Kesän vauhti huimaa

Suurin osa päivityksen kuvista on eilisillalta puoli seitsemän maissa. Puutarhalla on alettu jo ruohonleikkuu polkujen ja käytävien kohdilta, ja ensimmäinen vuohenputkien kitkentä on hyvässä menossa.

Kunniamaininta vauhdista annettakoon kartanopioneille Paeonia x hybrida, joiden nuput jo pullistelevat. Toki kuolanpionien P. anomala versot ovat samankorkuisia!

Kesä etenee kiihkeästi kuin konsanaan mannerilmastossa. Kaiken pitää olla valmiina viikossa! Tuskin ehtivät kriikunat kukkaan viikko sitten, kun ne jo karisivat, samoin kävi tuomien. Lähes kolmeenkymmeneen nousevat päivälämmöt kasvattavat perennojen versoja roimasti päivittäin.

Saapa nähdä, millaiselta näyttää viikon päästä, kun päivälämmöt putoavat viimeisten ennusteiden perusteella jopa kaksikymmentä astetta?

Varjomorelli-kirsikan runkopuu kuihtui, ja tyvivesa jatkaa nyt puun ikää täydessä kukassa, taustana naapurin iso vaahtera.

Ylimmän kuvan vienokirsikka Prunus maximowiczii kukkii aika maltillisesti, muutama kukka lehtihankoihin.

Suuri omenapuuvanhus avasi eilen illalla tuhannet kukkansa, mutta kuva on vasta tältä aamulta, kun valo tulee oikein.

Nyt ovat valkoisina kirsikat ja omenat. Sekin Punakaneli-omenapuu, joka kasvaa Clematiksen tukena, on nyt vuosikymmeniä istutuksen jälkeen alkanut kukkia. Saapa nähdä, tuleeko koskaan omenia?

Ihmettelin jo, kuinka myöhässä meidän pihasyreenien kukinta on, kun Kausalassa näin pensaan jo täydessä violetissa loistossaan, mutta kyllä kai kukkia jo tänään on auki paljonkin. Yläkuva on naapurin raja-aidasta, alempi pihatien varresta.

Komeimpina hohtavat nyt kullerot, ylempi kuva on niittykullerosta Trollius europaeus, alempi aasiankullerosta T. asiaticus, joka tekee maltillisesti uusia taimia lähelleen tässä alapellon taimimaassa. Kaksi vanhempaa olen jo saanut siirtää etupihan penkkiin.

Keltavuokkojen ja mukulaleinikin keltaisuus on vaihtunut puistolemmikkien siniseen.

Lemmikit ovat lisääntyneet niin, että niitä on jo maantienvarren aitaan saakka. Pohjoisella rajalla on niukinta.

Lännen konnanmarja Actaea rubra on jo avannut valkoiset kukkaryppäänsä tuijan suojassa. Korkea pensas etualalla on töyhtöangervo.

 Ja sokerina pohjalla: violettia huumaa seinän täydeltä.

Alppikärhö on vallannut tehokkaasti seinämän villiviineiltä, joita tässä kulmauksessa kasvoi alunperin.

Alppikärhöllä Clematis alpina on tänään paras päivänsä, kukkia on satoja. ehkä tuhansia.

Iso loikkaus kesään

Viimein tuli piste parin kuukauden ajan vallinneeseen kylmän ilmamassan korkeapaineeseen, sillä saatiin kaakosta kosteaa ja kuumaa ilmaa oikein kauhakaupalla. Kevätesikot Primula veris ovat nyt komeimmillaan!
Eilen meillä oli lähes 31 asteen lämpimät, joten ulko-ovea avatessa tuntui, kuin olisi saunaan mennyt. Totta kai siellä piti olla, kun nyt tällaista herkkua oli tarjona, mutta juomareisuja sisälle tuli kyllä monta! Kuvat ovat eilisillalta noin klo 18 aikaan. Saatiin viime yön aikana lisäksi pari pientä sade-erää, joten näkymät muuttuvat entistä vehmaammiksi. Yön lämpötila näyttää olleen +15 asteen tienoilla.

Vielä toissapäivänä hevoskastanjan Aesculus hippocastanum lehdet muistuttivat ruskeanpunaisia ryppyisiä rusetteja oksissaan, mutta eilen ne ponkaisivat auki ja esille tuli kunnon vihreä väri.

Pikkutaimi, Turusta 2008 tullut, eli hehkeänä. Se on nyt noin vajaan metrin, ja tämä oli sen ensi talvi, kun jänikset eivät parturoineet latvoja. Taitaa alkaa puun aika. Taustana olevat vuoristolaiskarviaiset kukkivat hyvin. Muut omat kasvattamani pienemmät hevoskastanjan ja tammen taimet näyttävät maistuneen sitäkin paremmin jäniksille, melkein maan tasalle purtuja.

Vaaaleanpunakukkaisen papulanruusun Rosa 'Staffa' aita on aika pirteän oloinen, vaikka teinkin sille syksyllä ronskit leikkaukset. Kukkia ei ole paljon odotettavissa, kun ne tulevat edellisvuoden latvoihin, jotka tuli tasattua pois.

Viime vuonna alas kynitty iso norjanangervo Spiraea 'Grefsheim' näyttää tekevän vielä paluun elävien kirjoihin, vaikka saikin kilokaupalla suolaa juurilleen, kun jättimalikkakasvusto oli pesiytynyt sinne. Toivottavasti angervon kasvu olisi vähän vaatimattomampaa....

Lähipäivinä meillä päästään maistamaan tämän vuoden raparperisatoa, kun lehdet alkavat avautua, ja varsissakin jo mittaa 10-15 cm. Katsopas muistoa, keltaisia tulppaaneja puskan takana. Siihen istutti Elsa-äiti tulppaanirivin kohta puoli vuosisataa sitten, ja aina ne sieltä nousevat.

Elsan kanssa istutettuja ovat nämä narsissit 1980-luvun alussa. Tein silloin tähän kohtaan vadelmamaan hänen ehdotuksestaan, ja kukkarivi tuli etummaiseksi. Narsissit Narcissus poeticus kukkivat aika heikosti, ne pitäisi nostaa ylemmäksi ja uutta multaa saataville. Samanikäisiä narsissipenkkejä on useampiakin tontilla. Koskahan ehtisin?

Kevään viihdyttäjät, vuohenjuuret Doronicum ovat parhaassa kukassaan.

Ja kohta on myös näiden valamolaista siemenkantaa olevien kulleroiden Trollius europaeus vuoro. Ne viihtyvät hyvin kosteahkossa Elsan entisessä mansikkamaassa, seurana taustalla imikkää Pulmonaria obscura.

Toukokuu jo pitkällä, onneksi sataa

Tämän aamun näkymä kirsikasta: osa kukista jo auki.

Suunniteltu amerikanmatka kirsikankukkien aikaan jäi toteutumatta. Tilalle saatiin tänne amerikansisko, joka kuvassa ainokaisen tonttini vaihtoehdon, kuriilienkirsikan Prunus kuriliensis seurassa. Onneksi tämä puu on ottanut paikan haltuunsa ja kasvaa vahvoja runkoja, noin kaksi metriä korkeita. Taimivaihe oli aika pitkä, ja jo luulin, ettei tuo ikinä kasva, kun istutin korvikkeeksi magnolian siihen parin metrin päähän. Sekin puu voi hyvin, nyt kymmenen vuoden jälkeen...

Tämä kuva on kuivalta kaudelta eli 04 05 2014

Ja tämä tänä aamuna. Toki vihreys pääosin on peräisin scillojen lehdistä edelleen.

Viikkoja kestänyt viileä ja kuiva korkeapaineen jakso on vihdoin väistymässä sateiden tieltä. Maa imee nyt puuttuvaa kosteutta, ja kulottuneen sammalen värittämä nurmikkokin vihdoin on alkanut vihertää. Sisareni Raija toimi tänä vuonna puutarhatyökäsinä, ja penkit saivat paremman kohtelun kuin ikinä, mutta kun sade vain viipyi, niin suurta kukoistusta jäätiin odottelemaan.

Eilen illalla kotiin tullessa havahduin, että pari päivää jatkunut kostea ilma oli saanut valkoiset eteläseinän Clematikset jo suurille nupuille. Missä ihmeen ajassa?

Tänä aamuna yläpuutarhalle päin: tuomen ja vaahteran kukinta lähtökuopissa, tarvitaan enää pari lämmintä päivää...

Näin vaisua kevätkukintaa scillojen kohdalla ei tule muistista kuin tämän keväinen, eikä kehumista keltavuokkojenkaan kohdalla, kun niiden lehdet alkoivat kellastua jo kohta noustuaan. Seuraava kuvarypäs on otettu viikko sitten, 04 05:

Rapunpielen lämpimässä ruusujuuret Rhodiola alkoivat ensimmäisinä työntää varsiaan

Kiirettä pitivät myös kaivonkulman vuohenjuuret Doronicum.

Sekä rikkaruohomaisesti kasvava komea kiurunkannus Corydalis nobilis.

Alapihan kukkapenkin rotkolemmikit Brunnera macrophylla eivät tykänneet kylmistä öistä, lehdenreunat ruskeina.

Raparperit Rheum nousevat hitaasti nekin.

Ja tässä hieman tältä aamulta:

Keltavuokkoja Anemone ranunculoides.

Kevätesikkoja Primula veris.

Ja Wilman muistopenkin tulppaaneita.