perjantai 2. marraskuuta 2018

Marraskuu on useimmiten vihreä

Nimittäin nykyisin, kun sammalet ovat asettautuneet entisten viljelymaiden pintaan, ja niiden parhaita kasvuaikoja ovat ne ajat, jolloin muut kasvit ovat poissa pelistä. Useimmiten se tarkoittaa, että on kosteat ja alle +5C asteen ilmat ja varsinkin ajat, jolloin kylmä on käynyt nitistämässä ruohot ja heinät. Sellaisia riittää nykyaikana syyskaudella! Joinakin vuosina jopa melkein neljännes vuodesta, ja kevätajat siihen päälle. Tänä vuonna ei ole tähän mennessä vielä tällä kylällä nähty ensilunta, ei edes räntääkään. Kaikki kuvat ovat tältä päivältä.
Sormustinkukat ovat tehneet mahtavia pehkoja ensi kasvukautta varten eivätkä pikkupakkasista hätkähdä.
Tänä vuonna lehtiä on viimeisenä valkoisessa ruusussa Rosa alba Maxima. Saattaa selittyä sillä, että leikkasin keväällä melkein kaikki versot pois...
Tarhakurjenpolvi Geranium x magnificum on vielä näin reippaassa kunnossa!
Lipputangon, kuten muidenkin paikkojen kukkapenkit ovat istutetun kasvistonsa puolesta olleet jo hyvän aikaa ruskeansävyisiä. Vain maksaruohoissa on katselemista. Kylmiä vuorokausia ei ole kyllä ollut montaa, mutta muutama kerta kuitenkin. Viimeinen oli noin viikko sitten, silloin käytiin syksyn ennätyksessä eli lähes -7C asteen tienoissa, ja seuraava päiväkin jäi pikkupakkaselle.

 Eteläseinän ovipielen japaninkellot senkin hyvin kestivät, toiset amppeleissa, toiset rapun tasossa maassa.

Olen leikellyt pahimman näköisiä kukkavarsia pois, ja käynyt aina välillä omassa leikkovihreän osastossa hakemassa korviketta. Siemenet ovat jo karisseet tai syöty, sitten joutaa mennä. Tontilla on istutettu jo parikymmentä vuotta kartiotuijia, jotka sietävät leikkaamista. Alaoksia onkin syytä lyhentää, koska puut kasvavat sieltä pisintä oksaa ja kohta ovat kiinni toisissaan. Leikko-oksa pysyy vihreänä kevääseen asti multaan tökättynä.

Kaksi oikeanpuoleista on timanttituijia, tienvarressa kartiotuijia.
Kanervia  ja muita syyskukkia on voinut ostaa jo viikkoja, niinpä isot patioruukut saivat punerrusta kohta, kun samettikukat ja orvokit olivat menneet. Jouluksi hankitut huonesypressit  kasvoivat sisällä kevääseen asti, mutta taidan jättää ne sijoilleen talveksi.
Pyhäinpäivään mennessä hautausmaatkin ovat saaneet kanervansa ja muut syysasetelmansa, kynttiläinvienti tänään tai huomenna on se viimeinen silaus.


Ikkunoilla on alkamassa uutta kasvua pistokkaista, kun mustanmerenruusujen ruukut on pakattu talveksi kuivina varastoon. Rönsyliljoja on nyt kahta laatua, sekä valkovihreän viiruisia että täysvihreitä. Enkelinsiiven uusi verso on jo istutettu, kuparilehdet vielä juurtumassa.

Komeamaksaruohot ovat olleet syyskuun puolivälistä lähtien eteisen ikkunalla. Taimia toivon niiden lisäksi myös muovihupun alla olevista pelakuiden pistokkaista. En ole koskaan ennen niitä tehnyt syksyllä...
Tänä vuonna en taitellut komeamaksaruohoja kuin yhden vaasillisen verran poikastuotantoon. Niistä ei ensin meinannut millään tulla uusia alkuja, kunnes huomasin, että niiden vesiastian, lasipurkin sijoittaminen kapeaan ja korkeaan keramiikkaiseen suojaruukkuun ei ollut hyvä asia. Nostin sen pois ja kohta on ollut tulossa juuria entisiin lehtihankoihin. Valo on tässä tapauksessa tärkeä tekijä.