sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Toukokuu jo pitkällä, onneksi sataa

Tämän aamun näkymä kirsikasta: osa kukista jo auki.
Suunniteltu amerikanmatka kirsikankukkien aikaan jäi toteutumatta. Tilalle saatiin tänne amerikansisko, joka kuvassa ainokaisen tonttini vaihtoehdon, kuriilienkirsikan Prunus kuriliensis seurassa. Onneksi tämä puu on ottanut paikan haltuunsa ja kasvaa vahvoja runkoja, noin kaksi metriä korkeita. Taimivaihe oli aika pitkä, ja jo luulin, ettei tuo ikinä kasva, kun istutin korvikkeeksi magnolian siihen parin metrin päähän. Sekin puu voi hyvin, nyt kymmenen vuoden jälkeen...

Tämä kuva on kuivalta kaudelta eli 04 05 2014
Ja tämä tänä aamuna. Toki vihreys pääosin on peräisin scillojen lehdistä edelleen.
Viikkoja kestänyt viileä ja kuiva korkeapaineen jakso on vihdoin väistymässä sateiden tieltä. Maa imee nyt puuttuvaa kosteutta, ja kulottuneen sammalen värittämä nurmikkokin vihdoin on alkanut vihertää. Sisareni Raija toimi tänä vuonna puutarhatyökäsinä, ja penkit saivat paremman kohtelun kuin ikinä, mutta kun sade vain viipyi, niin suurta kukoistusta jäätiin odottelemaan.

Eilen illalla kotiin tullessa havahduin, että pari päivää jatkunut kostea ilma oli saanut valkoiset eteläseinän Clematikset jo suurille nupuille. Missä ihmeen ajassa?

Tänä aamuna yläpuutarhalle päin: tuomen ja vaahteran kukinta lähtökuopissa, tarvitaan enää pari lämmintä päivää...
Näin vaisua kevätkukintaa scillojen kohdalla ei tule muistista kuin tämän keväinen, eikä kehumista keltavuokkojenkaan kohdalla, kun niiden lehdet alkoivat kellastua jo kohta noustuaan. Seuraava kuvarypäs on otettu viikko sitten, 04 05:
Rapunpielen lämpimässä ruusujuuret Rhodiola alkoivat ensimmäisinä työntää varsiaan
Kiirettä pitivät myös kaivonkulman vuohenjuuret Doronicum.
Sekä rikkaruohomaisesti kasvava komea kiurunkannus Corydalis nobilis.
Alapihan kukkapenkin rotkolemmikit Brunnera macrophylla eivät tykänneet kylmistä öistä, lehdenreunat ruskeina.
Raparperit Rheum nousevat hitaasti nekin.
Ja tässä hieman tältä aamulta:
Keltavuokkoja Anemone ranunculoides.
Kevätesikkoja Primula veris.
Ja Wilman muistopenkin tulppaaneita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti