perjantai 20. marraskuuta 2015

Eebenpuiden lumoissa

Vuosi on ehtinyt jo kalman kuun lopuille, mutta kaikki ei vielä ole ruskeaa. Talvesta ei ole ollut mitään näyttöä toistaiseksi, vaikka toki pitkään syksyyn aina joku kuura-aamukin mahtuu. Kuvat ovat tältä viikolta. Ruusujen lehdillä on vasta ruska-aikansa, ja maa näyttäytyy paikoin kirkkaan vihreänä, kun sammalet taas ovat saaneet pitkän hyvän kasvukauden.

Myös vuorenkilvet ovat hyvässä kunnossa toistaiseksi. Räntää tai lunta kuitenkin on ennustettu lähipäivien näkymiksi.
Etupihan kukkapenkitkin ovat saaneet lisävihreyttä, kun hieman käyskelin kottikärryjen kanssa arboretumin puolella.
Teresanruusun varret ovat saaneet monta lisäystä kesän aikana, ja uudet hohtavat melko helakan punaisina, jos sattumalta aurinkoa on ripauskin auttamassa.

Valkoisen syysasterin kukinta taisi jäädä loppusilausta vaille. Viileämmän yön jälkeen leikkasin varret kukkavaasiin, mutta nuppujen kehitys ei ainakaan toistaiseksi ole jatkunut sanottavasti. Katsotaan nyt, koska eivät vielä näytä kuolleiden kastiin olevan menossa.

Lapsuudesta muistuu mieleen, että afrikkalaiskaunottarien ihonväriä on ennen vanhaan mainostettu eebenpuuta muistuttavaksi. Tutustumiseni tähän heimoon ei kuitenkaan käynyt sitä kautta, että olisin jonkun kaunottaren ihonväristä hullaantunut, vaan tapahtumien kulku oli paljon arkisempi. Meidän kauppakylän molempiin ruokatavarakauppoihin putkahti hedelmävalikoimaan marraskuussa myytäväksi oranssin värisiä isohkon tomaatin kokoisia sharon-hedelmiä, jotka ovat israelilaista tuontitavaraa.
En ollut tähän kaunokaiseen aiemmin tutustunutkaan, vaikka reissuilla melkein aina tulee kierrettyä hedelmätiskit tarkkaan. Tietysti niitä piti heti saada, hintakaan ei ollut mitenkään esteenä. Katsoin googlen auttamana, että kasvi sopii hyvin salaatteihin ja on miedon makuinen, mutta että perunankuorimaveitsi on syytä ottaa avuksi valmisteluun. No pianhan yhdestä sharonista olikin selvitty, eikä tehnyt vaivaakaan saada isoa mollukkaa kerralla syötyä. Ison omenan kokoinen hedelmä oli n. 8 cm halkaisijaltaan.

Toisetkin sharonit hankin viikonvaihteessa, kun menin tapaamaan tuttavaani. Hän heti ilahtuikin kovin ja kehui tuliaisia persimoneiksi.  Nimi loisti sitä paitsi hedelmäpussin hintalapussakin, sillä tämä erä oli ostettu eri kaupasta kuin aiemmat. Näyttää siltä, että ainakin toista kymmentä vuotta näitä on myyty herkkuhedelmäliikkeissä. Sivistys tuli siis myös meidän kuntaan tänä vuonna!

Kotiin päästyä aloin etsiä netin kätköistä enemmän tietoa tästä kaksinimisestä hedelmästä. Selvisi, että kaksi ei edes riitä! Sharon on israelilaisviljelmien lajike, persimon espanjalaisten ja kolmas nimi kaki/kakiluumu on japanilais- ja kiinalaisviljelysten lajike. Kaikki lajikkeet kuuluvat kasville Diospyros kaki, joka on eebenpuiden heimon Ebenaceae edustaja. Jotain eroja lajikkeilla on, nimittäin nämä lähempänä kasvavat voidaan syödä myös melko kovina, kun ovat heti makeahkoja, mutta tuo kauimmainen on syötävissä vasta pehmeänä, se maistuu kovin karvaalta raakana (parkkihappoa). Israelin lajikkeessa ei ole siemeniä, eli sitä lisätään kasvullisista osista, eikä ole sitä parkkihappoakaan.

Eebenpuukasvien heimo on lämpimien alueiden suosija, siis lähinnä tropiikissa, eebenpuulajeja tunnetaan yli 500. Niitä on kaikissa maanosissa. Heimo kuuluu Ericales- eli kanervakasvien suureen kladiin, ja tietyssä mielessä esikkokasvit ovat silloin niiden lähimpiä sukulaisia.  Puuvartiset kasvit ovat yleisimpiä heimossa. Totta kai hyödynnetään upeanväristä tummaa puuainesta käytettäväksi hienoihin esineisiin. Puu on hyvin kovaa ja kestävää.

Eebenpuu on niin vanha hyötypuulaji, että sehän mainitaan jopa raamatun tekstissä, joka oli ensimmäisiä suomenkielisiä kirjojamme (no tietysti se Agricolan uusi testamentti meni edelle). Myös naisen ihon vertaaminen tähän puulajiin on peräisin niiltä lehdiltä.