keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Pohjoinen puhuu

Ihanat lämpimät syyspäivät on siirretty muistojen joukkoon tältä tietämältä, kun matalapaineen keskus viimein väistyi ja superjäähtynyttä ilmaa napa-alueelta on tulvinut tilalle. Kesää kesti melkein viisi kuukautta, kun lähes toukokuun alusta lähes syyskuun loppuun saatiin sitä pitää. Nyt ollaan edellisten vuosien kanssa suurinpiirtein samoissa ilmeissä.
Muuttolintuparvia on paljon ilmassa, helpoimmin huomattavia tietysti hanhet ja kurjet. Pensashanhikit Potentilla fruticosa vielä jaksavat kukkia. Vihreyttä on ylenmäärin tarjolla. Kukkamaan reunuskasvit mirrinmintut Nepeta x faassenii ja haisukurjenpolvet Geranium robertianum kukkivat myös.
Ei mennä sentään vielä pakkaseen, mutta keskiarvojen alapuolelle painutaan. Viime yönä oli enää +2, eikä se päivälläkään paljoa korjaannu. Jos tuuli lakkaisi, hallaa olisi varmasti.
Pation reunalla olevassa kukkapenkissä nykyisin on enemmistönä tummakurjenpolvi Geranium phaeum, jonka lehdet jaksavat ilahduttaa loppuvuodesta!

Alkuviikosta piti ryhdistäytyä ottamaan tätä kääntynyttä säätilaa vastaan, joten tuli pation tyhjennys kesäkaluista, ruukkukasvien siirtoa eteläseinälle ja sadonkorjuuta. Samettikukkaruukut saivat jäädä paikoilleen. Töissä toki ei kauan kulunut aikaa, ja luultavasti halla ei etupihan korkeudella tulekaan kylään vähään aikaan, koska alimmat tontin osat sen ensin kokevat.
Arimmat kasvit, kirjopeippi ja begonia muuttivat lopulta eteisen yhteydessä olevaan lämmittämättömään vaatehuoneeseen toistaiseksi, kun siinä on eniten valoa ja ulko-oloja muistuttava viileys. Siirrän ne myöhemmin muualle, kun tila menee kuitenkin talven tultua pakkasen puolelle.

Eniten henkisiä ponnistuksia aiheutti sisilianpapujen kohtalo, sillä kostea syksy ei ollut niille ollenkaan mieleen, kun palot eivät kuivuneet. Kun korjasin sadon, osa paloista oli muuttunut mustiksi ja alkanut sisuksiltaankin mädäntyä, osa paksuja ja pulleita. Tuossa yläkuvassa ne ovat kaksi taaempaa massaa, etummainen on tuttavalta saatua suomalaista härkäpapua. Kun avasin palot ja otin siemenet kuivumaan, aika monen kuori on rapsahtanut halki. Ja ihan kuin jokunen olisi jo alkanut itääkin palon sisällä, sirkkajuuri oli kääntynyt esiin. Mitähän niistä tulee, meneekö papupadan aineksiksi? Alakuvassa oikeanpuolisin pikkuerä on suomalainen, muut sisilialaisia. Vihreät siemenet ovat pehmeähköjä. Vain nuo hieman ruskehtavat ovat alkaneet tuleentua, ja niiden kuori on alkanut poimuuntua.

Rosamunda-perunamaani kompostin kulmauksessa tuotti noin kolme litraa pienehköjä perunoita, kaikki puhtaita ja kauniita, ja huolimatta sateista komposti penkin sisällä oli täysin kuivaa. Olisi siis ehkä pitänyt kastella... Yksi mukava lohkoperuna-pellillinen niistä kuitenkin tulee.
Tänä vuonna ei viljelyksessäni ollut lainkaan kurpitsaa, mutta satoa on naapurista ja tuttavista tullut enemmän kuin koskaan! Kuvassa vaatehuoneen lattialla eilen illalla tullut erä, jotka ovat kasvaneet Kymentaan kylässä tuttavan kurpitsapellossa, kotiin jääneistä ehkä joku menee Elimäen Mustilassa kohta järjestettävän jättikasvisten kisaankin...

Alimmat puutarhakuvat on otettu 22 09 eli sunnuntaina, muut postaukset kuvat myöhemmin.
Vienokirsikan Prunus maximowichii komea syysruska.
Ja vanha omenapuukin innostui punaiseen tänä syksynä.
Alapihalle istutettu ja puunkaadossa latvuksensa menettänyt likusterisyreeni Syringa reticulata on saanut jo vähän puun muotoa takaisin.
Kivikoivut Betula ermanii ovat selvästi keltaisemmat kuin muut.
Kotoinen tuomi Prunus padus mattotelineen takana sensijaan tietään hyvin, että lehdet varistetaan syyskuussa, olivat ilmat mitä tahansa...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Syyspäiväntasaus jo ovella ja kesä senkuin jatkuu?

Lämpimät päivät ovat jatkuneet kuluneella viikolla pienin sademaustein. Ei nyt ihan +kahtakymmentä, mutta melkein. Pääosa vedestä on saatu tuulettomalla säällä tihkusateena, joten vettä ei ole kertynyt sanottavia määriä. Ruukkukasvit odottavat kastelua lähes joka päivä. Pienikin puuhastelu puutarhalla aiheuttaa reipasta hikoilua ainakin, jos on kuokkaa tai muuta voimavälinettä käyttämässä. Kasveista kyllä näkee, että eletään kylmään kauteen valmistautumisen aikoja. Ruska on saapunut.

Kuva on torstain aamuaikaiselta, kun yön jälkeistä sumua on jäänyt maisemaan. Sumuaamuja oli viikolla useampikin. Tuijat ja irlanninkatajat nauttivat!

Sisilialaishärkäpavut alkavat tuleentua, joten siementen toivossa eletään. Koska palot ovat vielä tiukasti kiinni ja pääosa lehdistä vihreinä jäljellä, en vielä korjaa niitä kuivumaan. Ensi viikolle on ennusteena melko kosteita aikoja, joten täytyy pitää varansa, ettei mätäneminen ala.


Kauan oli vaivannut tekemätön homma, eli vapun tienoilla 2012 tehdyn koirien muistopenkin tilasta raivatut ruohoturpeet jäivät penkin viereen kasoille, kun oli niin paljon muuta hommaa keväällä puunkaatojen takia. Mikä milloinkin syynä, ettei tullut aiemmin tehdyksi, pääasiassa kuitenkin kosteat viime vuoden päivät ja monet yksityiselämän tapahtumat. Ruohonajo koneella ei käynyt lainkaan marjapensaiden ja kukkapenkin välistä. Ylemmässä kuvassa työmaa valmiina.

Kun huomasin säätiedotuksista, että koko tuleva viikko on kostea, ajauduin kuokan ja kärryjen kanssa kekojen viereen aikaisin lauantaiaamuna. Kompostikeko kasvoi, kun ravistelin mättäät paljaiksi ja kyydin koiranheinät ja vuohenputket aurinkoa ottamaan kompostille. Saatua multaa en levittänyt sijoilleen, koska tontilla on monta tuoretta kantoa, vaan kärräsin mullat niiden tyville, että maatuminen etenisi nopeammin. 

Mullan työksi tulkoon sillä välillä kasvattaa kukkia, alakuvassa oikealla pation penkistä nostetut ukonkellomätäs Campanula latifolia ja vasemmalla samasta kohdin löytyneitä saksankurjenmiekkoja Iris germanica. Muiden tyvien mullat vielä odottavat asukkaitaan, pitää keksiä kuivaan tyytyviä vaihtoehtoja..

Maa-artisokat alkavat kukkia. Sehän merkitsee, että kohta voi alkaa etsiä taas keittoaineksia. Kun tämä kasvusto on peltomaalla eikä ole lisätty keväällä kompostia tai muuta lannoitetta, kovin suuria mukuloita ei liene odotettavissa. Itse asiassa koko kasvusto piti raivata tyhjäksi keväällä, no ehkä joku toinen vuosi....

Kivikoivun lehtisadetta syyshortensian liepeilllä on jo saatu kokea, mutta runsaasti lehtiä on vielä puussakin.
Tontin viimeinen vanha omenapuu tiputtelee lehtiä vielä harvakseltaan, pääosin ne ovat vihreitä. Vain harvat ovat ruskaan vaihtuneita ja tosi harvoin meillä on punaisia lehtiä omenapuun alla!

torstai 5. syyskuuta 2013

Kas vaan että vielä syyskuullekin riittää kesäpäiviä

Onkin ollut pitkä suvi, kun toukokuusta lähtien on ollut kesäisiä aikoja! Siis yli 125 päivää, eikä vieläkään ole tiedossa muuta. Forecan ennuste ulottuu 10 päivän päähän ja samanlaista kuivaa ja lämmintä on luvassa. Sienillehän se ei hyvää tiedä, vaikka sunnuntaina saatiinkin aika reippasti sadetta etelä-Suomessa. Lähimmän Ilmatieteen laitoksen havaintoaseman eli Utin mittarin mukaan kertymä oli kuitenkin vain n. 10 mm.

Alasleikatut perennat vuorikaunokki Centaurea montana (yläkuva), tarharaunioyrtti Symphytum asperum ja akileija Aquilegia x cultorum (alempi kuva)ovat tehneet uudet lehtiruusukkeet, ja ensimmäiset toisen polven kukatkin jo ovat esillä hopeakuusen alla. Jos lämmintä riittää, saattaa tulla paljonkin sinistä katseltavaa!
Alemmassa kuvassa näkyy oikealla pari-kolme vuotta sitten istutettu makedonianmänty Pinus peuce. Istutin näitä havukasveja ylämäelle kolme, ja kaikki ovat hyvin kasvusssa. Niiden pitäisi pysyä alas asti oksaisina valoisalla paikalla.

Ruukkukasvini kukkivat ja ovat hyvin hengissä, mutta eilen Janakkalassa vieraillessani opin, että ne voisivat olla paljon komeampia! Istutin ruukut aika täyteen, ja joka päivä on kasteltava, mutta kuulin ystävältäni, että lähes joka kastelukertaan tulee panna mukaan sitä vaaleanpunaista puutarhan lannoitetta. Hänellä samettikukat ja pelakuut olivat aivan uskomattoman pulskia ja hyvinvoivan oloisia.

Viikonlopulle sain tehtyä norjanangervo-aidanteen pienentämisen, se kun leventyy kesän mittaan aina liikaa ja vie huoltotiestä metrin pois. Taitaa olla sinnikäs kasvi, kun  toisaalla alaskynimäni vanha yksilö, joka sai hyvät suolakylvökset sienen valtaamaan alustaansa, on kaikesta huolimatta versonut runsaasti. Tarkoitus on kyllä poistaa se kynitty kasvi kokonaan, koska se vie niin monta neliötä ahtaahkossa paikassaan. Tuon aidankin voisi panna muualle...

Olen ottanut pois useampia pensaita, ensin yhden punalehtiruusun Rosa glauca talouspihan nurkalta, jossa oli tuuletustelineen kohdan uudelleen muotoilua. Siinä on kalliopaljastuma ja maassa on lisäksi isoja kiviä. Itsekseen paikan valinnut ruusupensas oli liian suuri, kun kompostipolku menee vieritse, ja oksat raapivat kulkijaa. Toiselta sivulta poistin kaksi lumimarjaa Symphoricarpos rivularis, kun tasasin täytemaa-alueen nurkkaa. Kaikkien juurista löytyi elämänlangan maavartta, jotka keräsin tietysti pois niin tarkkaan kuin voin!
Tuossa kohdassa oli isompi kukkapenkki, mutta kaikkia sen kasveja vaivasi tämä köynnös, joten myöhemmin otan alueen kokonaan puhtaaksi, ei siihen nyt jäänytkään kuin yksi valtikkanauhus Ligularia przewalskii ja tuoksuorvokkia Viola odorata.
Tilalle kallion ja kiven väliin hain yhden kartiotuijan, koska tuon alueen takalaidallakin on samaa kasvia, ja lopuille kohdin tietysti vuorenkilpeä Bergenia, kun sitä on siinä rinteessä jo ennestään. Tuijia on tänä syksynä istutettu tontille siis kahdeksan lisää.

Eilen päädyin vielä suorittamaan jo pidempään haudotun ajatuksen, nimittäin pation timanttituijan viereen muutama vuosi sitten istutettu keisarinangervo Spiraea x sansoucciana oli varsinainen napoleon-valloittaja, sillä se teki runsaasti juurivesoja viereensä ja oli valtaamassa jo kolmasosan penkistä. Pensashanhikki oli jo lakannut olemasta tuijan etupuolella. Ylöskaivaminen ei sujunut hetkessä. Lopulta piti hakea kirves, kun normaali lapio-kuokka-voimasaksi-yhdistelmä osoittautui liian vaisuksi.
En pannut saatuja pensaankappaleita enää istutuslistalle! Kasvi olisi parhaimmillaan jossakin rinteessä, jossa sen leviämistä on rajoitettu jollain jykevällä esteellä. Uusia yksilöitä nimittäin tulee muutaman kymmenen sentin päähän emosta maanalaisilla yhteyksillä, ei oksataivukkaista. Penkin reunaksi laittamani kyllästepuusta tehty aidake ei pystynyt rajoittamaan leviämistä lainkaan, taimia oli kahta puolta. Tällä pensaalla on lisäksi aika vetelänluontoinen olemus, kun oksat kaartuvat pian lähelle maata. Kukka-aika oli lyhempi kuin ruusuangervolla.
Nythän tuossa penkissä on hulvattomasti siemenistä leviävää tummakurjenpolveakin Geranium phaeum ihan liikaa, mutta kun sen lehdet ovat niin kauniit.

Tilalle meni nyt joitakin patiolle kylväytyneitä Digitaliksen taimia, mutta suunnittelen hieman myöhemmin istuttavani siihen alatien varresta komean täpläpunalatvan Eupatorium maculatum, jota ei näytä tekevän rönsyjä. Nyt se kukkii vielä liian kauniina. (Sen kuva on blogin oikeassa sivupalkissa parin viikon takaa, kun vierität hieman tekstiä ylöspäin.) Timanttituijapenkin alkupäässä vasemmalla on kasvamassa keisarin kanssa samanlaisia taipumuksia omaava ruusuangervo Spiraea japonica Froebelii....

Syyshortensia Hydrangea paniculata on jo kauttaaltaan punastunut, vaikka kuva muuta näyttää, vain varjoon jääneet tertut ovat värikkäitä illan sivuvalossa. Taustana kasvava kivikoivu Betula ermanii on saanut jotkut oksansa jo keltaisiksi.