perjantai 15. helmikuuta 2019

Föhn-tuulia helmikuulla


Ystävänpäiväksi alkuviikolla saadut saintpauliat kurkkivat koristaan kevätiloa mökkiin. Mikäpä on iloitessa muutenkin, kun päivä on saavuttanut jo 9 h pituuden. Hämärä alkaa jo seitsemän jälkeen ja kestää melkein iltakuuteen.

Pitkä pakkaskausi, kappale kunnon oikeaa talvea laantui tammikuun loppupuolella muhkeisiin lumisateisiin, saatiin kulutetuksi monta viikkoa alkaneesta vuodesta. Näin korkeita kinoksia kuin viime aikoina mitatut jopa rapiat 70 cm en muista näiltä seuduilta, toki lähellä olivat vuosien 2010- 2012 aikaiset saavutukset. Lumet saivat valtaansa pensaat ja puidenkin alimmat oksastot, moni kääntyi ihan maata kohti. Polut muuttuivat lumikanjoniverkostoksi tontilla.

27 01 2019 otetussa kuvassa esittäytyy valkoinen pihasyreeni, jonka melko iäkkäät rungot ovat jo muutamia lumenpainoja nähneet.
Ylämäelle istutetut purppurakuuset Abies amabilis omaavat sellaiset anatomian, että havuoksan kärki on hyvin leveä, jolloin se kerää äkkiä lumimassan ja painuu reilusti maata kohti. Oksien suojaan jää mukava piilopaikka yöpymiseen vaikkapa jänikselle...
Samat syreenit paria viikkoa myöhemmin eli 06 02 2019 kuvattuna ikkunasta viimeisimmän suuren lumisateen jälkeen. Suurin osa ihan maata vasten. Niin paljon on ollut lumitöitä, että tortutkin jäivät leipomatta.
Pihan timanttituijat lumikääröissään, kuva myös 06 02 2019.

Koiran ulkoilutusreisuilla tuli seisahduttua melkein joka päivä toviksi lintujen ruokintapaikalla ja samalla sen lehtikuusen lähellä, jonka vierelle istutin 1990-luvulla mantsurialaiskasvi siipiköynnöksen Tripterygium regelii. Sillä on hyvin samanvärinen verso kuin läheisillä koreansyreeneillä Syringa wolfii, joten en edes alkuvuosina sitä tunnistanut, kun se kasvoi hitaasti. Lehdetkin muistuttivat kovasti toisiaan. Kun juuret olivat viimein kasvaneet täyttömaapenkan laitaan kuntoon, alkoi liaanimainen kasvu. Kuvissa on sekä tuon lehtikuusen latvustoa että tyvipuolta. Kuusi on jo useita metrejä korkea, ehkä 7-8 m ja mielestäni siipiköynnöksen melko haarattomia varsia ulottuu ainakin 4 m:n korkeudelle.

Alakuvassa  näkyy, että köynnöksen tyvi on noin 0,5 m oikealle puusta, ja melkein samalla kohdalla on myös syreenin tyviosaa, alemmas rinteelle istutettuna. Kuvat on otettu 12 01 2019. Sekä syreeni että kaikki tonttini lehtikuuset ovat samaa mantsurialais-alkuperää. Syreenit ovat noin kaksimetrisiä.

Reilusti helmikuutakin elettyä on viimein saatu tuta suojailmoja, joista nykyinen viikko on komeinta, kun tänään on saatu föhn-tuulien voimalla jo +6C asteen aikoja etelään. Sen verran ollaan aiemmin oltu pakkasen puolella öillä, että koiran kantava hankikanto on ollut totta, mutta tänä aamuna tassut jo upposivat paikoin.

Toki vieläkin on reilusti lunta, 40 cm katoista päätellen, mutta Utin virallisen tilaston mukaan vielä 60 cm. Yhtenä päivänä viikonvaihteesta alkoi jo tulla lätäkköä vesisateiden aikaan autotallin oven eteen viimevuotiseen tapaan, onneksi se oli vain harjoituserä. Viikon aikana lumien pinta on paikoin alentunut n. 30 cm, joka selittyy sillä, että se oli kaikki kevyttä pakkaslunta, joka nopeasti aleni noina vesitihkupäivänä.

Tämän päivän tuulinen näkymä alapuutarhaan
Kaikkein parasta tässä on, että puut ovat vapautuneet lumikuormistaan ja seisovat nyt havut vihreinä odottelemassa seuraavia talven käänteitä. Mahtuuhan tähän talvisia vaiheita monen viikon ajaksi. Muistelen, että helmi-maaliskuussa satoivat suurimmat lumet vuonna 2010. Syreenipensaani eivät ole notkojaan oikaisseet, on odottamassa melkomoinen urakka keväällä versojen korjaamisessa.

Makuuhuoneen kukkalaudalla on hieman viileämpää, ja enkelinsiipien ja kilpipiileain uudet ja entiset kasvit puskevat versoa jo innoissaan.
Sisähommissa olen kovasti aikataulusta jäljessä, kun mustanmerenruusuja ei ole vielä lainkaan tuotu uuteen kasvukauteen viriämään. Viime vuonna ne tuli laitettua niin aikaisin, että kukinta oli loppumassa jo heinä- elokuun taitteessa. Nyt ajattelen, että kun ne ovat viileimmässä eli hillokellarissa talvehtimassa, niin tuon ne esiin vasta maaliskuun loppupuolella, koska silloin ainakin varmasti kasvuvauhti on parempaa korkean auringon takia.