maanantai 24. lokakuuta 2011

Blogivirhe!

Aurinkonauhus ja taustan koivuangervo lähettävät terveiset toiseen blogiin!

Kirjoittelin tänä aamuna puolinukuksissa blogia, sillä kasvimaailmaan tarkoitettu kirjoitus onkin näköjään Tertun tontilla- blogien joukossa, enkä nyt osaa sitä sieltä siirtää tänne, joten toivon, että luette syysaiheisen jutun sieltä!

torstai 13. lokakuuta 2011

Puolivälissä lokakuuta

Jättitattaren kukkima-aika alkanut!
 Ilmat ovat olleet toistaiseksi syksyiset, hieman alle +10 asteen maksimit. Sadetta ja tuulta riittämiin. Vasta eilen oli ensimmäinen alle 0:n menevä aamu, ja kaste jäätyi tuulilasille. Muusta sitä ei huomannutkaan, esim. begoniat jatkoivat samaa rataa kuin ennenkin. Nostin ne kuitenkin tänään seinänviereen ryhmäksi, jos innostuisin peittämään, kun lauantai on kylmempi kuin muut lähipäivät. Eivät kesäkukat enää kovin hääppöisiä ole! Isot ruukut voivat hyvin autotallin suojissa.

Poistin kolme mustaherukkaa, ja ensimmäisen viereen tein vielä ensi kesää ajatellen maa-artisokkapenkin pohjan: alle ympäristöstä haravoidut lehdet ja päälle kasvatusalustana kurkulle toimineen multasäkin sisältö. Lierot hoitakoot tästedes!
Sain tarmonpuuskan eilen, kun oli kuivahko päivä parin ihan märän jälkeen. Korjailin multasäkit kasvihuoneelta, maat saivat jäädä pääosin lähes sijoilleen, koska tuo täyttömaan kulma on hieman ajan myötä notkahtanut navettarakenteiden lahoamisen myötä. Vielä riitti intoa vetää lehtikasat kompostille, ja haravoida toinen mokoma lisääkin, siitä läheltä. Lopuksi hain lapion ja aloin suunniteltua urakkaa mustaherukoiden poistamiseksi. Se osoittautuikin aika helpoksi, koska juuristo oli jo kypsää tämän kohtalon toteuttamiseen! Elinvoimaisinta tuossa kohdassa olivat vuohenputket. Yhden juuriston kohdalle tein talvi-istutukset hemlokeille ja Juglansille, jotka oli ruukutettu syyskuun lopulla, samaan kohtaan menivät koko kesän vedessä juurtuneet heisiangervot. Kuvan etualan kohdalla kulkee puhelinlinja naapureille, joten tässä kohdin hyvä kukka-istutuksien paikka.

Viime syksynä maasta temmottu japaninhappomarja on juurtunut paikoilleen tontin alakulmaan (vanhassakin paikassa kyllä puskee uutta versoa), joten sitä saa leikata ensi keväänä, jotta kasvaisi paremmin paikalleen.
Lopulta ovat alkaneet myös kukkia isopiiskut, joiden kasvua kuuma kesä kyllä on jarruttanut jo parina vuonna.  Samoin on alkanut kukkia jättitatar, joka aivan vihreä vielä. Samaa ei voi sanoa suomen- tai röyhytattarista, joiden syysasu on tumma ruskea tällä hetkellä.


Kovin myöhäinen on myös äitini peruja oleva toinen syysasteri Aster novi-belgii, jolla on hehkeän violetti kukka ja noin 70 cm korkea varsi. Perustin tuon istutuspenkin jo 1980-luvulla, se on osittain suuren laakean maakiven päällä. Tämä ei kasvata kovinkaan innokkaasti maajuurta, koska esiintymä on lähes samankokoinen kuin alkaessakin. Toinen äitini syysasteri taas on hyvä vaeltamaan, sen hallussa on yhteensä yli kymmenkunta neliötä muutamassa tontin kohdassa, se on varreltaan matalampi, alkaa kukkia jo elokuussa vaaleanvioletein kukin.
Ajankohtaiskuva: lehtipuut ovat pääosin jo varistaneet, mutta lehtikuusissa ja hevoskastanjassa on vielä keltainen aika.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Kasvit valmistautuvat viileään aikaan

Kuriilienkirsikan näkemys ruskasta, vieressä magnoliaa, joka vasta hieman kellastuu.
 Useimmat meillä kasvavat kasvit osaavat valmistautua talveen. Ne siirtävät viherhiukkasten ainesosia talteen, jolloin muun väriset hiukkaset näkyvät ruskana. Samanaikaisesti lehdet valmistavat ns. irtoamissolukon ruotiinsa, josta lehti alkaa tuulenpuuskan avulla siirtymisensä haravoitavien joukkoon.


Sain viikolla Istuta puu- tempauksen tuliaisiksi ylijäämätaimia arboretumiin, ja nyt ne asuvat vuoden -kaksi isoissa ruukuissa, jotta jaksavat kamppailla heinittymisen kanssa varsinaisella kasvupaikallaan. Reunimmaiset parikymmensenttiset kuulemma ovat hemlokkeja (ilmeisesti Tsuga canadensis, koska lehdet vaikuttavat yksivärisiltä), keskellä on joku jalopähkinä Juglans sp. (istuttaessa näkyi epäilyttävästi saksanpähkinää muistuttavia kuoria juuren vaiheilla), joten nimeämistä riittää sitten kun nähdään lehtiäkin, sillä vartta oli jo yli 30 cm.  Aion kaivaa nämä ruukut maahan reunaansa myöten, jotta talvehtiminen olisi varmempaa.


Etupihan kukkapenkin loistosta vastaavat nyt komeamaksaruohot Sedum spectabile, joiden nuput viimein ovat alkaneet muuttua vihreästä punaiseen. Huomasin, että jokunen vuosi sitten istuttamani syksyn myrkkyliljat  Colchicum autumnale näyttävät olevan hengissä, kuten ylläolevasta kuvasta näkyy! Muutama kesäkukkakin jaksaa edelleen hyvin, vaikka kohta on aika siirtää nekin talviteloille!


Maa-artisokkia on löydetty tuttavien keittoihin jo parikin kertaa, tosin kivennäismaalla kasvavat ovat aika pienimukulaisia, vaikka niitä onkin runsaasti. Suurimmat ovat kasvaneet jälleen kompostilla. Mukuloita kannattaa katsastella kukinnan edettyä jonkin aikaa, ja kun ilmat ovat viilenneet. Kun kompostin artisokkasato on kokonaan korjattu, voi tuoda uusia lehtiä lahoamaan, tai kuten myös ajattelen, tyhjentää vanhemmasta keosta kompostimullat kukkapenkkeihin. Muuten artisokan nostolla ei ole kiirettä, paremmin säilyvät, kun ovat maassa, ja voivat olla siellä yli talvenkin. Naapurin tuliainen viime viikolta on Teddy Bear- auringonkukan yksilö, joka tuli syyskotiini jatkamaan kesäänsä, aurinkoseinustalle.


Lopuksi kuvia etupihalta. Ei ole halla käynyt!

Värinokkonen (peippi) on multaan istutettuna kasvanut yli puolimetriseksi, myös vuohenkello innostui kukkimaan uudestaan.