Sukan kutominen pitkästyttää, jos se on ainoa askare, välillä pitää vaeltaa ikkunaan saamaan erilaisia elämyksiä! En sitten päivällä malttanutkaan jäädä katselemaan vaaseissa asuvia komeamaksaruohojen latvuksia kauempaa, kun tuntui, että uudet poikaset sieltä jo huhuilivat heitä hoitelemaan. Sukellus keittiön kaapin perille toi esiin Taimimulta-pussin, joten tärkein elementti oli olemassa. Jokunen reiällinen nektariinirasiakin oli talletettuna samassa paikassa.
Siispä viritin juuri sopivasti postipinosta löytyneen kookkaan mainoslehden pöydälle ja ryhdyin toimeen isoin saksin. Jokainen vaasista nostettu kukkaoksa tuli palastelluksi pienempiin osiin, niin että taimiryppäälle tuli oma tukipätkänsä mukaan. Siitä sitä oli helppo käsitellä eivätkä hennot versot ruhjoutuneet sormissa. Näin sain eroteltua kaikista oksista yhteensä kymmeniä alkuja. Osalla oli juuret, jos niiden syntypaikka oli ollut veden alla, osa oli ilman juuria.
Mullalla täyteen lastatut nektariinirasiat saivat pienokaiset haltuunsa, kumpikin tuli aivan täyteen. Paksu varrenpätkä meni kunkin mukaan multaan, sen voi sitten vaikkapa keväällä irrottaa, kun taimi on tiukasti juurtunut multaan. Joskus on tuo toimenpide tuottanut samasta ryppäästä 2-3 uutta alkua...
Kastelin vielä hyvin, ja viritin suojaksi kierrätys-hedelmäpussit, jotta mullan kuivuminen olisi hidasta. Maksaruohon taimet eivät kyllä helpolla suutu, nehän ovat ohutmultaisiin kasvupaikkoihin sopeutuneita, ja kestävät ajoittaista kuivuutta lehtiensä vesivarastojen turvin.
Sitten vaan ikkunalle valohoitoon! Tuvan lämpötila on niukat 20 astetta, joten luulisi vauvoilla olevan aika hyvät olot. Kun nyt illansuussa kirjoittaessani näyttää tulevan kohtuullisesti luntakin, päivänvalon määrä jatkossa moninkertaistuu syystalven muihin hetkiin verraten. Saavat nyt alkaa kasvunsa sisälapsina, koska näyttää siltä, että lunta kasautuu lisääkin lähipäivinä.
Sellaiset latvat, jotka vielä näyttivät terhakoilta ja vartta riitti, mahtuivat nyt yhteen kukkavaasiin. Olkoot siinä, jos vauvoja vielä tulisi lisää... Panin taimiviljelmän ja vaasin lähekkäin, jotta muistan katsella sekä vaasia että näitä ensimmäisiä pienokaisia. Samalla sopii ihailla keraamikko-Paulan joulukorttia ja pikkutonttua, jotka sain keskiviikkona.
lauantai 30. marraskuuta 2013
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Marraskuu jo loppupuolessa
Jottei talven tulo ihan synkistäisi, mukana on kuva kesäkuulta 2009, kun pionilla oli paras päivänsä ja juhannusruusukin kuin morsian. |
Marraskuun ilmat ovat olleet kuin valtamerten saarilta, tasaista muutamaa astetta viikkotolkulla, ja sateita melko usein. Tälle päivälle ilma selkeni, ja taivas ihan pilvetön. Kuva on noin klo 14:n maissa, kirkontornissa vielä aurinkoista. Ei sininen taivas toki ainoa sitä laatua tässä kuussa ollut, mutta ainahan aurinkoinen päivä on harvinaisuus syksypuolella.
Parhaita ilahduttajia ulkona ovat vuorenkilvet, tällaisina aikoina tulee aina tyytyväiseksi, kun on jaksanut puskea taimia rinteiseen tonttimaahan joka vuosi hieman lisää. Jotkut taimet ovat saaneet hieman enemmän "siipeensä" syksyn aikana, mutta uusia lehtiä tulee taas keväällä. Ja mikä parasta, kaikki kukkivat komean vaaleanpunaisen kevään!
Kiertäessäni alapuutarhan tilaa katsomassa viikko sitten huomasin, että pieni hemlokin taimi näyttää löytäneen sopivan kasvupaikan kukkapenkin perennojen joukossa. Se on saanut oikein kunnollisia vuosikasvuja aikaan jo parina vuonna. Myös penkin pari kesää sitten istutetut timanttituijat kasvavat hyvin.
Pari viikkoa sitten kukkavaaseihin laitetut komeamaksaruohot ovat jo tehneet poikasia! Ne tulevat lehtihankoihin. Osa kasvaa koko ajan veden alla, ei se heitä näytä haittaavan. Nyt on pidettävä mielessä, että emo-oksan tyvi on veden alla, että poikaset tulevat juotetuiksi, niin kauan kuin ovat vaasissa, kun ainakaan toistaiseksi niillä ei ole omia juuria. Jos ilmat eivät näytä kuitenkaan umpitalveksi vielä kääntyvän, niin ehkä ensi kuussa teen niille ulkoistutukset.
Kovin isoa vakoa ei maahan syntynyt, vaikka kaapeli onkin puoli metriä syvällä. Juhannusruusun ja heisiangervon väliin sopivasti! |
Uudeksi sisäasukkaaksi on taloon tullut heräteostos Robin Hoodista, nimittäin pinkkejä kukkia puskeva Schlumbergera-lehtikaktus. Samankokoinen oli kaksi vuotta sitten taloon näihin aikoihin tullut valkokukkainen saman lajin edustaja, joka on kasvanut kaksinkertaiseksi kooltaan näinä vuosina.
Kuva yllä, jossa sen kukinnan huippu oli käsillä, on viikon vanha. Uusi punainen tulokas siinä vertailun vuoksi vieressä oikealla. Nyt on jäljellä enää muutama kukka ja nuppu.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Isäinpäivän aattona
Nyt vielä ehtii taitella vaasiin komeamaksaruohon oksia juurtumaan. Talven mittaan niille tulee juuria, ja tulleet pikkutaimet sitten keväällä maan sulamisen jälkeen multaan. |
Ilma sen kuin parani kellon lähetessä yhdeksää, ihan auringonpilkahdustakin sopi uumoilla, kun pilviverho oheni. Niin ei sitten kuitenkaan käynyt, nyt ollaan taas tasaisessa pilvessä. Ihan varmaan voisi olla lisää suppiksia metsässä, kun nyt on ollut niin pitkään päälle nollan ja sateista. Pitäisikö mennä katselemaan? En kyllä tarvitse sieniä, varastoa on yllin kyllin.
Sammalten kasvulle on mitä parhaat edellytykset, kun ruohot ovat jo jääneet kyydistä. Paksu sammalturkki on kaunis, mutta kovin haitallinen nurmikon leikkuussa. Omenapuun kannon päällä nököttävä sammal-nalle on saanut aikojen kuluessa ruohoviitan, vain pää näkyy.
Purppuraheisiangervo on pudottanut kaikki lehtensä, ja kas kummaa, sen juurelle onkin tullut kesän mittaan hurmehappomarjan taimia. Ne ovat muistoa siinä ennestään olleesta isosta pensaasta, jonka siirsin siitä pois syksyllä 2011, kun sen oksat kasvoivat kovin maata vasten talon seinustalla. No nyt se saa noista taimista lisää seuraa tontin alakulmalla.
Perusvärisessä heisiangervossa on lehdet vieläkin. No ovat ne hieman kellastuneet viikossa. Muuten maailma näyttääkin jo aika kaljulta, jopa raitakin on jo saanut lehtensä alas,
perjantai 1. marraskuuta 2013
Levollista pyhäinpäivää!
Valkokukkainen kaktukseni luultavasti juhlistaa vasta isäinpäivää, noin viikon päästä. Yhtään nuppua ei ole pudonnut toistaiseksi. |
Puutarhani siirtyy talvilepoon. Tänä vuonna sinnikkäimmät lehtensä säilyttäjäkasvit ovat olleet heisiangervo Physocarpus opulifolius, alppikärhö Clematis alpina ja papulanruusu Rosa pimpinellifolia 'Staffa', joka alimmassa kuvassa on edessä vasemmalla. Veikkaukseni ja tietoni entiseen perustuen on, että voiton perii alppikärhö, koska useimmat sen lehdet irtoavat vasta kevättuulilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)