|
Papulanruusu on kuvattu 03 07 2017. Tämä pensas on istutettu 1950-luvulla meidän tontin ylimmälle osalle. |
Ajattelen jatkaa edelliskerralla alettua papulanruusun Rosa pimpinellifolia Staffa asiaa. Ensinnäkin on olemassa liuta vaaleanpunaisia pensasruusuja. Pienikukkaisin on juuri tämä meidän ruusumme, jonka esiintyminen on melko harvinaista. Siitä on olemassa eri nimin nimettyjä kantoja, käsittääkseni kaupallisen lisäyksen tarpeisiin.
|
Sama pensas kuvattu 25 06 2010. Kukinta on vasta alkamassa |
Ensin nimiuudistus, jonka sain tietooni vasta äskettäin, nimittäin tutkijat eivät voi olla varmoja, onko tämä todella Staffa, joten on pitäydytty suomenkieliseen nimeen Rosa 'Papula', koska sitä 1800-luvun Suomessa tiettävästi on ensin kasvatettu Viipurissa Papulan kartanon puutarhassa. Tämä tuontiruusu oli peräisin pohjois-Saksasta, jossa se on ollut tunnettu helluntairuusuna. Ajaksi arvellaan vuoden 1860 tienoita.
Miten sen jälkeläisiä Iittiin joutui, on sitten ihan eri juttu, ja toistaiseksi arvailujen varassa. Ainakin Radansuun ja kirkonkylän alueella sitä on kasvanut kauan. 1900-luvun alkuvuosina kirkko korjattiin perusteellisesti, silloinkohan hankittiin Pietarista komeat kattokruunutkin? Niihin aikoihin oli tavallista, että käytiin muillakin ostoksilla idässä, olihan käytettävissä rautatie, ja elimme saman tsaarin valtakunnassa. Tarkistelin asiaa lauantain illalla, ja kuulin, että kristalliset kattokruunut oli hankittu jo 1800-luvun loppupuolella. No pääsihän Viipuriin muissakin asioissa melkeinpä päivittäin.
Ruusun tuomisesta Papulaan oli 1900-luvun alussa tulossa jo 50 vuotta, siinä ajassa on kasvanut jo hyvinkin mittava pensas. Pensaasta on hyvinkin jo ehditty tuottaa useampinakin vuosina jälkeläisiä. Kun tätä ruusua oli Iitin pappilan pihalla ainakin aikaisemmin, niin varmaan sinne se on ensin ehtinyt ja sitten myöhemmin muualle lähikylissä.
|
Ruusuaidan kuva on otettu 25 06 2010. Siinä näkyy jollain lailla aidan historia: takimmainen massa kolmesta on lähes kokonaan alkuperäinen pensas eli A. Seuraavat kaksi massaa ovat istutuksiani 1980-luvulta, näistä etummainen on jonkin verran vanhempi, ja sen istuttamisessa ei yksi kerta riittänyt, kun sattui lämpimiä kesiä, ja kastelu ei riittänyt. Kuvasta näkyy, että aidan sivuja on kavennettu leikkaamalla, mutta latvoissa on tehty lyhennystä varsin vähän. |
Meidän tontin papulanruusun esiintymä lienee jo kohta sadan vuoden iässä, koska se oli melko kookas pensas jo niihin aikoihin 1940-luvulla, jonne muistini ulottuu. Se kasvoi niihin aikoihin aivan maantien varressa, josta sitä on sitten siirtynyt juurivesoina edemmäskin tontille. Muistissani on noin pari metriä pitkä pensas. Sen kohdan nimi on A. Pensas lähettää juurivesoja myös viereisen vanhan valkoisen pihasyreenin sisälle parin kolmen metrin päähän. Syreeni ja ruusu ovat käsittääkseni samaa ikäluokkaa.
Minun isännyysaikanani 1983 alkaen A- ruusua on jaettu juurivesoina edemmäskin, esim. Artjärvelle Marjatta Doukasille ja Turenkiin, mutta oman kunnan ja kylän alueelle myös, mm. Komulaisen Teuvon mökille Märkjärvellä ja Zinken Saaran kotiin pappilan pellon liepeessä.
Omalla tontilla on kolme esiintymää: Maantien varren syreeniaidassa on vanhin siirrännäinen, se on siirtynyt kasvupaikkaansa syreeniaitaa 1950-luvulla tehtäessä ilmeisimmin vahingossa, kun A - pensas kasvoi syreenipensaan vierellä. Se on edelleen aitaan uponneena. Sen nimi olkoon B1.
|
Kuva on otettu 24 06 2009. Ja kyseessä siis ylämäen pensas, eli tuo allamainittu B2. |
Seuraava siirrännäinen on sekin isäni tekemä, se on ylämäellä lähellä parkkipaikkaa, jossa 1950-luvulla tehtiin nuorimmille sisarilleni leikkimökki, jonka koristukseksi vaaleanpunaisen ruusun vesa tuotiin. Tämä esiintymä on kasvanut juuristoltaan 2 x2 m suureksi pensaikoksi, ja sen sivuvesoja on myös edempänä siinä lähistöllä mm. kukkapenkissä. Koko ala on ehkä 4 x 5 m. Nimi olkoon B2. Tätä on kavennettu sivuiltaan, että jonkinlaiset kulku- ja hoitoväylät säilyvät.
|
Ruusuaita 14 06 2019. Aidan vasen puoli on lähes etelään, jolle puolelle myös uudet juurivesat mieluimmin tulevat, vaikka kyseessä onkin vain tiepohja. Olen juuri tehnyt perkauksen aitataimille, siitä nousi pääasiassa vuohenputkea ja juolavehnää. Paikoin oli myös nokkosta ja tarhavalvattia. Kitketty massa on tilapäisesti aidan pohjalla, mutta olen tehnyt ruohonleikkurilla yrityksen kaventaa aitaa, eli noin 40 cm tienlaidasta on aidanpohjaa leikattu pari kertaa tänä keväänä. Oikea puoli aitaan asti on leikattu joka kesä heinänniiton yhteydessä niin alas kuin suinkin, mutta sinne pyrkii tulemaan aina uusia juurivesoja. |
Viimeinen eli nimeltään B3 on omaa aikaansaannosta, halusin 1980-luvulla yksityistiemme varteen vanhimmasta ruusupensaasta A alkavan aidanteen, jota varten otin juurivesoja emopensaasta. Monet eivät viihtyneet silloisella kuivalla tienpientareella, joten olen joutunut paikkausistutuksiin myöhemmin.
|
Kuva on otettu 11 06 2011. Näkyy, että aidan lakiosaa on alettu tasaamaan istutusten osalta. |
|
Ruusuaidan kuva on 12 06 2014. Päällysosan leikkuu on ollut aika voimakasta, koska nuoria saman vuoden versoja on runsaasti. Kukkia kehittyi silti kohtalaisesti. |
|
Kuva on otettu 24 06 2016. Kukinta oli huomattavan harva. |
Pensasaita kasvoi reippaasti 2000-luvulle tultaessa, joten sitä on jouduttu leikkaamaan matalammaksi, että ei olisi näkemäestettä maantielle mennessä. Aita on nyt lähes 20 m pitkä, ja pohjan leveys on paikoin yli metrin.
|
Aidan alasleikkuu 21 08 2018, tässä vanhimman pensaan kohtaa. Uusia juurivesoja ei näkynyt viime vuoden puolella, mutta kun lämpimät kevätsäät tulivat, jo kohta alkoi uutta kasvua nousta. |
|
Aidan alasleikkuu, sama päivä kuin edellä. Vanhimman pensaan kohtaa on ensimmäiset pari metriä, loput omaa istutustani. (Tuijat on istutettu ruusurivin taakse myöhemmin.) |
Aita leikattiin viime vuoden elokuun lopussa isolla leikkurilla niin matalaksi kuin suinkin. Leikkuutähde jäi paikalleen, kun se oli tullut vaikeasti hoidettavaan kokoon ja pohja oli pelkkää kuivaa risua. Jos vuosikasvu poistetaan, kuten oli tehtävä muutamana edellisvuonna aidan korkeuden takia, kukinta käy myös vähiin, koska kukat tulevat vasta toisen vuoden versoihin.
|
Meidän kylällä tyypillinen saniainen on kivikonalvejuuri Dryopteris filix-mas. Se leviää itsekseen varjoisiin kasvupaikkoihin, ja ruusupensaan takana on kehittynyt muutama jo vähän isompikin yksilö, kun ne on onnistuttu säästämään niittovaiheessa. Saniainen olisi yksinäänkin parempi tienrajaaja, koska se ei kärsi talvisesta tienhoidosta mitenkään. |
|
Suurin osa näistä saniaisista on tätä luokkaa. Itse aidan sisällä niitä ei ollut juuri yhtään. |
Kuten edellispostauksesta käy ilmi, on ylämäen pensaskin saanut alasleikkuun. Sen tein raivaussaksilla. Aloin leikkuun huhtikuun lopulla, mutta sitä riitti työläyden takia vähin erin koko toukokuun ajalle. Kuvassa on näkymä tältä aamulta, uusi kasvu on parissa kolmessa viikossa ponnahtanut esiin!
Tässä samassa kasvupaikassa on myös vanhempieni istuttama vuoristolaiskarviaisen pensas, joka on kasvattanut aikojen kuluessa vierelleen jälkeläisen. Nyt ruusun ja karviaisen juuret ovat pahassa sekamelskassa, ja pitäisi tehdä ratkaisu jatkon suhteen. Ennakkoon tiedän, että karviaista on tosi vaikea saada siirretyksi. Vaihtoehtoja ei siis ole monia. Aiemmin olen pyrkinyt rajoittamaan ruusun kasvua reilusti poistamalla versostoa, mutta lopputuloksesta tulee koko ajan sama, ruusu perii paikkansa. Lisäksi poisleikattujen versojen kohtaan kaatuu muualta pitkiä haaroja. Tuossa vieressä on vanhoja talon kivijalan tähteitä, joten aluetta ei voi oikein muuhunkaan käyttää. Hoidossa leikkuri ei kivien takia tule kyseeseen kuin itäpuolelta, ne kivet ovat länsireunassa..
Mitä olen oppinut tästä kasvista aikojen kuluessa? Vaatimaton ja kestävä kasvi, joka saattaa venyä lähes kahteen metriin korkeutta, ja juuriston avulla se valtaa aina vaan enemmän tilaa itselleen. Ei se oikein sovellut aitakasviksi, kun latvojen leikkaaminen vähentää kukintaa kovasti. Toisaalta nykyisin hoidetaan talviajan kunnossapito isoilla työkoneilla, ja varsinkin vanhimman pensaan kohtalo on joka keväinen suru, sillä versot kääntyvät aurauslumien alle eivätkä ne siitä oikene.
Koetan nyt pitää pensaat ainakin kapeampana, alasleikkuu tulee ilmeisesti mukaan kuvioihin tiheämmin. Juuriston poistaminen saisi pensaan kasvun loppumaan, mutta siihen tarvittaisiin jo tienkin muotoilua. Ja jos suunniteltu jalankulku/pyörätie joskus rakennetaan maantien varteen, ainakin vanhin pensaan paikka jää rakennustyön alle.