perjantai 16. marraskuuta 2012

Pimeää aikaa

On käännytty marraskuun jälkipuoliskolle, ja päivän pituus on enää noin 7 tuntia. Iltapäivällä pimeä tulee jo iltateen aikaan kello viideltä, ainakin jos on pilvistä, ja sitä laatua syksy on yleensä Suomessa. Kasvit ovat kääntyneet lepoaikaan, lehdet ovat varisseet. Tänä vuonna kesäkosteuden takia sienisesonki oli melko aikaisin, nyt puskee uusina esiintyminä maasta vain joitakin kuusilahokka-tuppaita.
Olemme saaneet vastaaottaa vettä ennätyksellisen määrän, kun sateista loppukesää seurasi vielä runsaampi sadesyksy, vaikka juuri tänään on hiukan kuivempaa, ja tien pinta oli muuta kuin vedestä kiiltävä! Kahta pientä ja lyhyttä kylmäjaksoa lukuunottamatta ilman lämpötilat ovat jääneet plussalle. Eilinen vuorokausi oli +7 asteen tienoilla yönkin aikana.

Kylämme mäenpäällinen mäntymetsä on märkä joka kohdastaan. Lähellä oleva kalliopohja muodostaa sinne tänne pikkupainanteita, joihin sadevesiä kertyy jäädäkseen, ja niissä kasvaa rahkasammalia. Vuosikymmenien ja -satojen aikana rahkamättäät ovat laajentuneet ja kasvaneet turpeeksi, joissa vesi viihtyy. Ei juuri tee mieli mennä metsän puolelle koiran kanssa, kun joutuu salakavaliin allikoihin. Polutkin ovat paikoin hankalia liejukoita.
Puistolemmikin taimet ovat vallanneet laajoja alueita ylämäen arboretumissa, varsinkin niitetyiltä alueilta. Komea sinisyys tiedossa ensi keväänä
Monissa kohdin olen huomannut syksyn aikana kasvillisuusmuutoksia, nimittäin siellä täällä metsän puolella kasvaa tammentaimia. Lapsuusaikana en niitä muista nähneeni. Silloin metsissä oli lepikoita, mihinkähän lienevät kadonneet? Vaahteroitahan tässä mäellä on ollut jo tie kuinka kauan, ja ne siementävät loistavasti, aivan riesaksi asti. Myös raitaa kasvaa kylällä yleisesti, joskin sekin näyttää olevan melko lyhytikäinen puu, maahan kaatuneita runkoja on näkyvillä useitakin. Sitkeä se kyllä on, sillä kaadetuista kohdin puskee jatkuvasti uutta vesaa jatkamaan puun valtaamaa kohtaa. Kylän metsien ilmettä muuttaa myös reippaasti levinnyt isotuomipihlaja.
Tosin lapsuudessani kylän läheisiä metsiä käytettiin karjan kesälaitumina, lehmät ovat voineet syödä lehtipuiden alut pois katseilta. Ainakin jänikset pitävät kovasti tammen pikkutaimista. Ylämäen arboretumissa sinnittelevä noin metrinen spontaanisti tullut tammi on kasvanut paikallaan kymmenisen vuotta, ja sen jokavuotisesta parturoinnista kertoi tiuha oksaisuus. Poistin oksista leijonanosan, mutta koska nyt näyttää tulleen johtoverso, voisi taas käyttää veistä alimpiin haaroihin. Vierulantien varressa oleva paljon nuorempi tammi lähenee jo kahta metriä, sillä se on kasvanut tänä vuonna aivan huimasti.
Talon seinustan keltapeippi-kasvusto voi tietysti hyvin kostean kesän jäljiltä!
Kuvittelin, etten tänä syksynä tekisi lainkaan sipulikukkaistutuksia, mutta kohtalo puuttui naapurin muodossa asiankulkuun, hän kun poikkesi puutarhamyymälän sesonginlopettajaisiin. Koirien penkin mangoldien tilalle upposi alkuviikolla kolme isoa pussia tulppaaneita. Pari muuta pussia on tarkoitus piilottaa tänään, kun on kuivempaa. Nykyajan tulppaanit eivät ole niin kestäviä kuin entiset, sillä parhaiten puskevat esiin vuodesta toiseen äiti-Elsan 1960-luvulla istuttamat keltaiset tulppaanit. Kaikki vuosikymmenten saatossa tekemäni omat istutukset häipyvät toinen toisensa jälkeen. Narsissit ovat kestävämpiä, siksi olenkin jo vuosia istuttanut vain niitä, vaikkei niitä juuri ale-myynneistä löydä.
Keinun paikka muuttuu talvikaudeksi talipallojen ripustuspisteeksi. Tässä ruokailee suuri määrä sini- ja talitiaisia ja taloa omanaan pitävät pikkuvarpuset.
Pyhäinpäivän myyjäisistä hankin oviseppeleitä ihan kaksin kappalein. Ne on sidottu vaahteranlehdistä ja pinta on käsitelty joustavalla spray-maalilla. Kuulemma ovat myyjällä kestäneet jo neljä sesonkia. Vaahteranlehti on sitkeä viipyjä maahan varistuaan, ja maali vielä suojaa sitä lahoamiselta. Taidan viedä ne kuitenkin hautoja koristamaan Janakkalaan, kun siellä ei niiltä kohdin aurata talvisin. Omaan uuteen ulko-oveen ei ole lupa laittaa yhtään naulaa.

torstai 1. marraskuuta 2012

Syystalvea

Tänään on alkanut marraskuu. Päivän pituus on vain noin 8, 5 h. Talvikellon aikaan on jo palattu viime viikonvaihteessa. Pyhäinpäivää vietetään ensi viikonvaihteessa. Ulkolämpötila on palannut tänään +asteille käytyään runsaan viikon melko tukevasti pakkasella. Maan ehti peittää tässä n. 5 cm:n lumi, jota on tullut useassa erässä kohmeisen maan päälle. Ulkosyklaamiruukkukin paleltui jo pakkasen kynsissä.  Timanttituijan vieressä kasvanut malva päätti juuri alkaa uuden kukintajakson, mutta taisi se sesonki siltäkin loppua, ainakin vieressä olevat tummakurjenpolven lehdet ovat kovin nahistuneen oloisia.
Kun tätä lämmintä jaksoa ennustetaan kestävän ainakin 5 päivää ja se sisältää kaksi reipasta sade-erää, voi olla, että valkoisuudesta jää muistoksi vain liukkaita pintoja sinne tänne. Maisemat ovat kyllä nyt talviset!
Viime postauksessa kuvassa esittäytynyt hevoskastanja suoriutui aika nopeasti lehtien pudotuksestaan, aivan muutamassa päivässä kaikki varisivat. Viimeiseksi jäi tänäkin vuonna punalehtinen heisiangervo Physocarpus opulifolius 'Diabolo', joka ei ole aloittanutkaan lehtien tiputtamista. Pihasyreenit ovat saaneet melkein kaikki lehtensä alas, joten kovin pahaa runkojen taipumista lumen alla ei taideta nähdä. Mukava niin, sillä keväisin on aina kovin kiireistä, ja jos on paljon risusavottatyötä, ei ehdi perenna- ym. penkkejä kohentaa kuin hätäisesti. Alakuvassa nähdään toinen sinnittelijä, nimittäin pensashanhikki kukkii edelleen!
Suunnittelin vielä viime viikolla kompostimullan siirtämistä perennapenkkien katteeksi, mutta taitaa se jäädä kevättöiksi, kun paakku ehti jäätyä maa-artisokan noston jälkeen. Tällä sulakaudella korkeintaan muutamat paikoilleen jääneet piharuukut saa irti etupihalta ja kyytii ne kompostoitumaan.
Kukkavaasiin lokakuun alkupuolella juurtumaan taitetut komeamaksaruohot ovat tehneet juuria tuskin nimeksikään, eikä niitä uusia taimiakaan lehtihankoihin ole vielä tullut. Yhtenä vuonna maa oli niin sulaa vielä marraskuun loppupuolella, että istuttelin taimia pellon taimimaalle, mutta kuinkahan lienee tänä vuonna?