lauantai 30. kesäkuuta 2012

Puutarhassa kelloaaton tunnelmissa


Yläpihan täytemaalla kasvaa vielä jokunen amerikkalaisista jaloakileijoista, tämä on ottanut paikkansa raunioyrtin viereen. Voi olla kyllä jo risteymääkin maatiaisen kanssa, koska korkeutta on yli metrin, mutta teriö on paljon suurempi.
Aattotunnelmana elän sitä aikaa, kun kellokukat eivät vielä ole auki. Kellojen kukkiessa joka ikinen penkki ja rinne esittää parhaintaan, tämä johtuu siitä, että kellot leviävät melko helposti, kunhan hieman väistelet kitkiessä, kuten naapurini hiljan totesi akileijojen menestymisen avaimeksi. Puutarhan paras hetki on pian käsillä, ehkä vain muutama päivä odotettavaa!
Puutarhassani on neljä luonnonvaraista kelloa: peurankello Campanula glomerata, kurjenkello C. persicifolia, kissankello C. rotundifolia ja harakankello C. patula. Näistä viime mainittu on kaikkein oikukkain kasvupaikoissaan, koska siemen kernaasti haluaa paljaan maan itääkseen. Se on myös varhaisin ja on nyt parhaalla kukalla. Muut kellot eivät vielä kesäkuun lopussa kuki.
Kurjenkelloa tässä ei ole ollut alunperin, vaan sen siemeniä on ripoteltu pariin kohtaan tontille. Toinen kohta on ylämäellä "rodo-salissa" ja kasvit siinä ovat ottaneet paikkansa pikku männyn juurella, toinen kohta on etupihan kukkamaan laidassa, jossa kylvin siemeniä syreeniaidan suojaan, etten niitä vahingossa niittäisi. No nyt on aita poissa ja pitää olla pientareita ruohostaessa tarkkana. Pitkänhontelo kukkimaton verso on niin heinämäinen näöltään, että vasta sitten sen huomaa kelloksi, kun on jo liian myöhäistä.
Kissankelloa on yleisesti kuivalla alapellolla, jopa ylempänäkin, peurankelloa taas pihakatuun rajautuvassa puutarhassa, huoltotien rajatessa esiintymän. Se on lisäksi hiipinyt myös kukkapenkkeihin, ja mikä ettei kelpaisi, sen voimakkaan violetti kukinto on niin edustava.

Viljelyperäisiä kelloja on kaksi korkeata ja vankkaa lajia, toinen on varsankello C. trachelium, jota tontilla on kasvanut jo n. 25 vuotta, ja se on siirtynyt lähes jokaiseen kukkapenkkiin alapuutarhalla siementämällä. Kymmentä vuotta myöhemmin tontille tulivat ukonkellot C. latifolia, osa Hämeenlinnasta, osa naapurista ja osa Kaukaalta, se taas on asettunut lähinnä yläpihan liepeisiin. Ukonkellosta on erilaisia värivaihtoehtoja valkoisesta voimakkaan sinisenviolettiin. Seuraavassa postauksessa on kellokuvia!
Nyt eletään keltakukkaisen kesämaitiaisen Leontodon hispidus parasta kukintaa. Ylemmässä kuvassa kasvupaikka on alapellon laidassa, pikku saarnen luona kedolla, alakuvassa on kukkapenkin laita ylämäellä.  Se on vanhan kaskiajan ja itä-Suomesta tulleen heinänsiemenen avulla levittäytynyt myös länteen, kuten mm. nurmikaunokki Centaurea phrygia, esiintyvätkin usein samoilla seuduilla. Löysin sitä muutamalta entiseltä pikkumökin heinäpellolta Janakkalasta, ja ihmettelin, kun sitä en täällä Iitissä ollut nähnyt kasvavan, vaikka ollaan idempänä. Otinkin muutaman siemenet valmiina olevan kukan taskunpohjaan ja tein kukkapenkin laitaan niille hyvän kasvupaikan tontillani. Laji on viihtynyt siitä pitäen, siirtynyt penkistä nurmikkoon ja elelee täällä kovin tyytyväisenä kuivan alapellon kasvuoloihin.
Kylvöä seuranneena kesänä ulkoilutin koiraa kesäkahvilan tontin tienoilla Kymentaantien varressa, ja hämmästykseksi näin hyvän kesämaitiaisesiintymän, tosin pienen, juuri sisäänajokohdan tienoilla. Ei olisi tarvinnut tuoda Janakkalasta! Kasvilla on aika lyhyt kukinta-aika, ja pian keltaisuus on vaihtunut haituvapalloksi, jotka olin tietysti aiemmin tulkinnut voikukan tekemiksi. Aika pian kyllä aluetta myllättiin, kun sisääntulotietä levennettiin ja vanhat pensaat saivat kyytiä. Sen jälkeen ei kesämaitiaista ole siinä näkynyt.
Ruskoliljat Lilium bulbiferum ovat myös parhaimmillaan, niiden määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt tuolla "väistely"periaatteella, enkä niitä ole istuttanut yhtäkään. Alunperin niitä oli äitini kukkapenkissä, jossa nyt on Elsa-kuusen kasvupaikka. Kuvassa oleva yksilö kasvaa tiilipengermän juurella, taustanaan siihen itsekseen levinnyt alppikärhö.
Pari päivää sitten avautuivat myös varjoliljat Lilium martagon, joten onni on niiden kohdalta täydellinen! Parhaissa kasvukohdissa ne ovat runsaan metrin ylittäviä, kuten tuokin viherherukan juurella kasvava yksilö.
Nyt ihaillaan myös kanadanvuokkoja Anemone canadensis, joita kasvaa tontilla kahdessa kohdin. Toinen on ns. taimimaalla, jonne yleensä istutan saadut taimet, ennen varsinaista sijoitusta muihin penkkeihin. Sain vuokontaimia naapurista Hutrilta muutama vuosi sitten. Taimimaalla se on onnistunut valtaamaan niin hyvän jalansijan osittain nurmikolta, ettei sitä sitä enää käy siirtäminen, siinähän sillä on mukava paikka tuijan juurella. Toinen kasvupaikka, josta kuva yllä ja jossa vuokot kasvavat noin puolimetristä vartta, on muutaman vuoden takainen istutus talon länsipuolen alakulmalla, jossa tein vanhasta 1960-luvun talouskompostista viimein rinneistutuksen, kun siinä oli alkanut esiintyä runsaasti harmaamalvikkia Lavatera thuringiaca. Siirsin tätä kasvia siihen enemmältikin, ja yläreunalle tuli konnantatar-istutus, ja kaiken ympäri tavan mukaan vielä vuorenkilpeä. Vuokoille jäi tuijan juuri penkin reunassa, ja nyt ne levittäytyvät hyvää vauhtia myös nurmikkoon tässä.
Loppuun kuva Oulusta tilatusta kestävästä keltaruususta, joka ei juuri ole kukkinut, eikä oikein kehtaisi tätäkään kukaksi sanoa, kun on niin hyvinsyöty. Useimpina vuosina tämän lehdetkin on niin kaluttu, että on vain pitsiharsoa lehden paikalla, ei ihme, jos ei ole jaksanut kukkia. Kasvupaikka on ison kuusen lähellä, auringonpuolella, ja penkkiin tuppaa tulemaan koko ajan kriikunanvesoja, niin että kaipa tälle täytyy katsoa jokin muu paikka. Samassa penkissä oli alkuun myös Iitintiltu-ruusu, jonka siirsin n. 3 vuotta sitten oikeaan kukkapenkkiin tähän lähelle, ja se piti siirrosta kovin. Ihme, kun tässä on yhtään vesaa pystyssä, kun tammenkaatosavotta oli vieressä ja suuret oksakasat penkin päällä pitkään.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Keskikesän sadeaikaa

Myyrien tunnelityömaalla ei laiskotella! Tänään oli saatu reippaasti kallelleen iso kriikunapuu, aiemmin tästä läheltä kallistuivat kookkaat tuomipihlajat.
Saatiin juhannukseksi kunnon sadepäivä, ja epävakaisuus jatkuu tällä tietoa ainakin kesäkuun loppuun. Ruotsiin odoteltiin oikein jättisateita maanantaiksi, joten sitä lienee sitten täälläkin tiistaina. Kasvit kasvavat edellleen huippuvauhtia. Muutamassa päivässä lipputangonpenkin korkeus on ylennyt jo lähelle metriä, ja näissä ennestään korkeissa, kuten raunioyrteissä on alkanut lakoutuminen. Tänään on siis aika haeskella tukikeppejä, joita syntyi keväällä monta kekoa.
Pari vuotta toisissa kasvupaikoissa kitunut kilpiangervo Astilboides tabularis pääsi lipputangon penkkiin syksyllä 2010, ja näyttää olevan sille oiva kasvupaikka! Eiväthän tuon alunperin pikkuruisen taimen lehdet vielä järin suuret ole, vasta pienemmän kämmenen kokoa, mutta suunta on hyvä. Siinä ne kurkistelevat punalehtisten ripsialpien Lysimachia ciliatum välistä, aurinkonauhuksenkin Ligularia stenocephala lehti on kuvassa oikealla mukana. Naapurin iso kuusi varjostaa kasvupaikkaa keskipäivän, ja illemmalla varjoa suovat vieressä kasvavat muut korkeat perennat.
Karvakuisma Hypericum hirsutum, kuva yllä, näyttää kotiutuneen tontilleni, sillä on jo parisenkymmentä itsenäisesti hankittua kasvupaikkaa varsinkin alapuutarhalla. Sen varsi ei lakoa sateillakaan, ja kestää pitkään syksyyn vaaleanvihreänä, siis sopiva asukas puiden alla ja polkujen varsissa. Hankin siemenpussin jo kymmenisen vuotta sitten käydessäni turistina Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa, ja kylvin sen hiekkaiselle tontin syrjälle, jonne 2002 oli syntynyt vapaata kasvutilaa vesijohtotöiden takia.
Ostin tuolloin vuorikuisman H. montanum siemeniä, mutta pussista tulleet kasvit ovat karvaisia, eikä niiden lehdentyvi ole herttamainen kuten vuorikuismalla. Karva- ja vuorikuisma ovat lähilajeja, kovin harvinaisia Suomessa. Siemenet itivät tuolloin erittäin hyvin, ja kasvoivat n. 30 cm korkeaa mätästä. Nyttemmin tuo kovin paahteinen ja kuiva paikka on korvattu vehmaammilla oloilla muitten kukkaryhmien sekaan, mutta suurin osa on nykyisistä esiintymistä on itsekseen tulleita. Kasvin versojen korkeus on noin puoli metriä, myöhemmin ilmaantuvat kukat melko pienet ja vaalean keltaiset.
Hyvin on jaksanut viihtyä myös metsänätkelmä Lathyrus sylvestris, jonka siemeniä keräsin maantienpenkalta Kupparinsuon tienoilta, Lyöttiläntien varresta. Sillä on oma kasvupaikkansa kuivalla alapellolla, jossa aiemmin oli kylvöksistä tulleita muitakin jo häipyneitä harvinaisia luonnonkasveja kuten mäkitervakko Lychnis viscaria, mäkikuisma Hypericum perforatum ja keltamaite Lotus corniculatus. Metsänätkelmä on ollut tosi kattava ja kumonnut muut alleen, sen seurassa ei ole pariin vuoteen enää ollut muita kuin ahdekaunokki Centaurea jacea, jokunen palsternakka Pastinaca sativa ja naapurista levinnyttä kitkettävää lupiinia.
Tähän penkkiin kylvin myös Turengista, urheilukentän syrjästä keräämääni nuokkukohokkia Silene nutans, joka päätti ottaa kasvupaikkansa viereiseltä kuivemmalta ja ketoutuneelta ojanpenkalta, ja kasvusto on hyvin elinvoimaisena siinä.
Oli mukava yllätys, kun poistetun lumen ruhjoman tammiyksilön alta ja läheltä on löytynyt monta tainta! Olin jo murehtinut tuota tammea, kun aikoinaan poikani lapsenhoitajana ollut Elma Anttila-vainaa toi tammen terhona uuteen Jokitien kotiimme 1970-luvun alussa. Sen Heinäjoella kasvanut emopuu oli Harvialan kartanolta saatu terho. Siirsin taimen kymmentä vuotta myöhemmin tänne Iittiin, koska sillä tontilla ei ollut tilaa, ja taimi kasvoi pensasaidassa. Nyt on löytynyt uusia taimia jo kymmenkunta, joten tämä muisto varmaan säilyy vielä ottamaan seuraaviakin lumimassoja niskaansa.
Lopuksi ihmeitä: tein alkukesällä uuden kukkapenkin entisten mustaherukoiden paikalle, ja käytin siihen oman lehtikompostin multaa, johon ei oltu viime kesänä lisätty mitään materiaalia. Edelliskesänä eli 2010 sen pinnalla kasvoi multasäkeissä koristekurpitsoita. Ihmetys onkin nyt suuri, kun kukkapenkkiin on itänyt monta kurpitsantainta, jotka näyttävät säkeissä kasvaneen tapaisilta. Kunhan siinä kasvavat edelleen, saadaan nähdä, mikä on ollut kahden pakkastalven kestävää siemensorttia! Alakuvassa samaan penkkiin istutettua mangoldia päivänliljojen väleissä.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Juhannus jo ovella

Vuoden pisimmät päivät ovat käsillä juuri nyt, ensi viikolla, juhannuksen jälkeen käännytään jo lyhentämään päivää. Yötkin ovat valoisia kuin pilvisinä päivinä, mutta me valoon tottuneet osaamme hyvin nukkua! Kasvit sensijaan ottavat täysin voimin irti pitkän päivän kasvukauden, ja koko puutarhani huitelee nyt jo noin metrin korkeuteen yltäviä kasvien varsia tai luonnon heinien latvoja. Yläpellon arboretumissa on alkanut esiintyä runsaasti metsäkastikkaa Calamagrostis arundinacea.
Eilinen runsas sade toi uutta pontta kasvamiseen, ja kun tänään ollaan alle 20 asteen viileähkössä tuulisessa päivässä, kasvuvauhtia ei jarruta mikään.

Vain arboretumin puiden alla kuivalla alapellolla ollaan maltillisissa näkymissä, sillä siellä ketoutuminen on edennyt jo pitkälle, ja korkeutta vain n. puoli metriä. Tuossa yläkuvassa kilpailevat paimenmatara Galium album ja huopakeltano Pilosella officinarum, maustetta tulee mäkitervakosta Lychnis viscaria ja päivänkakkarasta Leucanthemum vulgare. Tässä alueella kasvaneet kolme irlanninkatajaa jouduttiin keväällä poistamaan, kun jäljellä oli vain kuivia rankoja.
Kevään kukinta on ohi, nyt ovat astuneet vuoroon kesäkuun hemaisevat näkymät ruusuineen ja liljoineen. Yläkuvassa pihakadun varressa suviruusun Rosa 'Poppius' takaa näkyvät hansaruusut Rosa rugosa 'Hansa', joiden mukana Varkaudesta muutti myös pikkuripaus juhannusruusua Rosa pimpinellifolia. Molemmat jasmikkeenikin sekä nietospensaat ovat kukalla parhaillaan.
Yläkuvassa mantsuriantuliainen idänjasmike Philadelphus tenuifolius, joka alkaa kukkia ennen tavallista pihajasmiketta, alakuvassa myös mantsurialainen, pikkunietospensas Deutzia amurensis. Kummallakaan ei näytä olevan toistaiseksi mitään hyönteistuholaisia.
Ruskolilja Lilium bulbiferum (otsikkokuvana) ja keltapäivänlilja Hemerocallis lilio-asphodelus ovat jo alkaneet, varjoliljan  L. martagon nuput ovat kyllä vielä kiinni, kuten yläkuvasta tuossa näkyy. Sen kaverina on jo alkanut valkokukkainen lehtosinilatva Polemonium caeruleum 'Alba'.
Toki vielä rapunpielen penkin kulmalla kuivassa viihtyvä iso- ja keltakukkainen japaninhanhikki Potentilla megalantha jatkaa, mutta loistokurjenpolvetkin Geranium x magnificum alapuolen kuvassa ovat jo alkaneet kukkia, samoin valkokukkaiset kirjohanhikit.
Loppuviikolla on ohjelmassa ruohonleikkuuta ja ruusupenkkien kitkentää, ennenkuin juhannusjuhlinta pääsee vauhtiin. Lopuksi pari punaista ripausta mukaan, talonpoikaispionia Paeonia 'Rubra plena' ja verikurjenpolvea Geranium sanguineum alapuutarhalta. Hyvää juhannusta!



torstai 14. kesäkuuta 2012

Kesäkuun kiihkeyttä


Kesäkuuhun vaihdettiin jo pari viikkoa sitten, ja ilmat ovat olleet aavistuksen viileän puolella tänä vuonna, joten kasvit voivat erittäin hyvin ja tekevät mittaa pitkän valoisan vuorokauden lumoissa, kuka mitenkin. Alkukesän komeimpia ovat kuolanpionit Paeonia x anomala, joiden kohtalosta en ollut varma viime vuoden sienisaastutuksen takia, kun jättimalikan rihmasto alkoi saavuttaa niiden juuret. Yläkuvassa äitini perua oleva suurempi pensas eilen illalla kuvattuna. Alakuvassa taas tämän juurelta löytynyt siementaimi, joka kukkii ensimmäistä kertaansa lähellä maantietä olevassa penkinkulmassa. Mitkähän ovat tämän vanhemmat, kun lehti on erilainen emoon verrattuna? Vieressä kasvaa nimittäin myös kartanopioni, mutta sehän kukkii paljon myöhemmin.
Tillipionina saatuna hybridi alakuvassa näyttää nyt vakiintuneen kasvupaikkaansa pation syrjässä, ja tänä vuonna sekin kukkii paremmin kuin ennen. Useimmat kukat eivät ole vieläkään täydellisiä, aina on jokin terälehti jäänyt puolitiehen, kuten voi huomata alakuvasta. Kun kukkia on nyt näin paljon, ei moinen ominaisuus haittaa, vaikka on kyllä myönnettävä, että vielä viime kesänä harkitsin kasvin siirtoa johonkin syrjäisempään kohtaan.
 Jokunen vuosi sitten hankin Kärkölän Huovinpuistossa käydessäni pienen alun konnantatarta Persicaria officinalis, joka sai kasvupaikkansa talon viereisestä kompostin muistomaasta, harmaamalvikkien ja vuorenkilpien seurasta. Kitkin toissapäivänä pois liiaksi ryöhähtäneet nokkoset ja sieltähän paljastui pitkänhuiskeita tattarin tähkiä aika paljon. Nokkosen varjossa olivat venyneet lähes metriin, ks. alakuva!
Vuorikaunokkien Centaurea montana aika on hehkeimmillään. Alakuva on otettu parkkipaikan syrjässä olevasta ruusupenkistä, jonne vuorikaunokit päättivät mennä kasvamaan.
Kun alkukesästä on ollut sateisia päiviä, pensaat ovat jättikokoisia. Vieraillessani Islannissa kesäkuun alussa oli mukava huomata, että siellä vuorikaunokkia myös rakastetaan, mm. katolisella hautausmaalla sitä oli istutettu lukuisille haudoille kulleroiden kanssa koristeeksi.

Oikein hyvää kuuluu myös rodoille. Voimakkaan punainen 'Nova Zembla' kukkii lähes jokaisen oksan päästä, ja muutaman vuoden kasvanut 'Haaga', joka on ristitty Marjatanalppiruusuksi, on myös tänä vuonna tehnyt kukkia. Kun tämä on valkoisen Rhododendron brachycarpumin risteymä, on toiselta vanhemmalta 'Dr. H.C. Dresselhuys' ilmeisimmin tullut väri, kun kukat ovat vaaleanpunaiset. Kunhan siitä kasvaa vielä, on oikein sopiva sillä kohtaa! Molemmat rodontaimeni on hankittu Mustilasta, samana vuonna tuli tontille myös valkoinen R. brachycarpum, mutta se ei jaksanut viihtyä paikassaan.
Nyt on myös syreenien aika, valkoinen parhaimmillaan, ja koreansyreeni Syringa wolfii alakuvassa alkamassa. Siitä näyttää tontilla olevan vaaleaa lilahtavaa ja lähes valkoista versiota. Pihasyreenin Syringa vulgaris lilakukkaiset yksilöt kohta jo lopettavat kukintaansa.
Myös voivat pulskasti rikkakasvini, joita ovat ensi sijassa vuohenputki Aegopodium podagraria, nokkonen Urtica dioica ja koiranheinä Dactylis glomerata. Kun tätä tonttia lakataan hoitamasta, ne perivät maan, ovat siksi aggressiivisia. Tällä välin komposti kasvaa korkeutta kitkentäaikana! Vanhasta kompostista otettu multa, jolla perustin muistopenkin alapuutarhaan, näyttää muuten tuottaneen kasvukykyisiä kurpitsantaimia, ja siitähän on kaksi vuotta, kun kompostilla kasvoi koristekurpitsaa. Siihen penkkiin on nyt tehty myös mangoldi-istututusta, kun päivänliljalle istutettu kohta aika harvaa tien varren puolella.
Tänään on ohjelmassa kitkentää ja saatujen kurpitsantaimien (kesä-, turbaani-, spaghetti-, koriste-) istutusta multasäkkeihin. Sääennusteissa on loppukuulle odotettavissa epävakaista ilmamassaa.