Syyskuun junassa ollaan

Etupihan ruukkuistutukset eivät ole toistaiseksi kärsineet viileämmistä ilmoista. Erityisesti huovinkukka ilahduttaa rehevyydellään, älysin sitä viimeinkin hankkia.

Mutta komeamaksaruohot tietävät syksyn tehtävät. Punaista pitää löytyä!  Jopa nämä ruukuissa asuvat viime syksyn lapsetkin, jotka ovat tuossa viettäneet melkein koko kesän.

Maanantaina oli syyspäiväntasaus. Kesäpäivän seisauksesta alkanut maapallon kallistuminen etelänavan puolelta aurinkoon päin on saavuttanut tilanteen, että yö ja päivä ovat samanmittaiset. Hyvästi siis valoisat ja pitkät kesäyöt! Mutta kallistuminen on vasta puolivälissä, tummempaa kuuluu vielä kolme kuukautta. Meidän aikajunalla on vain yksi suunta valittavana, se on lyhempää päivää päin.

Ei ole vielä mongolianvaahteroilla syksyasu mielessä... Kuva on viime viikolta.

Viime viikolla ajelin puutarhalla kahtena päivänä leveitä kävelyväyliä, että jalka ei kovasti kastuisi polkua koiran kanssa kiertäessä. Muita puutarhatöitäkin on vielä odottamassa, mm. Lidlistä viikko sitten hankittu 2 kg:n narsissipussi multiin piilotettavaksi, ja vanhojen karhunvattupensaiden korvaaminen muilla kasveilla.
Niitä on ollut sijoitettuna kahteen kohtaan, toinen onkin jo ollut muutaman vuoden kaivettuna pois, mutta kasvikorvaukset ovat jääneet tekemättä. Kun on viime viikkoon asti ollut kovin lämpimiä syyskuun päiviä, eivät hikeä tuottavat askareet ole kovin innostaneet, joten olen kuokkinut vain heinäturpeet siitä pois.

Tellan suosiollisella avustuksella työ tuli aika nopsaan valmiiksi... Koiran mielestä puoli tuntia on jo sietokyvyn rajalla, mutta tässä ollaan vasta puolivälissä urakkaa..

Viime viikon alussa jo tiedettiin, että tuuli käy vain pohjoisesta, joten on kaivettu monenlaisia lankavarastoja mielen piristeiksi.

Kukkakaupan avajaisostos oli kaksi kahden värin Calluna-ruukkua pation iloksi.

Kausalassa kukkakauppa vaihtoi sekä paikkaa että omistajaa, joten sielläkin käytiin pian lisäiloa hankkimassa. Jo pari viikkoa sitten olin tehnyt ne pakolliset pikkukanerva-ostokset, kun kuivuus ja lämpö näännyttivät samettiruusujen osastot.

Pation pelakuut saapuivat viime viikon lopulla tähän pysäkille. Kunhan kuivahtavat, niin etsitään kotilot pois

 Perjantaina roudailin pation kukkaruukkuja autotallin seinustalle kuivahtamaan, jos sattuisi sateetonta. Viime aikoina ei juuri ole sattunut, kaikenlaisia etupäässä pieniä sadekuuroja on ollut kaupan, tai ainakin tihkuja. Mutta nyt saatiin tällä viikolla oikein hyvinkin. Laatatkin sai kuurattua. Tuolit siirtyivät sitä ennen suoraan talliin sisälle, kun ovat pelkkää puuta. Hallayöt eivät olleet vielä löytäneet lehtiä tai kukkia, mutta varmaan lähellä ollaan. Kaikkiaan neljänä edellisyönä on käyty nollan tuntumassa, kun kuurapeittoa on havaittu aukeammilla paikoin, vain yksi yö siinä välissä oli hitusen leudompi..

Entisistä syksyistä muistan, että autotallin sisään nostetut pelakuuastiat ovat yleensä jääneet sinne, ei enää ole tullut sopivia ilmoja niiden ulos tuomiseen.  Kun vain raaskisi viedä suoraan kompostille jo heti! Suurin osa sisälle jätetyistä ei ole muuta kuin kuiva raasku keväällä, joka sitten elokuulla alkaa heräillä henkiin... Katsotaan nyt ensi viikko, joka tapauksessa pesuvesi on tässä lähellä, ja pulkalla nuo saattokyydit on ennenkin tehty.

Wisterian juurella samassa ruukussa elänyt kaveri on parin vuoden takainen äitienpäivätervehdys jalohortensia, mutta se pitäisi siirtää siitä eri ruukkuun, koska sen kasvukausi alkaa kovin hitaasti keväällä. Lämpimämpää pitäisi olla jo toukokuussa ja sisätiloissa. 

Tänä syksynä piti tehdä valkoiselle sinisadekasville (Wisteria sinensis) ratkaisu, josko sen saisi johonkin suojaisaan talvehtimispaikkaan ulkona. Kasvin talvikaudesta neuvotaan, että versot pitäisi panna maata vasten ja peitellä, kun on kovin kylmän arka. Jos sen istutat suojaisaan multavaan paikkaan, niin sehän tarkoittaa, että seuraavana vuonna se ottaa tukea niistä suojan antaneista naapurikasveista ja kasvaa niiden varassa. Ja sitten ollaan helisemässä, kun versot ovat rautalangan lujuusastetta. Todennäköisesti se jää kiinni niillä lonkeroillaan, joita latvukseen kehittyy useita. Jos katkot, niin todennäköisesti ei tule kukkia. Päätin pähkäiltyäni lauantaina, että nokkakärryllä se menee kellariin kuitenkin ruukkuineen ainakin toistaiseksi.

Suunnittelen nimittäin kattoremonttia lähivuosille, siitä tulee keväällä jo kaksikymmentä vuotta, kun viimeksi uutta kattohuopaa kääröistä purettiin. Eihän katolla paljon liikennettä vuosittain ole, kun nuohooja käy kerran vuodessa ja muita ei sitten olekaan. Kun talo on korkea, se tietää taas telinettä tai muunlaista nostinta miesten ja taakkojen kulkemisiin. Ja kaikki talon seinän lähellä oleva on vaarassa. Etupiha olisi lämpimin ja suojaisin paikka aralle köynnökselle, jossakin parin metrin päässä seinästä...