Kosteanlämmin syyskuu päättymässä

Eletään kuukauden viimeistä viikonloppua. Sadekaudet seuraavat toistaan lounaasta, joten koko lähiseutumme länsi-Euroopassa saa samaa säätilaa. Viime yönä alkanut sade piti hieman taukoa aamulla, mutta nyt on palattu tavanomaiseen ropinaan.

Ruska on edennyt, ja useimmat kylämme vaahteroista ovat komeimmillaan. Lehtiä putoilee jo melkoisella taajuudella, koivuistakin näkee hyvin läpi, mutta varsinainen lehtisade odottaa vielä hyvää tuulta. Hanhi- ja kurkilaumat ovat olleet menossa joka päivä tällä viikolla, joten viileämpiin aikoihin ollaan menossa.

Yllä on kuva mongolianvaahteroistani Acer ginnala, joista vasemmanpuoleinen on vanhempi, mantsurialais-alkuperää, ja osaa hyvin kauniin ruskan teon. Oikeanpuoleinen on Harvialan taimitarhalta ostettu ja nuorempi, mutta se ei osaa kuin kellastua! Harvialanpuusta lohkesi talvella lumen painosta isoja oksia, mutta ei se ole kasvua haitannut.

Katsurat Cercidiphyllum kasvavat hauskalla tavalla, kuin katselisi suihkulähdettä, kun silmä osuu niiden oksistoon. Nyt lehtien väri on hyvin vaalea keltainen, joten ne erottuvat muusta taustastaan hyvin.

Alkuviikolla sain viimein loppuun tehtyä papulanruusun Rosa 'Staffa' aidanteen kunnostuksen, eikä se ollut helppo homma, siihen meni tunteja kolmena päivänä kaikkiaan. Samalla tuli siistittyä keväältä jäänyt valkoinen pihasyreeni Vierulantien alkupäästä. Kaikki viime talven lumien taivuttelemat haarat eivät jaksaneet oieta, joten sahasin monta sylystä alaspäin suuntautuvia oksia, joiden päälle muutaman viikon päästä linkoamislumet lentäisivät.

Päädyin viikolla karsimaan Elsa-kuusen alaoksia, kun parkkipaikalla ei tahtonut enää olla kunnolla kahden auton tilaa niiden takia. Oksat päätyivät tieojan täytteeksi, kuten muutakin viikolla leikattua. Latvahavujen pino odottaa pääsyä kukkamaiden koristeeksi ruskeaan syksyyn.

Lopuksi kuva syksyn iloisimmasta kasvista, pensashanhikista Potentilla fruticosa, jonka kukat ovat olleet katsottavina jo kuukauden verran. Istutin ensimmäisen jo vuosia sitten, ja pari vuotta sitten muutaman lisää, kun sen kasvu on niin maltilllista

Syksyn punakeltaiset näkymät

Sataa, mutta vielä näin aamulla on kymmenisen lämpöastetta, seikka, joka ehkä piankin on vain muistoa ennusteiden mukaan. Puutarhani on alkamassa keltaisen vaiheen, koska puut alkavat kellastua, koreansyreenit Syringa wolfii ensimmäisinä, ja niiden lehdet jo melkein pudonneet. Kivikoivuissa Betula ermanii ja lehtikuusissakin on jo selvä vaalea häivähdys.

Muutakin ruskan väriä jo näkyy, parhaimpana tietysti yhdessä kasvavat villiviinit Parhenocissus vitacea ja P. inserta, joiden punaisuus on vahvinta, kuva ylinnä. Paljon ei jää jälkeen seuraavan kuvan vienokirsikka Prunus maximowichii, joka vaihtoi värinsä ensimmäisenä. Amurinviini Vitis amurensis, kuva alla, jota pitää leikata syksyn tullen autotallin seinällä, jotta lamput näkyisivät, vetäytyy pastellisiin punaisen sävyihin.

Täpläpunalatva Eupatoria maculata on parhaassa kukassa. Se voi tänä vuonna paremmin kuin koskaan, ehkä myyrät ovat päättäneet siirtyä sen juuriston alueelta jo muualle, kun useana vuonna se on näyttänyt kärsivän kuivasta, vaikka syksyt ovat olleet yhtä sateisia kuin nytkin.

Korkeuttakin on nyt 20-30 cm enemmän eli latvat lähes pääni korkeudessa. Ehkä elikot ovat siirtyneet muutaman metrin lähemmäs tietä, sillä siellä punalatva Eupatoria cannabinum voi taas vaisummin kuin ennen.

Kuten noista kahdesta yläpuolen kuvasta voi havaita, myös idänkanukka Cornus alba ja keisarinangervo Spiraea x sanssoucciana taitavat punaisuuden kehittämisen!

Keltaisuuden voimakkain edustaja on maa-artisokka Helianthus tuberosus, joita tontilla kasvaa paljon, komeimmat puutarhajäte-kompostilla, sieltä myös ensimmäiset kukat löytyvät, kuva yllä. Näille kasvustoille pitäisi kyllä tehdä jotakin, niitä on aivan liikaa, mutta vaikka kuinka on ottavinaan joka mukulan maankunnostusvaiheessa pois, niitä kuitenkin ilmaantuu. Osa mukuloista on mennyt niin syvälle maahan, ettei talikko tai lapio yllä. Kukkapenkin reunaa etupihalla yritän siis hillitä jatkuvalla kitkemisellä, jo neljättä vuotta.

Keltaista on paljon myös metrin korkuisissa isopiiskuissa Solidago gigantea, jotka voisivat olla korkeampiakin tontin takarajan hiekkamaalla, jos olisin koskaan lannoittanut kasvustoa. Yllä olevassa kuvassa näitä hiekalla kasvavia, etualan kasvit korkeimpia eli n. 130 cm. Istutin joitakin niistä lähemmäs taloa täyttömaan laitaan pitämään maata juurakoillaan kiinni, niin siinä ne kasvavat 20-30 cm korkeampina ja tummanvihreinä.
Juuristo on tällä kasvilla tosi mahtava, arvelisin, etä piiskut ovat alunperin joki-tai puronvarsikasveja ja estävät maata liikkumasta tulvakausina. Isopiisku on lähes kalju varsistaan ja lehdistään, sen kokoisilla muilla amerikkalaislajeilla korkeapiisku S. altissima ja kanadanpiisku S. canadensis on selvästi havaittavaa karvoitusta. Piiskulajeja on kymmenittäin, ehkä risteymiäkin, ja nykyisin myydään mm. kanadanpiiskusta tehtyä matalampaa lajiketta tarhapiiskua S. canadensis 'Strahlenkrone' aika yleisesti samoin runsaan puolimetristä lajiketta Solidago 'Leraft'.
Isopiiskuni ovat peräisin Hyvinkäältä, jossa niitä kasvoi 1970-luvun alussa enoni Lauri Janan tontin puutarhassa, ja sain sieltä muutamia juurakoita, kun talo oli menossa myyntiin enon kuoltua. Mistä ne sille tontille alunperin tulivat? Laurin talo rakennettiin jo 1930-luvulla. Epäilen VR:n taimistoja Nuppulinnassa, sillä eno työskenteli koko ikänsä Hyvinkään asemalla ns. vaihdemiehenä, ja hänen puutarhansa pursuili muutenkin kaikkea sellaista, josta täällä Iitissä ei edes uneksittu. Sain tuolloin mukaani myös hyvin rotevakasvuista raparperia.

Sehän on selvää, että keväällä tehty loistopäivänhattujen Rudbeckia fulgida istutusmassa voi edelleen hyvin ja kukkia on ollut uskomattoman paljon! Samassa penkissä kasvavat kompassikukat Silphium perfoliatum saivat vartta n. 160 cm,ja niiden varsi on niin tanakka, että eivät ole kaatuneet, huolimatta vieressään kasvaneista ja muiden kasvien kaatamista ukonhatuista (kuvan oikea laita).

Syksyisiä puuhia

Kirjoitustauon aikana ovat jo komeamaksaruohotkin alkaneet punertua!

Pitkään vaivannut nettiongelmani poistui vihdoin tänään, kun vanha puhelinta palvellut lanka vaihdettiin uuteen. Yhteys oli jo aiemmin usein pätkinyt, ja pari viikkoa sitten se loppui kokonaan. Aiemminkin tällaisen kirjoitelman tekeminen oli vaivalloista, kun yhteyden olisi pitänyt koko ajan toimia. Asentaja tuumi, että vanha lanka oli aivan muroina paikoin. No nyt tuli uutta, ja kestänee seuraavat 80 vuotta? Ainakin vaikuttaa nyt kovin auvoiselta tulevaisuus tässä suhteessa.

Runsaasti lehtikuusentatteja! Niitä on ollut jo elokuun alkupuolelta.

Loppukesä on vaihtunut sadepainotteiseen syksyyn, mutta vielä ei ole ollut kylmiä öitä. Huonekasvitkin ovat pihan kesälaitumella. Ensi viikolle luvataan taas lämmintä jaksoa. Kostea kesä on kasvattanut sieniä, esim. melkein kaikki tien varsissa näkemäni koivut ovat jo elokuun lopulla muuttuneet ruskeankeltaisiksi ruostesienten vallatessa elintilaa. Viikko sitten leikkasin alapellolla kedon ruohonleikkurilla, se työ tehdään siinä vain kerran kesässä. Muuten ruohoa on saanut leikata kerran viikossa, joka merkitsee tässä paikassa äheltämistä 2-3 päivää peräkkäin.

Olen tehnyt tontilla hieman raivauksia, kun kasvuvauhti on kesällä ollut melkoinen, mutta projektit ovat vielä puolitiessään aivan keskeisimmilläkin paikoin, ylätontin metsiköstä nyt puhumattakaan, jossa yleensä olen tehnyt heinien niiton kerran kesässä, mutta taitaa nyt muiden asioiden takia jäädä. Hevoskastanja sai tänä aamuna luopua parista oksastaan, jotta nettilangalla olisi tilaa elää sen latvuston kohdalla. Vattumaan kasvustot menivät kompostoitumaan, ja muitakin pensaikkoja on pitänyt pienentää. Tänään oli vuorossa norjanhanhikkien rivi, kuva yllä, ne kun tuppaavat valtaamaan huoltotietä niin, ettei lumilingolle jää toimintatilaa.

Kylän etelälaidalle matkusti tänään kesällä sovittu pensaslauma, neljä punaherukkaa, kun niitä on tontilla ollut aivan liikaa, ja ovat vanhemmiten kovin suuria. Toki olen poistanut oksia voimakkaalla kädellä, mutta se vain tuntuu antavan uutta puhtia pensaille. Liian tiuhaankin ne oli alunperin laitettu. Kuvassa on jäljellä kuopat, niihin tulee keväällä kukkapenkin laitosta ylijäänyttä maata muutaman metrin päästä. Yksi pieni kuusentaimi jää nyt edustamaan tässä kohtaa olleita kasveja. Huomaa komea Rudbeckia fulgida-kasvusto, jolla on ollut kukinta-aikaa jo lähes kaksi kuukautta!

Maa-artisokat, lähes kolmemetrisiä, ovat alkaneet kukkia, se on selvä loppusesongin merkki. Myös punahattu ja punalatva kukkivat. Viimeisenä alkaa parin viikon päästä isopiisku, sitten on lumien vuoro, jos niitä tänä vuonna saadaan samaan tahtiin kuin muutamana edellisvuonna.

Etupihan penkissä on alkanut kukkia kiihkeinä hehkuvia kallionauhuksia syysleimujen ja pallohortensian seurana.

Mangoldista tulee yhä runsasta satoa, eikä ole ollut kovin paljon kilpailijoita, vain muutama reikä lehdissä etanan jäljiltä kai. Koristekurpitsat muistopenkissä (katso Rudbeckian kuvaa) kasvavat edelleen huimasti, ja niiden hedelmät näyttävät säkki-kasvupaikkaan verrattuina kooltaan nelinkertaisilta. Omenapuusta tulee pudokkaita jatkuvasti, saan kerätä useita kassillisia kompostille muutaman päivän välein, kun tarvitsijoita ei ole ihmeemmin ilmaantunut.
Amurinviini (alakuvassa) alkaa punertaa sekin.