tiistai 24. syyskuuta 2019

Syyskuun junassa ollaan

Etupihan ruukkuistutukset eivät ole toistaiseksi kärsineet viileämmistä ilmoista. Erityisesti huovinkukka ilahduttaa rehevyydellään, älysin sitä viimeinkin hankkia.
Mutta komeamaksaruohot tietävät syksyn tehtävät. Punaista pitää löytyä!  Jopa nämä ruukuissa asuvat viime syksyn lapsetkin, jotka ovat tuossa viettäneet melkein koko kesän.

Maanantaina oli syyspäiväntasaus. Kesäpäivän seisauksesta alkanut maapallon kallistuminen etelänavan puolelta aurinkoon päin on saavuttanut tilanteen, että yö ja päivä ovat samanmittaiset. Hyvästi siis valoisat ja pitkät kesäyöt! Mutta kallistuminen on vasta puolivälissä, tummempaa kuuluu vielä kolme kuukautta. Meidän aikajunalla on vain yksi suunta valittavana, se on lyhempää päivää päin.

Ei ole vielä mongolianvaahteroilla syksyasu mielessä... Kuva on viime viikolta.
Viime viikolla ajelin puutarhalla kahtena päivänä leveitä kävelyväyliä, että jalka ei kovasti kastuisi polkua koiran kanssa kiertäessä. Muita puutarhatöitäkin on vielä odottamassa, mm. Lidlistä viikko sitten hankittu 2 kg:n narsissipussi multiin piilotettavaksi, ja vanhojen karhunvattupensaiden korvaaminen muilla kasveilla.
Niitä on ollut sijoitettuna kahteen kohtaan, toinen onkin jo ollut muutaman vuoden kaivettuna pois, mutta kasvikorvaukset ovat jääneet tekemättä. Kun on viime viikkoon asti ollut kovin lämpimiä syyskuun päiviä, eivät hikeä tuottavat askareet ole kovin innostaneet, joten olen kuokkinut vain heinäturpeet siitä pois.
Tellan suosiollisella avustuksella työ tuli aika nopsaan valmiiksi... Koiran mielestä puoli tuntia on jo sietokyvyn rajalla, mutta tässä ollaan vasta puolivälissä urakkaa..
Viime viikon alussa jo tiedettiin, että tuuli käy vain pohjoisesta, joten on kaivettu monenlaisia lankavarastoja mielen piristeiksi.

Kukkakaupan avajaisostos oli kaksi kahden värin Calluna-ruukkua pation iloksi.
Kausalassa kukkakauppa vaihtoi sekä paikkaa että omistajaa, joten sielläkin käytiin pian lisäiloa hankkimassa. Jo pari viikkoa sitten olin tehnyt ne pakolliset pikkukanerva-ostokset, kun kuivuus ja lämpö näännyttivät samettiruusujen osastot.

Pation pelakuut saapuivat viime viikon lopulla tähän pysäkille. Kunhan kuivahtavat, niin etsitään kotilot pois
 Perjantaina roudailin pation kukkaruukkuja autotallin seinustalle kuivahtamaan, jos sattuisi sateetonta. Viime aikoina ei juuri ole sattunut, kaikenlaisia etupäässä pieniä sadekuuroja on ollut kaupan, tai ainakin tihkuja. Mutta nyt saatiin tällä viikolla oikein hyvinkin. Laatatkin sai kuurattua. Tuolit siirtyivät sitä ennen suoraan talliin sisälle, kun ovat pelkkää puuta. Hallayöt eivät olleet vielä löytäneet lehtiä tai kukkia, mutta varmaan lähellä ollaan. Kaikkiaan neljänä edellisyönä on käyty nollan tuntumassa, kun kuurapeittoa on havaittu aukeammilla paikoin, vain yksi yö siinä välissä oli hitusen leudompi..

Entisistä syksyistä muistan, että autotallin sisään nostetut pelakuuastiat ovat yleensä jääneet sinne, ei enää ole tullut sopivia ilmoja niiden ulos tuomiseen.  Kun vain raaskisi viedä suoraan kompostille jo heti! Suurin osa sisälle jätetyistä ei ole muuta kuin kuiva raasku keväällä, joka sitten elokuulla alkaa heräillä henkiin... Katsotaan nyt ensi viikko, joka tapauksessa pesuvesi on tässä lähellä, ja pulkalla nuo saattokyydit on ennenkin tehty.

Wisterian juurella samassa ruukussa elänyt kaveri on parin vuoden takainen äitienpäivätervehdys jalohortensia, mutta se pitäisi siirtää siitä eri ruukkuun, koska sen kasvukausi alkaa kovin hitaasti keväällä. Lämpimämpää pitäisi olla jo toukokuussa ja sisätiloissa. 
Tänä syksynä piti tehdä valkoiselle sinisadekasville (Wisteria sinensis) ratkaisu, josko sen saisi johonkin suojaisaan talvehtimispaikkaan ulkona. Kasvin talvikaudesta neuvotaan, että versot pitäisi panna maata vasten ja peitellä, kun on kovin kylmän arka. Jos sen istutat suojaisaan multavaan paikkaan, niin sehän tarkoittaa, että seuraavana vuonna se ottaa tukea niistä suojan antaneista naapurikasveista ja kasvaa niiden varassa. Ja sitten ollaan helisemässä, kun versot ovat rautalangan lujuusastetta. Todennäköisesti se jää kiinni niillä lonkeroillaan, joita latvukseen kehittyy useita. Jos katkot, niin todennäköisesti ei tule kukkia. Päätin pähkäiltyäni lauantaina, että nokkakärryllä se menee kellariin kuitenkin ruukkuineen ainakin toistaiseksi.

Suunnittelen nimittäin kattoremonttia lähivuosille, siitä tulee keväällä jo kaksikymmentä vuotta, kun viimeksi uutta kattohuopaa kääröistä purettiin. Eihän katolla paljon liikennettä vuosittain ole, kun nuohooja käy kerran vuodessa ja muita ei sitten olekaan. Kun talo on korkea, se tietää taas telinettä tai muunlaista nostinta miesten ja taakkojen kulkemisiin. Ja kaikki talon seinän lähellä oleva on vaarassa. Etupiha olisi lämpimin ja suojaisin paikka aralle köynnökselle, jossakin parin metrin päässä seinästä...

maanantai 2. syyskuuta 2019

Lämmin jatkuu, vaikka on jo syyskuu


Tämän kesän lämpimimmät ilmat näyttävät painottuvan loppupuolelleen. Eilen 01 09 mitattiin meillä +24 C ja nytkin mittari näyttää +23 C. Aamusumujen häivyttyä on alkanut taas aurinkoinen päivä. Jopa viikonlopun tienoisiin ajoitettu mattopyykki on muuttumassa kuivaksi iltaan mennessä! Se on harvinaista, sillä ilmankosteus on usein syksyisin sen verran korkea, ettei paksun maton kuivuminen ulkona onnistu. Niitä syyspuolen ensimmäisiä kylmiä ei vielä ole koettu yhtäkään, useimpina vuosina ne maistiaiset saadaan elokuussa. Siksi ruskasta ei ole vielä enteitä.

Kurkkaus itäpatiolle, jossa seinämää tekee isoimmassa ruukussani kasvava valkosade Wisteria sinensis. Se on pari talvea viettänyt kellarissa, nyt tulee syksyllä aika tehdä sille kasvupaikka ulkona. Sitten pakkassuojauksia, kun kylmät koittavat.
Sateita on tänäkin kesänä saatu niin niukasti, että kaivot uhkaavat paikoin kuivua ja järvien pinnat ovat perin alhaalla, jos ei ole patoja käytössä. Muualla etelämpänä eletään jo jokasyksyisten hirmumyrskyjen aikaa, nyt on riehumassa Dorian Floridan -Bahaman tienoissa. Näitä arvioidaan ilmaston lämpenemisestä johtuviksi ja yhä harmillisemmiksi tuleviksi ilmiöiksi. Isojen mannerjäätiköidenkin on raportoitu sulavan huolestuttavaa vauhtia.

Itse kasvatetut komeamaksaruohon Sedum spectabile taimet kasvavat alkuun melko hentoina ja pieninä mättäinä, mutta aika tekee tehtävänsä.
Kesää voisi siis jatkaa, mutta heinäkuun kuivien aikojen takia useimmat kukkijat ovat lopettaneet ja varsinaiset syyskukat myöhästyvät samasta syystä. Odotellaan siis komeamaksaruohojen punaa, syysasterin liilaa ja isopiiskujen keltaista vielä joitain aikoja.

Kultapallojen eli syyspäivänhatun Rudbeckia laciniata Godball pitkät varret tyypillisessä asennossa taipuneena horisontaaliin kukkapäiden painosta.

Aitaorapihlajan Crataegus grayana kiulukoita. Kun pensasaidan muut kasvit poistettiin, niin yksi parhaiten kasvava jätettiin sekä itä- että pohjoisrajalla tekeytymään pikkupuuksi, ja sen se on hyvin tehnytkin. Silloin tällöin löytää yksinäisen taimen lähistöltä, kiulukoiden määrään nähden niitä on hyvin vähän.
Suviruusun Rosa Poppius kiulukoita

Herukka- ja karviaiskausi alkaa olla kohta ohi. Naapuri pistäysi eilen kylässä keltaluumupussukan kera, ne olivat ihanan kypsiä ja mehukkaita. Toinen naapuri oli jo ehtinyt tehdä kriikunahilloa ja toi siitä lauantaina maistiaiset. Kriikunat ovat aika harvoin valmiita näin aikaisin, muistaakseni lapsuudessa niitä löytyi vasta perunannostolomien aikaan. Puolukatkin ovat ehättämässä poimintakypsyyteen. Karpaloita tietysti poimitaan vasta kylmillä, kun suo kantaa paremmin, mutta ovat nekin jo saaneet hennon punan poskiinsa.

Etupihan lännen puolella on kaksi pilarimaisesti kasvavaa irlanninkatajaa Juniperus communis Hibernica, joissa on kyllä hieman käpyjä nähtävillä ja siis ovat ns. akka-katajia.

Timanttituija-parilla Thuja orientalis Smaragd alkaa olla jo aikuisen mitat, niiden pitäisi kasvaa 3 metriin, mutta kun on kukkapenkki kasvupaikkana, niin voi pituuskin hieman enetä.
Lehdissä ja somessa on voitu ihailla komeita kuusia, jotka ovat nyt täpötäynnään käpyjä kuten viime vuonnakin. Meidän tontilla ovat kaikista ilmoista huolimatta myös oikein hyvinvoivaa tuijakansaa!  Sekä enimmät kartiotuijat että niukemmat timanttituijat kasvavat vauhdilla ja ovat kauniita. Myös istuttamani jalokuuset ja muut erikoispuut ovat hyvin sopeutuneet tällaisiin ilmastonvaihteluihin, joita on tarjona. Niillä on syvempi juuri, joten vedenpuute ei samalla lailla tunnu kuin ruohokasveissa.

Keskellä alhaalla on vuosi sitten kaadetun lehtikuusen kanto. Sen takana vuosia kitunut syyshortensia, joka oli istutettu jo ennen lehtikuusen tainta. Nythän se tänä keväänä päätti tehdä kymmeniä kukkaryppäitä valmiiksi asti. Toispuoliseksi kasvanut runko ei tietenkään miksikään muutu, ja istutin sille kaverin vajaaksi jääneeseen puoleen, mutta ainakin tällä hetkellä uuden kasvin lehdet ovat ihan ruskettuneet kuivasta johtuen.  Kuvan vasemman puolen havut ovat kartiotuijia.
Lopetin isossa puutarhassa kasvavien perennapenkkien kastelun muutama kesä sitten liian työläänä hommana ja myös siitä syystä, että puutarhalle istutetut puut ovat jo kuitenkin niin isoja, että niiden juuret hyötyvät eniten kastelusta. Mielestäni puiden nopea kasvaminen ei ole mikään harkittava tavoite, niillä on kyllä aikaa.

Näistä saadaan apua sekä haudalla oleviin istutuksiin että postilaatikolle...
Puutarhamyymälät ovat jo jonkin aikaa tarjonneet kukkasipuleita syysistutuksiin, vaikkei nyt mitenkään ole vielä aika, ne alkavat kasvaa, kun maa on lämmin ja saadaan sadetta. Ostin viime viikolla kerrankin hyvän tuntuiset pallokrysanteemit Lidlistä, ne ovat alkaneet avata kukkiaan etupihalla, jossa voin niiden vedentarpeita seurata (otsikkokuvana alussa). Tänään totesin, että postilaatikoilla olevat minisamettikukat alkavat kuivua, joten toin varalle kanervia, jotka istutan, kun tulee loppuviikoksi pilvisempiä päiviä.
Koivut ovat suurimmaksi osaksi itsestään kylväytyneitä, ja joskus aiemmin ne hyvin mahtuivat kasvamaan. Nyt niiden tyvet ovat lähes kiinni kiviaidoissa ja osin jo aitaa murtamassa. Apukoura on tarpeen puun poiston hallinnassa, ettei kaadu hautojen päälle. Ja sittenhän sen saa helposti myös lavalle pois vietäväksi. Kuivaa puuta! 

Huomasin aamupäivällä, että naapuristossani olevalla hautausmaalla on alettu panna toimeen lahojen koivujen poistoa. Ihan oikea aika, sillä syksyn edetessä tuulen voima tulee vahvemmaksi ja katkoo, kuten jo viime vuonna saatiin nähdä samasta kohteesta.