perjantai 28. syyskuuta 2012

Kosteanlämmin syyskuu päättymässä

Eletään kuukauden viimeistä viikonloppua. Sadekaudet seuraavat toistaan lounaasta, joten koko lähiseutumme länsi-Euroopassa saa samaa säätilaa. Viime yönä alkanut sade piti hieman taukoa aamulla, mutta nyt on palattu tavanomaiseen ropinaan.
Ruska on edennyt, ja useimmat kylämme vaahteroista ovat komeimmillaan. Lehtiä putoilee jo melkoisella taajuudella, koivuistakin näkee hyvin läpi, mutta varsinainen lehtisade odottaa vielä hyvää tuulta. Hanhi- ja kurkilaumat ovat olleet menossa joka päivä tällä viikolla, joten viileämpiin aikoihin ollaan menossa.
Yllä on kuva mongolianvaahteroistani Acer ginnala, joista vasemmanpuoleinen on vanhempi, mantsurialais-alkuperää, ja osaa hyvin kauniin ruskan teon. Oikeanpuoleinen on Harvialan taimitarhalta ostettu ja nuorempi, mutta se ei osaa kuin kellastua! Harvialanpuusta lohkesi talvella lumen painosta isoja oksia, mutta ei se ole kasvua haitannut.
Katsurat Cercidiphyllum kasvavat hauskalla tavalla, kuin katselisi suihkulähdettä, kun silmä osuu niiden oksistoon. Nyt lehtien väri on hyvin vaalea keltainen, joten ne erottuvat muusta taustastaan hyvin.
Alkuviikolla sain viimein loppuun tehtyä papulanruusun Rosa 'Staffa' aidanteen kunnostuksen, eikä se ollut helppo homma, siihen meni tunteja kolmena päivänä kaikkiaan. Samalla tuli siistittyä keväältä jäänyt valkoinen pihasyreeni Vierulantien alkupäästä. Kaikki viime talven lumien taivuttelemat haarat eivät jaksaneet oieta, joten sahasin monta sylystä alaspäin suuntautuvia oksia, joiden päälle muutaman viikon päästä linkoamislumet lentäisivät.
Päädyin viikolla karsimaan Elsa-kuusen alaoksia, kun parkkipaikalla ei tahtonut enää olla kunnolla kahden auton tilaa niiden takia. Oksat päätyivät tieojan täytteeksi, kuten muutakin viikolla leikattua. Latvahavujen pino odottaa pääsyä kukkamaiden koristeeksi ruskeaan syksyyn.
Lopuksi kuva syksyn iloisimmasta kasvista, pensashanhikista Potentilla fruticosa, jonka kukat ovat olleet katsottavina jo kuukauden verran. Istutin ensimmäisen jo vuosia sitten, ja pari vuotta sitten muutaman lisää, kun sen kasvu on niin maltilllista

3 kommenttia:

  1. Ihailin tänään kotimatkalla upeasti kukkivat pensashanhikkialuetta. Omalla pihalla en ole sitä niin arvostanut. Näin syksyllä näkee vähän eri silmin.

    VastaaPoista
  2. Sen hyviä puolia on, ettei kukinta juuri kärsi jatkuvistakaan sateista. Ja paremmat kilpailijat ovat kesän mittaan lopettaneet loistonsa. Tämä kohta on istutettu syksyllä 2010.
    Pensashanhikkia tavataan muuten villiytyneenä suurina alueina etelänaapurissa Virossa, jossa se elelee suokasvina!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista