Heleää helluntaita!

Meillä on tänä vuonna kuin mannerilmaston kesän tulo,se on nyt ollut kiihkeä kuin ei ikinä, ja kukat ja lehdet  kasvavat aivan kohisemalla. Viikko sitten ei juuri ukonhatuista ollut tietoakaan, ja nyt penkki on puskenut esiin puolimetriseksi  venähtäneet varret. Eihän se hyvää tiedä, jos sattuu tuulisia ilmoja. Vaikka tukikeppejä on tehty varastoon, niin montaa toki ei mistään löydy!

Viime yönä tullut pikku sade teki sen, ettei tarvitse kastella istutuksia. Muistopenkki on saatu valmiiksi alapuutarhalle, siinä hupeni lähes viikko. Istutin pääasiassa ruskopäivänliljaa, mausteeksi ukonhattua, akileijaa ja jaloangervoa, ja reunustin kaiken soikkovuorenkilvellä. Ryhtiä antavat nyt alkuun kaksi timanttituijaa, ja muistokuuset sitten myöhemmin, kunhan kasvavat suuremmiksi. Muistopenkistä tuli kaksiosainen, ettei tarvitse kastella kiertäen koko pitkää penkkiä.
Naapurista purjehtineet ruusupavun taimetkin saivat majansa viikolla siinä lähistöllä. Muistopenkkiä on pitänyt sateettomana aikana hieman varustella, laitoin mullan katteeksi vuorenkilvistä raksitut liiat lehdet. Naapurin innokasta kissaa varten pitää ripotella sitruksen kuoria, kun näyttää, että istutus oli liian hyvä houkutin kissanvessaksi.

Helluntain kunniaksi talon länsiseinustan sininen alppikärhö Clematis alpina on avannut satoja kukkia, hieman se hävisi eteläseinän valkoiselle alppikärhöristeymälle, jonka kukat aukesivat jo neljä päivää sitten.

Aasiankullero Trollius asiaticus on voinut hyvin märän syksyn ja talven lumien alla, se on parempi kuin koskaan. Alaskanlupiinikin kukkii sen seurana. Sensijaan harmaan käenkukan taimia ei näy lainkaan, ja aika heikoilla ovat myös lampaankorvat eli nukkapähkämöt. Ei ole noussut yhtään punalatvan versoakaan.              

Etupihan penkkiin näyttää kotiutuneen Hörtsänän arboretumista Orivedeltä mukaan kulkeutunut keltapeipin Lamiastrum galeondolon alku. Sillä on parempi kukintainto kuin talon itäseinällä kasvavalla Palsan myllyltä Padasjoelta tuodulla kannalla, joka taas osaa peittää isoja aloja vauhdilla. Se pilkottaa alapuolen kuvassa seinänvierikasvina.

Sekä tuoksu- että tummakurjenpolvi Geranium ovat myös jo hyvin voimissaan, ne ovat asettuneet etupihalle onnessaan. Hieman alempana tällä talon puolella kasvava loistokurjenpolvi G. x magnificum ei pärjää niiden vauhdille.

Etualalla metsälehmus, saarnen latva taka-oikealla.

Puissa on nyt lehdet, vaikka saarni Fraxinus onkin tietysti viimeinen, se häviää tammelle Quercus ja jopa lehmukselle Tilia. Puutarhalle pari vuotta sitten istutettu punalehtinen koristeomenapuu ei näytä avaavan yhtään silmua, liekö talvi ollut sille liikaa, ainakin se oli jänikseltä suojattu kanaverkolla, mutta maaperässä temmelsi koko syksyn ja talven myös vesimyyriä.Talojen ajotien varteen, kivien väliin pesiytynyt tammi tässä alakuvassa sen sijaan voi loistavasti. Sääli sitä, koska kasvupaikka on väärä, kun tien laita on liian lähellä.

Kevään kukkarunsautta

Tämän postauksen kuvat on otettu eilen iltapäivällä, sateiden välissä. Kevät on mielestäni parhaimmillaan, kun soikkovuorenkilpi Bergenia crassifolia kukkii. Ehkä siksi on niitä istutettu tontille paljon, mutta voi olla niinkin, että siksi kevät maistuu niin makealle niiden kukkiessa. Osa kasveista on herttavuorenkilpeä B. cordifolia, kuten kuvan oikeassa yläkulmassa oleva kasvusto.
Niin tai näin, mutta nyt on niiden aika! Tontti on vieru, melkein joka kohta kallellaan, joten vuorenkilpien ryhmä ryhdittää rinnenäkymiä. Joka vuosi teen uuden vuorenkilpi-istutuksen. Niiden lehtien alla eivät tontin tavanomaiset tilanvaltaajat, vuohenputki ja juolavehnä jaksa menestyä, joten vuorenkilpipenkkiä ei paljon tarvitse kitkeä, kun se on alkuun päässyt.

Muuten kevät on tietysti pääasiassa keltainen. Nyt ovat parhaimmillaan jalokiurunkannukset Corydalis nobilis. Ne levittäytyvät tontillani rikkaruohon omaisesti siemenistä, ja näyttää olevan sama juttu naapureissakin. Muistaakseni niitä alettiin istuttaa 1960-luvulla, joten kotiutumisaikaa niillä on ollut n. 50 vuotta. Tämä mäkikylä on niiden mielestä parasta kasvupaikkaa, kukasta tulee pian mustahkoja siemeniä tuottava litu, joka kylväytyy ympäristöönsä. Tänä keväänä on muutama kukkapenkki on pariin kertaan kitketty uusista taimista!

Jonkin vuoden samassa paikassa kasvettuaan maan alla oleva hauras keltainen ontto juurakko on kasvanut monia senttejä leveäksi ja moniosaiseksi. Sen siirtäminen siltä kohtaa ei enää tule onnistumaan, aina jää jokin juurenkappale maahan, ja kasvu jatkuu siltä kohtaa "forever". Eipä tuo haittaakaan, koska se kuihtuu pian ja vaikka naatit nyhdetään ennen aikojaan irti maata myöten, uusi kasvu ilmaantuu seuraavana vuonna. Montakohan kertaa tuokin rapunpielen kasvi on taittunut oven auetessa tai muuten vaan kitketty liian vehmaana?

Kevätesikot Primula veris ovat myös parhaimmillaan. Oikeastaan vain osa tontin esikoista on puhdasta kevätesikkoa, sillä paikoin tässä on oikea risteymien hautomo. Oikealla kevätesikolla on kapea suppilomainen teriö ja kukka on heleän keltainen. Istuttamani huonekasvit ovat olleet isokukkaisia valkoisia ja punaisia kääpiöesikoita Primula vulgaris, joita on tullut hankittua pääsiäiskasveiksi, ja ne on sitten kesän aikana pantu kasvamaan ulos, muiden esikkojen seuraan.

Tuloksena on mm. isokukkaisia, eri keltaisen sävyisiä; eri kokoisin kukin punaisia ja oransseja kukkia tuottavia taimia, varsinkin tässä etupihalla. Yllä oleva kuva on suviruusun tyveltä. Sisareni, joka kyläili eilen, arveli saaneensa minulta kevätesikkoina tuota suurikukkaista keltaista lajiketta ja risteymiä on ilmaantunut hänellekin, kun hän oli istuttanut matalia punaisia muiden joukkoon.

Kiihkeästi levittäytyväksi ovat osoittautuneet myös keltavuokko Anemone ranunculoides ja mukulaleinikki Ranunculus ficaria, tuossa yläpuolen kuvassa viimemainittu valtaa maantien varren syreeniaidan taustaa, näyttääpä joku ehtineen sinne ajotien puolellekin.

Alunperin toin mukulaleinikin Turengista 1980-luvulla kukkapenkin koristeeksi, lähellä rautatieasemaa oli Hankkijan muinainen (1940-luvulta?) taimiston paikka muuttunut metsiköksi kylätien varteen. Kasvilla on pieniä maanalaisia mukuloita, joiden siirto onnistuu yleensä lähes 100 %:sesti mihin aikaan keväästä tai kesästä vain. Ylläoleva kuva kertoo puutarhajätteen kompostille kuihtumisvaiheessa viedystä materiaalista, joiden siemeniä on siinä ohimennen karissut ja alkanut mahtavan kasvun. Se leviääkin siemenistä tehokkaasti, ja toivottavasti sitten joskus tonttini on yhtä komea kuin takavuosina kohtasin puistikon osan Lepaan puutarhaoppilaitoksella, jossa mainitut molemmat keltakukat olivat mahtavassa kukassa Vanajaveteen kallistuvalla rinteellä.

Yhtä hyvin ei jaksa kilpailla vuohenjuuri Doronicum orientale, sillä pitäisi olla kasvitonta maata siementaimilleen, ja sitä löytyykin kompostilta tai pensaiden alta, joissa heinä ei kasva. Tämä kuva on kriikunan alta, pihakaivon takaa, johon sitä istutin muutama vuosi sitten, mutta rikkakasvi vuohenputki on tässä myös voimissaan. Lopuksi maanantaina otettu kuva keltavuokoista, alapihan puolelta sekin.

Kevään merkkejä

 On kulunut viikko toukokuuta, ja mielestäni kevät etenee ennenvanhaiseen hitaaseen tahtiin, sillä koivut ovat juuri alkamassa hiirenkorva-vaihetta. Mikäs ihme se on, sillä yöt ovat edelleen olleet aika kylmiä. Viime yönä saatiin ensimmäinen kunnon sade tälle keväälle, ja tämän viikon aikana kukkamaailma varmaan pursuaa vauhtiin.

Autotallin nurkan onnenpensas Forsythia avasi kukkansa lauantaina,  samoin viime viikolla tuli kukka-aika näsiälle Daphne mezereum, joka kasvaa tontin itälaidan hietakastikkakasvustossa.

Kaadetun jalavan tyveltä paljastui alkava valkovuokon leviämispiste. Sen koko on vajaa metri. Vasemmalla on toinen Rosa rugosa 'Hansa'n istutusalue.

Ylemmän Rosa rugosa-istutuksen liepeisiin on kehkeytymässä kevättähtien Chionodoxa mattoa. Nyt se on vielä harvaa, muistona tässä aikaisemmin olleesta pitkästä kukkapenkistä, jonka tilalle nuo kaksi ruusuympyrää istutettiin tienvarren koristeeksi.

Tästä maantien ja talojen tien kulmauksesta näyttää kehkeytyvän puistolemmikkien Myosotis sylvatica ja scillain Scilla sibirica valtakunta, niillä on jo kaksi muutakin kulmausta tässä lähistöllä. Jos vain jaksan pitää lumimarjan kurissa! Versot on poistettu nyt kahtena vuonna peräkkäin. Tässä kohdin oli joskus ennen muinoin, ehkä 1940-luvulla(?) talousjätteen komposti, sitä seurasi myöhemmin kurpitsan kasvatuspaikka. Vanhempani istuttivat sitten lumimarjan, joka ryöstäytyi kasvamaan koko kulmauksen täyteen.

Talonseinustan  valkoinen alppikärhö Clematis näyttää selvinneen talvesta hyvin. Samoin hyvin ovat talvehtineet tuoksukurjenpolvet niiden lähistöllä.

Nurmikoilla matalaa kukkivaa on jo katsottavana, on  tuoksuorvokki Viola odorata, keltavuokot Anemone ranunculoides, imikkä Pulmonaria obscura, mukulaleinikki Ranunculus ficaria ym, mutta parhain aika niillä on vasta edessä päin. Loppuun kuva kuusesta, siperianpihta Abies sibirica, josta taitaa tulla kaunis puu ylämäen rinteelle.