lauantai 21. maaliskuuta 2020

Maaliskuun loppua

Kevätpostaus alkakoon parhaimmalta näyttävällä rodoparilla. Ne ovat vaaleanpunaisia, aikoinaan Agri-Marketin myymälästä ostettuja muistaakseni nimellä Rhododendron Roseum Elegans. Ostin  kaksi, kun oli syyssesongin alkamisen takia tarjousmyyntiä. Tuohon keinukiven viereen rinteeseen, niin ettei aurinko suoraan paista kuin vähäisiä aikoja. Näihin tulee vaaleanpunaiset kukat, ja ovat parhaat kukkijat ja muutenkin selvästi meille sopivimmat.
Pihan kanervaruukut saavat pikkunarsisseista hieman lämpöä. Parin vuoden ajan niissä on kasvanut myös joulusypressejä Chamaecyparis lawsoniana Ellwoodii ja korkeampi kiinankataja Juniperus chinensis. Kuva alkukuusta.
On siirrytty kevätaikaan, kun juuri eilen oli kalenterissa kevätpäivän tasaus. Eletään tyypillistä kuivahkoa ja viileätä kevätaikaa, joka on ominaista ainakin huhtikuulle, mutta joskus alkaa jo maaliskuulla. Yöt menevät pakkaselle, aurinko nostaa lämmöt päivisin plussalle. Kiertelin aamusella vähän havainnekuvia tontilta, jokunen kuva on hieman vanhempi, niissä on ottopäivä merkittynä.

Ylämäen arboretumissa on itärajalla ns. Elsa-sali, josta tämä kuva on peräisin. Ollaan ihan syvän rajaojan tuntumassa, ja siinä on meidän tontin ainoa mustikan kasvupaikka. Pohjalla on kookkaita kiviä. Mustikoiden seuraksi on muutaman viime vuoden aikana tullut useampi sinivuokko, niitä on tässä puolen kymmentä. Kapea risu, joka kasvaa vasemmassa laidassa on likusterisyreenin juurivesa. Toinen on hieman enemmän vasemmalla, alkuperäinen kasvi päätti pari vuotta sitten kuivua pois.
Ensimmäiset scillat kurkkivat talon länsiseinämän raosta, siinä ne ovat aina saamassa lämpimän iltapäiväauringon, joka varmaan varastoituu tiiliseinäänkin osittain.
Oman tontin näsiä ei vielä kuki. Hädin tuskin sitä kuvan keskellä erottaa, kun varsi on niin kuihtuneen haavanlehden laatua.. Vieressä kurkistaa tummavartinen luonnonmarja lehtopunaherukka, jonka kantaa on kylällä enemmältikin, varsinkin mm. Urajärven rannan tuntumassa. Meidän arboretumissa sitä on itsestään levinneenä muutamia yksilöitä. Sillä on paljon pienemmät marjat kuin puutarhan viljelykasveilla, jotka ovat peräisin 1950-luvulta, mutta mistä taimet on hankittu, ei ole tietoa. Epäilisin, että jostain naapurin puutarhasta olisi haettu oksia juurrutettavaksi, siinä vanhempani olivat taitavia.

Eletään outoa ja hieman pelottavaa aikaa, kun maapalloa vaivaa nyt pandemia, koronaviruksen aiheuttama hengitystietulehdus, joka on raisu tauti nopeassa tarttuvuudessa. Varsinkin huonompikuntoisen väestön ja ikäihmisten ei aina onnistu siitä toipumaan. Kansalaisillemme on muutama päivä sitten asetettu poikkeustila, jota nimitetään valmiustilaksi. Se kieltää väenkokoukset yli 10 hengen ryhminä, ja maan rajat on nyt henkilöliikenteeltä suljettu. Suuri määrä väkeä on ollut ulkomailla, heillä on palaamisongelmia, jos eivät viime viikolla tulleet. Varsinkin Etelä-Eurooppa on suosittu talvioleilun paikka, siellä tauti jyllää enemmän kuin muissa maissa. Oletetaan, että tämä tilanne tulee kestämään vähintään kuukausia. Ja lähimmät muut maat meidän kanssa vähintään samassa jamassa, ellei pahemmassa.

Teresanruusun loistavanpunaiset varret alatien varressa.
Meidän tontin ensimmäinen krookuksen alku on tullut esille, se kasvaa parkkipaikan laidalla Elsa-kuusen alla.
Tosin tänään on ollut ulkoilussa tekemistä, kun melko reipas kylmä pohjatuuli on puhkunut maisemissa. Lämpötila on hädin tuskin noussut yli nollan. Ulkoilut jäävät lyhyen puoleisiksi, jos ei ole jotain erityistä tekemistä. Mutta kun ei ole lunta, niin tekemistä on kyllä nähtävissä! Kiertelen koiran kanssa ruskeita heinikkopolkuja katselemassa kriikunan vesoja ja pensaiden kuntoa. Toisella kertaa sitten voimasakset mukana ja ehkä sitä seuraavalla reisulla jo risunippu kainalossa haketuspaikalle. Tuulen pudottamia isompia oksiakin aina löytää. Saisivat tietysti ne oksat jäädä paikoilleen lahoamaan, jos olisi isompi alue kuljettavana, mutta kun kesällä pitää ajaa leikkurilla käytäviä, niin vaistomaisesti ainakin niiltä kohdin siivoaa maaston sille työlle valmiiksi.

Kuusten takaiset maat olivat kaadon kohteina, ja tietysti piti korjuun tekniikan takia ottaa pois kaikki ne, jotka olivat ns. verhopuita, koska pienellä alueella kaato ja liikkuminen on vaivalloista, kun piti varoa jätettäviä taimia.Takimmaiset isot puut ovat jo naapurin puolella.
Meillähän oli kuun vaihteessa muutaman vuoden harkinnassa ollut isojen koivujen ja haapojen poisto arboretumissa, ei tosin muualla kuin itäreunassa. Se on geologisesti muinaisen järvivaiheen tekemää rantarinnettä, joka syntyi vielä niin nopeasti, että savia ei ehtinyt kerrostua tähän kohtaan ollenkaan. (Maantien länsipuolella olevilla pelloilla (lähinnä Haapaniemen tontilla) kivikovaa vaaleaa järvisavea sen sijaan löytyi, ne peltosarat olivat meillä ennen seurakunnalta vuokrattuna juurikas- ja muuna viljelymaana. Juurikkaan harventaja muistaa lopun ikänsä kuivan päivän savikokkareet polven alla taimirivejä kunnostaessaan.)

Virittelin kuormalavoja klapeja varten Rododendron Haagan vierelle, siitähän leikkasin alas koko papulanruusun versoston, ja nyt vielä täydensin tänä keväänä. Pensaan pohja oli nimittäin lehtokotiloiden paras piilopaikka, enemmän kuin missään meidän tontilla. Nyt pitää laittaa jotain torjunta-ainetta, etteivät liikaa innostu viipymään kuormalavojen alla. Lavojen vieressä on jäinen koivunkanto, siinä tilassa ollut jo 30 vuotta. Se oli edellisen sukupolven nuorempien lasten leikkimökin koristeeksi istutettu koivu, jolla oli 3 kaveriakin. Ne puut kaadettiin yhtaikaa, joskus ennen vuotta 1991, jolloin tehtiin autotalli.
Nyt kaadettuja puita oli syntyneiden kantojen perusteella 11 ja lisäksi puolikas siitä tuomesta, jonka kuva on tekstissä alla. Rungot palasivat pari päivää sitten klapeiksi pilkottuina tontille takaisin. Nyt riittää niiden latomista kuivumaan pinoiksi! Tällä kertaa sovimme, että myös oksat ja latvukset matkustivat muualle, koska meillä tulee haketusmateriaalia vuosittain jo aivan liian kanssa. Vuosina 2011 ja 2012, kun puusavottaa oli edellisen kerran, tuskailin pitkään ylenpalttisen oksasadon kanssa ja päätin, että toiste olen viisaampi.

Toinen sinivuokkopaikka tontilla on isonkiven maisemassa, siinä on lähinnä tuomia ja vaahteraa. Vihreitä vuokonlehtiä on kannosta etuoikealle. Puunkorjuun takia otettiin tästä tuomesta osa haaroista pois.
Haketta ei myöskään kulu määräänsä enempää. Varsinkin tänä vuonna sen huomasi, kun talvi oli niin leuto, ettei tarvinnut kuin kerta viikkoon tulia sytytellä. Kuiva hake on loistava lämmitykseen käytetyn leivinuunin pohjustusmassa, kerralla kuluu 5-10 litraa, ja saa hyvin vetävän puiden alustan, joka polttaa sitten myös alta päin puita. Aiempien maksihaketusten tuloksia laitoin aikoinaan katteeksi kuivuvien kukkapenkkien reunoihin, mutta sitä en taida tehdä toiste, kun sokerimuuraisten pesiä oli joka penkin laidassa. Nyt lisämaustetta tuovat vielä lehtokotilot, jotka osaavat ottaa piilopaikan hyvin kerkeästi.

Peittokurjenpolvi on saanut tänä talvena pitää runsaasti vihreitä lehtiä, ainutlaatuista meidän tontilla. Tavallisesti siinä kohdalla on keväisin ruskeaa muusia.
Viime keväänä klapeiksi pilkotut isommat oksatkin ovat olleet niin riittoisia, ettei muuta puuta ole tarvinnut. Maantien varren isoksi ja pullevaksi kasvanut pihasyreeniaita lähettää kohta terveisiä voimasaksien käyttäjälle! Olen sitä joskus kaventanutkin melkein puolella, mutta harventaminen on tarpeen, kun tulee lehtimassaa, joka saa sateella laihat rungot taipumaan liikaa. Kuivaa lämmitysainetta on kyllä hyvä olla varastossa, varsinkin jos eläminen kallistuu. Klapikuorma olikin kunnioitettava, varmaan kymmenisen kuutiota.

Mustanmerenruusut pääsivät multaan noin kuukausi sitten ja osa iti parin viikon päästä, joissakin se on vielä kesken. Kuva alkuviikolta.
Naapurin virikkeestä muistin tehdä myös hernekylvöksen , josta saa tuoretta vihreyttä, kun kaupassakäynti on nyt kovasti säännösteltyä. Tänä aamuna tehty istutus, liotin herneitä yön yli. 
Kun eläkeläisten kauppareissut on arvioitu mahdollisiksi tartuntapaikoiksi, niitä on pyritty minimoimaan ja sijoittamaan niin, että muuta väestöä ei olisi samaan aikaan liikkeellä, meidän keskuksessa se tarkoittaa klo 6-7 välistä aamun aikaa. Naapurin Paula muisti viikolla hernekeittoa tehdessään, että salaatin puutteeseen voi tehdä ituja, ja herneitä on nyt meilläkin kukkaruukussa tuomassa vihreyttä aamiaisleivälle.

Viikko sitten päästiin näistä pölleistä eroon, kun tuttava tuli traktoriavusteisen halkomaruuviterän kanssa ahertamaan jättikoivua polttopuiksi. Noita 30-50 cm korkuisia pöllejä tuli rungosta noin 40, ja kun pinosin, niin sain noin 4 pinokuutiota polttopuita. Pöllit tehtiin kyllä jo 2018 vuoden loppupuolella, mutta olivat hankalasti työstettäviä. Nyt on enää muistot jäljellä tässä rinteessä. Kuva viikko sitten 13 03.
Koivupöllien loppuasema... Kuva torstaina 19 03.