Vielä lämpimän puolella

Kaikki tekstin kuvat ovat eiliseltä päivältä.

On päästy jo lokakuun viimeiseen neljännekseen, ja kohta kääntyy sähköyhtiön mittareissa karu totuus, kun aletaan laskuttaa päivisin korkean taksan kilowatteja. Kuluvalle viikolle on luvassa sateetonta aikaa, ja ollaan lähellä nollaa, öisin ehkä hiukan pakkasella, mutta ei ainakaan viime yönä vielä. Pimein ja viilein aika tulossa, mihinkäs siitä pääset, on pidettävä valoja ja lämmitettävä! Nythän on käytössä reaaliaikainen laskutus, joka toimii kuukausittain. Ehkä se isompi rahanmeno ei niin hätkäytä, kun lasku tulee kahden kuukauden sijasta kerran kuussa ja pääsee vertailemaan aikoinaan maksettuun kerrostalon yhtiövastikkeeseen?

Viime postauksessa esitelty punavaahtera pääsi alkukuvaan mukaan, koska se on löytänyt paljon lisää värejä kuluneina viikkoina. Tämä toinen, seuraavan kuvan paljon vaatimattomampi sisarus taas löytyy valtikkanauhusten joukosta kriikunain katveessa. Molemmat ovat tulleet 2008 tontille Ruissalosta.

Lehtien variseminen on jo hyvässä vauhdissa, pihasyreenit ovat jo aika pitkällä ja viikonlopulla sen alkoi hevoskastanja. Talo kuoriutuu lehväverhoistaan ottamaan lumisateita vastaan! Tänä vuonna on vähän lehtien haravoimista, kun vaahteroita ei ole. Etupihakin on lähes ilman, sillä muuta ei juuri ole tullut kuin amurinviinin lehtisato. Onneksi, sillä molemmat kompostini ovat täysiä, aitauksellinen tosin vain maa-artisokkaa ja multaa.

Alapellon penkissä kasvavat töyhtöangervot Aruncus ovat nekin tänä syksynä löytäneet ruskavärejä, en muista sellaista aiemmin! Näitä ei nyt leikata kompostille, kun ovat niin koreita. Muuten puutarhahommat ovatkin mustuneiden kukkakarsien karsimista, sillä sateita on saatu niin paljon, ettei muuta puutarhatyötä ole voinut ajatellakaan. Alakuvan varjoliljan korsi taitaa saada myös armon, kun se on niin korkea, ja kasvaa ihan suorassa lehtikuusen alla. Se on minua korkeampi.

Kukintaansa lopettavat isopiiskut, joiden lehdet ovat jo selvästi haalistuneet kesäisestä tummasta vihreästä. Kaikkialla arboretumissa kasvaa sieniä. Lehtikuusentatteja ei tosin ole tullut enää lisää, mutta nyt on sitäkin enemmän pohjanmesisieniä ja lohisieniä. Erityisen runsaasti mesisieniä on niissä kohdin, joissa keväällä oli klapikasa. Elsan peruja oleva hyvin myöhäinen syysasteri on nyt parhaimmillaan tuossa kuvan lehtikuusen reviirissä., kuva on sivupalkissa.

Koirien kukkapenkkiin istutetut timanttituijat ja muut havupuuntaimet ovat saaneet kasvaa kosteana kesänä hyvin, samoin onnistui ruskopäivänliljojen ja kompassikukkien ym juurtuminen. Niiden paikalta kaivetut heinäturvekeot ovat vielä sijoillaan odottamassa siirtoa muualle, mutta märkiä maita ei viitsi mennä pöyhimään!

Kylän mäen metsät ovat menneet kovin syksyiseen ilmeeseen, kun mustikanlehdet ovat pudonneet, ja sananjalat muuttuneet mustanruskean kuparin väriin. Kun näitä seurakunnan metsiä on viime vuosina hieman hoidettu ja harvennettu, vesi pilkottaa aika monesta kohdin ylämäellä kulkiessa. Tämä näkymä on Verkkorannan ja Lammaskallion polkujen erkanemiskohdasta.

Ruskasyksyn aikaa

Väripaletin kaikki mahdolliset vaihtoehdot ovat näinä viikkoina käytössä, kun useimmat puut ovat vaihtaneet vihreän värinsä muuhun, jos ei muuta, niin vaaleampaan vihreään. Ensimmäinen kuva kertoo Ruissalosta saadusta punavaahteran terhakasta taimesta. Sen punaisuus tulee esiin vasta syksyllä, muulloin näyttää tummanvihreältä. Pihlajissa on tänä vuonna myös runsas marjasato, joka saa puunlatvat rehevään punaiseen. Niistä tosin kylällä tällä haavaa pyörivä iso rastaslauma tekee aterioita, jääneekö hieman myöhemmin saapuville tilhille paljoakaan enää tähteitä.

Vuosi sitten syksyllä maahan varisseesta terhosta on kehkeytynyt n. 30 cm taimi, kun se onnistui välttämään ruohonleikkurin terän joka kerta. Se kasvaa 3 m:n päässä emopuunsa kannosta, emolle tulivat viime talven lumien takia päivät täyteen keväällä. Muutamia muitakin tammentaimia on saanut sijansa lähistöllä. Alakuvassa viime syksyllä kasvamaan piilotetut kaksi hevoskastanjaa taimimaan reunassa ovat vielä lopullista kasvupaikkaansa vailla. Niiden korkeus on vasta hieman yli 10 cm.

Ilmat ovat jatkuneet syyskuiseen ja melko mereiseen malliin, on melko lämmintä ja lähes aina sataa, enemmän tai vieläkin enemmän. Kuulemma Pohjanmaalla ei tällaisia syystulvia ole koettu. Kurikan kaupunki on tällä hetkellä vaarassa, sillä patoaltaassa oleva vesi on jo ylittänyt vaaralliset korkeudet ja on jouduttu kaivamaan hätäjuoksutuksille uomaa, jotta vesi ohjautuisi muualle. Kymmeniä teitäkin on poikki, asukkaat saarroksissa.

Seinustalle siirretyt ruukkukasvit voivat hyvin, koska yöt ovat olleet selvästi plussalla. Varsinkin keijunmekko Rhodochiton on vauhdissa, samoin viihtyvät suurikokoiset verenpisarat. Pallohortensiakin on innostunut tekemään uusia kukintopalloja.
Palettimestari taitaa olla perenna Rodgersia, jonka lehdet ovat aivan uskomattomalla tavalla ruskean ja vihreän kirjavat, aivan kuin sille olisi tullut pisamia.

Vaahteranlehdistä paljon on jo varissut, alakuva on kylän ylähautausmaan liepeiltä. Koiralla on mukavaa peuhata lehtikasoissa. Haavat ovat vielä ylös asti keltaisia, alin kuva.

Ilman täyttää vaahteroiden lehdistä lähtevä makeahko tuoksu, kuin olisi hunajaa jossain lähistöllä. Meidän kylän vaahteroissa esiintyy vaahteran pikilaikkusienen seurauksena mustia vaaleareunaisia täpliä, se on kuulemma tavallista vain rannikkoseuduilla.