keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Keskitalvea

On päästy vuoden lyhimpien päivien aikaan, vaikka nyt jo ollaankin paremmalla puolella. Viime perjantaina oli nimittäin talvipäivänseisaus, piteneminen vähittäin taas alkoi. Viiden-kuuden tunnin mittainen päivä on kyllä lyhyt, vaikka ei olisi pilviäkään, yksi sellainen päivä oli lukuisten pilvisten ja lumisateisten lomassa. On oltu pakkaskaudessa koko joulukuu.
Kasviblogi oli jonkin aikaa tauolla, kun lumen lapioimista on riittänyt Lohjan reisulta palattua joulukuun alun puolella. Lohjan sukulaiskodeissa tehtiin vuoden viimeiset tulppaanien istutukset aivan viime tipassa, sillä pakkaskausi alkoi pari päivää istutuksen jälkeen. Kun maat olivat aivan litimärkiä pitkien sateiden jälkeen, ei täällä kotona tai Lohjalla istutuksessa tehty muuta kuin paakku nurmikkoa sivuun, siihen sipulit ja paakku päälle takaisin. Uusien jouluamaryllisten istutus jäi vain aikomukseksi, ehkä ensi vuonna on toisin.
Hanget ovat ehtineet yletä puolimetrisiksi, ja aurausvallien reunoilla ollaan jo metrissä. Ollaan siis aivan joululaulun tunnelmissa: On hanget korkeat nietokset... Onneksi lumikuorma toistaiseksi on kevyt, eikä sen paino uhkaa puiden oksia, vaikka komealta näyttääkin.
Kun olin poissa pari viikkoa, molemmat kaktukset innostuivat taas kehittämään kukkanuppuja. Ensin niitä ilmeni matalaan valkokukkaiseen, jonka sain vuosi sitten sisareltani Marjalta marraskuun lopussa. Tuo kaktus tuli syntymäpäivän onnitteluksi ja oli täynnään kukkia ja nuppuja, mutta suureksi suruksi kaikki kukat ja nuput pian tippuivat pois. Varmaan selitys siihen oli valon väärä tulosuunta aiempaan verrattuna, muuta en keksi.
Valkoinen kaktus ehti tehdä jo yhden kukkasatsin syyskuussakin, sen jälkeen kun nostin sisäkukat ikkunalle ulkoilemasta. Loppukesä oli kovin märkä, joten perus-ulkotyö oli olla kaatamassa suurta vesimäärää ruukusta. Syyskuun kukatkin olivat melko lyhytikäiset. Olin ajatellut ottaa kauniin ruukun mukaan sisaren hautajaisiin, jotka olivat lokakuun ensi viikolla, mutta kukat eivät olleet tuolloin enää niin hyvän näköisiä. Kuinkahan nyt näiden seuraavien kukkien kanssa käynee? Joulukaktukseksi se ei nyt ehtinyt, mutta uudeksi vuodeksi ehkä jo ensimmäinen nuppu aukeaa.
Myös Oxalis-ruukussa kasvava vanhempi ja pidempioksainen kaktus on alkanut tehdä nuppuja, noin pari viikkoa myöhemmin kuin valkoinen, näin nuput vasta viime viikolla. Sekin kukki syksyllä muutaman kukan, nyt näyttää olevan enemmän kukkia tulossa. Sen kukat ovat pinkit, ja joinakin vuosina se on kukkinut jopa kolme kertaa. Tänä vuonna en muistanut lannoittaa kukkia ollenkaan syksyisen sisään tuonnin jälkeen, joten en kyllä odota suurta kukkarunsautta. Yksi iso oksakin irtosi muutama päivä sitten, mutta en pannut sitä juurtumaan, kun ei ollut sopivaa multaruukkua lähistöllä.
Loppusyksyllä vaasiin taitetuissa komeamaksaruohoissa on paljon alkuja, nyt vain pitäisi tehdä istutuksia. Samoin on hyviä juuria enkelinsiiven oksissa, joita laitoin syyskuussa varoiksi juurtumaan Helenaa varten, kun en ollut varma, josko hänen kesäiset porilaispistokkaansa jaksaisivat ottaa kasvun alusta kiinni, kun niillä oli myös märkä ulkokausi. Sain kuitenkin istutuksen onnistumaan, ja se matkasi marraskuussa Lohjan uuteen kotiin viirivehkan ja timanttiananaksen kanssa, jotka olivat täällä mummolassa, muuton jaloista poissa. Uuteen kotiin matkanneet ovat tässä syksyisessä yläkuvassa kolme oikeanpuoleisinta ruukkua.
Enkelinsiipi on ahkera kukkija, nytkin sillä on pieni terttu latvassaan, se näkyy, kun hyvin tarkasti katsoo tuota toista kaktuskuvaa! Nostin lännen ikkunalla syksyä katselleen ruukun talveksi pohjoisikkunalle. Isommalla valon määrällä kukkapilvi olisi tietysti komeampi.
Myös tummalehtinen kirjopeippi on edelleen hengissä! Toivottavasti se jaksaa kevättalven yli, että saa tehtyä pistokkaita.
Ihme kyllä on olemassa pieni toivo kuparilehden suhteen. Vanha ja iso amppelikasvi kärsi kovin kesän kylmästä alkuviikosta autotallissa, kun oltiin Islannin retkellä, ja oksa toisensa jälkeen alkoi näivettyä. Lopulta oli jäljellä vain yksi kuihtuva haara, josta otin latvapistokkaan taimiruukkuun dragonwing-begoniain joukkoon. Vanhat amaryllikset eivät ole jaksaneet kesän "liotus"hoidon jälkeen kukkia, ja kun se lannoituskin jäi... No ehkä tulee parempia vuosia.
Vuosi sitten saamani perhosorkidea on myös alkanut kehittää kukkavanaa, ehkäpä violetit kukat jaksavat aueta.