 |
| Kuva on netistä haettu, ja oli taimia myyvän liikkeen esittelykuva. Kohteena on pensasaidaksi ehdotettu myyntilajike Alaska. |
 |
| Oma joulukoristeeni, jossa aihetta on muotoiltu lasityönä. |
Eräs kauneimpia joulunaikaan liittyviä kasveja on orjanlaakerin oksa, kiiltävälehtinen ja punamarjainen. Kulttuuriperimässä sitä on antiikin ajoista lähtien käytetty koristeena ja meillä ja muualla useasti nimitetty misteliksi, joka kuitenkin on ihan eri kasvi. Eipä noita kumpaakaan meillä luontaisesti kasva, ehkä siksi käsitysharha sitkeästi pysyy.
 |
| Oikea misteli kasvaa ainakin lehmuksen, vaahteran, pihlajan ja poppelin oksistoissa, sen juuret ottavat vettä ja mineraaleja isäntäkasvin solukoista. |
Se, että sekaannus on syntynyt, voi tietysti johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että misteli
Viscum album on puuvartisten lehtipuiden loiskasvi, joten sitä on voinut kasvaa enemmältikin juuri orjanlaakereissa, jotka piikkisinä suojaavat lehdistönsä rauhaan hennomman asujan. Misteli on varsinainen vanhojen aikojen yrttikasvi, ja sitä kuitenkin on paljon etsitty monenlaisten lehtipuiden oksistoista liemipataan laitettavaksi.
 |
| Raakoja marjoja vielä tässä orjanlaakerikuvassa! |
Orjanlaakeri
Ilex aquifolium kuuluu orjanlaakerikasvien
Aquifoliaceae heimoon. Heimolle lähimmät sukulaiset löytyvät esim. kelasköynnösten
Celastraceae joukosta. Ne ovat niinsanottuja lehtipuita ja pensaita. Sukuun
Ilex, joka on heimon suurin suku, kuuluu lähes 400 lajia, lähes ympäri maailman, ei kuitenkaan pohjois-Amerikan länsiosissa tai viileässä osassa Euraasiaa.
 |
| Orjanlaakeri pienehkönä puuna tässä 1970-luvulta peräisin olevassa Kasvien maailma-kirjassani. |
 |
| Samasta kirjasta ja samalla aukeamallakin oleva anatomiakuva. Matee-pensas Ilex paraguensis on piirroksen oikeanpuoleisin oksa, orjanlaakeri Ilex aquifolium punaisine marjoineen vasemmanpuolinen. Keskellä on joku noista muista neljänsadan lajin joukosta. |
Ilex- suvun merkittävimpiä edustajia on etelä-Amerikassa kasvava
Ilex paraguensis eli matee, jonka lehtiä käytetään teen tapaan. Lämmintä juomaa tai rohdoslientä. Nimi tarkoittaa ketsuankielessä kuitenkin juoma-astian alkuperää eli kurpitsaa, sillä se nautitaan pullokurpitsasta tehdystä kupista tavallisesti pillillä imien. Tuo juomatyyppi on nykyisin levinnyt toki muuallekin maailmaan! Matee-kasvin lehdissä ei ole piikkireunusta kuten orjanlaakerilla.
Orjanlaakeri saattaa kasvaa jopa 25 m korkuiseksi puuksi, vaikka keskimäärin se esiintyy paljon matalampana, usein peltoja reunustavissa pensastuneissa aidoissa. Se kuten mistelikin leviää mm. lintujen syömistä marjoista. Sitä on joskus ennen kasvanut lähinaapurissa Ruotsissa, mutta on kuulemma sieltä luonnosta hävinnyt sukupuuttoon. Vielä sitä tavataan kuitenkin mm. länsi-Euroopassa, Brittein saarilla ja etelä-Norjassa. Etelä-Eurooppaan asti yltävä levinneisyys tekee sen, että se saattaa risteytyä muiden lähilajien kanssa. Nykyisin myytävissä pensasaita- ja huonekasveissa näyttäisi olevan käytetty myös risteyttämistä, kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkee. Kuva on peräisin suomalaisen bloggaajan kukkakauppa-ostoksesta.
 |
| Tämä on selvästi risteymä siitä syystä, että lehdenreunojen piikkisyys puuttuu. Eipä risteymä aina olekaan paha juttu, sillä monet niistä ovat parempia sietämään ympäristön paineita kuin alkuperäisvanhemmat, jonka takia niitä siis tehdäänkin. |
Orjanlaakeri-tietoja hakiessa ei voi olla panematta merkille, että taitaa olla nykyisestä muotikasvista kyse. Haetaan brittiläistä tunnelmaa joulun seutuun, tai uusia orapihlajaa (onneksi!) korvaavia pensasaitakasveja. Varsinkin etelä-Suomessa tuollaisia uusia virtauksia esiintyykin, kun talvet lauhtuvat. Valistunut veikkaukseni on, että varsinkin lounais-Suomi tulee otolliseksi Lohjaa myöten, kun ilmavirtaukset tulevat lännen kantilta.
