mahdu samaan paikkaan takaisin, joten nyt istutus jatkuu  paljon pidemmälle. Kesä paljastanee, minkä värisiä (ehkä keltaisia) ja oliko kerrottuja kukkia vai ei, joten sitten jatketaan sijoittelua, jos on aihetta.

Jouluruusut tekevät seuraavan sesongin, ja niiden kukinta kestää kuukausia. Kukalla on vaaleajouluruusu Helleborus niger, mutta myös toista H. foetidus lajia oli nähtävissä. Molemmat siementävät ja etsivät puutarhassa paikkojaan itsenäisesti, tämä kuva on aivan pikkurapun syrjästä.

Tässä osa Helleboruksia on vallannut narsissien väleihin jääneitä kohtia... Etupuutarhan puiden juurilta nostivat päätään huhtikuun koittaessa myös varjohiipan  Epimedium langanohuet kukkavarret.

Epimediumin muutamia parisenttisiä kukkia ja heräävää lehdistöä etupihassa pensaan alla.

Alapuutarhan puolella vallitsivat varjoisassa paremmin viihtyvät imikät Pulmonaria, joiden kukinta oli parhaillaan meneillään. Suomessa luonnonvaraisena kasvava laji on nykyisin nimeltään lehtoimikkä P. obscura. Ainakin kolmea pilkkulehtistä lajia on kaupan, nimittäin rohtoimikkä P. officinalis, valkotäpläimikkä P. saccharata ja P. longifolius. Imikkää suositaan alueilla, joissa peurat käyvät puutarhan"siivouksessa".

Niiden kanssa kukkien sinestä kilpailivat talviot Vinca minor, jotka reunustivat mm. tontin alalaitaa.

Joukossa on myös kirjavalehtistä isotalviota Vinca major harvakseltaan. Takana on hyvin jyrkkä rinne alas jokilaaksoon.

Heimoa Papaveraceae eli unikkokasveja on vuorossa seuraavaksi. Ensimmäinen kukkiva löytyi elefanttiheinän lehtien alta jo kukalla, muista oli tullut esiin vasta lehtiruusukkeita.

Tämä lehtiruusuke luultavimmin on neidonunikoiden ryhmää (suku Glaucium?)

Ylläolevien kuvien ottamisesta on aikaa kohta kuukausi, sillä ensimmäiset tulivat talteen 21 03. Seuraavat kuvat ovatkin tältä aamulta kaikki ja täältä kotoa.

Omalta pihalta löytyi eilisen päivän puutarhatöiden kohteiksi vanhoista lehdistä siivottava siperianiiris-mätäs Iiris sibirica ja laattakivistä pois rapsutettavaa sammalta. Poistan sammalta nurmikostakin, kun pesintää alkavat linnut haeskelevat sammalen varsia pesiensä rakennusaineiksi. Meidän pihassa kasvaa varsinkin niitynliekosammalta Rhytidiadelphus calvescens, joka on varsinainen peippojen suosikkisammal. 

Jos ei olisi vuorenkilpiä Bergenia, ei olisi vielä mitään vihreää nähtävässä. Niidenkin lehdet ovat pitkin maata, kun on yöpakkasia.

Tänä vuonna, kuten niin monena muunakin kevättä on leimannut paikoilleen viikoiksi jämähtänyt kylmän ilman massa, ja kevät ei etene juuri lainkaan. Onneksi pikkunarsissien kukat, jotka pääsivät pihalle palmusunnuntaina, ovat selvinneet yöpakkasista huolimatta.