Ystävänpäiväksi alkuviikolla saadut saintpauliat kurkkivat koristaan kevätiloa mökkiin. Mikäpä on iloitessa muutenkin, kun päivä on saavuttanut jo 9 h pituuden. Hämärä alkaa jo seitsemän jälkeen ja kestää melkein iltakuuteen.
Pitkä pakkaskausi, kappale kunnon oikeaa talvea laantui tammikuun loppupuolella muhkeisiin lumisateisiin, saatiin kulutetuksi monta viikkoa alkaneesta vuodesta. Näin korkeita kinoksia kuin viime aikoina mitatut jopa rapiat 70 cm en muista näiltä seuduilta, toki lähellä olivat vuosien 2010- 2012 aikaiset saavutukset. Lumet saivat valtaansa pensaat ja puidenkin alimmat oksastot, moni kääntyi ihan maata kohti. Polut muuttuivat lumikanjoniverkostoksi tontilla.
27 01 2019 otetussa kuvassa esittäytyy valkoinen pihasyreeni, jonka melko iäkkäät rungot ovat jo muutamia lumenpainoja nähneet. |
Pihan timanttituijat lumikääröissään, kuva myös 06 02 2019. |
Koiran ulkoilutusreisuilla tuli seisahduttua melkein joka päivä toviksi lintujen ruokintapaikalla ja samalla sen lehtikuusen lähellä, jonka vierelle istutin 1990-luvulla mantsurialaiskasvi siipiköynnöksen Tripterygium regelii. Sillä on hyvin samanvärinen verso kuin läheisillä koreansyreeneillä Syringa wolfii, joten en edes alkuvuosina sitä tunnistanut, kun se kasvoi hitaasti. Lehdetkin muistuttivat kovasti toisiaan. Kun juuret olivat viimein kasvaneet täyttömaapenkan laitaan kuntoon, alkoi liaanimainen kasvu. Kuvissa on sekä tuon lehtikuusen latvustoa että tyvipuolta. Kuusi on jo useita metrejä korkea, ehkä 7-8 m ja mielestäni siipiköynnöksen melko haarattomia varsia ulottuu ainakin 4 m:n korkeudelle.
Alakuvassa näkyy, että köynnöksen tyvi on noin 0,5 m oikealle puusta, ja melkein samalla kohdalla on myös syreenin tyviosaa, alemmas rinteelle istutettuna. Kuvat on otettu 12 01 2019. Sekä syreeni että kaikki tonttini lehtikuuset ovat samaa mantsurialais-alkuperää. Syreenit ovat noin kaksimetrisiä.
Reilusti helmikuutakin elettyä on viimein saatu tuta suojailmoja, joista nykyinen viikko on komeinta, kun tänään on saatu föhn-tuulien voimalla jo +6C asteen aikoja etelään. Sen verran ollaan aiemmin oltu pakkasen puolella öillä, että koiran kantava hankikanto on ollut totta, mutta tänä aamuna tassut jo upposivat paikoin.
Toki vieläkin on reilusti lunta, 40 cm katoista päätellen, mutta Utin virallisen tilaston mukaan vielä 60 cm. Yhtenä päivänä viikonvaihteesta alkoi jo tulla lätäkköä vesisateiden aikaan autotallin oven eteen viimevuotiseen tapaan, onneksi se oli vain harjoituserä. Viikon aikana lumien pinta on paikoin alentunut n. 30 cm, joka selittyy sillä, että se oli kaikki kevyttä pakkaslunta, joka nopeasti aleni noina vesitihkupäivänä.
Tämän päivän tuulinen näkymä alapuutarhaan |
Makuuhuoneen kukkalaudalla on hieman viileämpää, ja enkelinsiipien ja kilpipiileain uudet ja entiset kasvit puskevat versoa jo innoissaan. |