Runsaan ruskan rääppiäiset

Kuva on sunnuntain iltapäivältä eli 20 10. Tunnin päästä pitäisi alkaa seuraava saderintama, edellinen pyyhälsi yli eilen. Valkoiset pihasyreenit ovat alkaneet muuttaa lehtiään limenvihreään päin, violettikukkaiset ei niinkään, ne vain varistavat.

Jo kohta kuukauden ajan on saatu ihailla kauniita syysväreihin sonnustautuneita maisemia kotinurkilla. Ei ole tarvinnut merta edemmäs kalaan mennä, kun on kaikki, mitä voi toivoa. Auringonpaistetta ei ole kovin paljon nähty, yleensä sen voi määrittää yksinumeroisella minuuttiluvulla, joskus sitäkin lyhemmillä väläyksillä.

Hevoskastanja Pentti pitää vielä yli 2/3 lehdistään, joista sisemmät ihan vihreinä. Eilen pyörteinen tuuli otti jo osan alas. Kuva myös tänään. Vaahteranlehdet ovat olleet maassa jo viikon.

Vieläkin ruska-aika on, vaikka keltaisen loisto eittämättä alkaa jo himmetä. Siitähän sen tietää loppuneeksi, kun koivut varistavat, niiden asema on niin hallitseva kaikkiin muihin nähden.

Lipputangon kukkapenkissä on tietysti pensashanhikilla vielä kukintatyöt kesken, se jaksaa kukkia vielä pakkastenkin aikaan. Koivuangervon lehtiä on jäljellä enää jokunen, kauniin punaisenruskeat oksat siinä tarmokkaina odottelevat tulevia aurauslumia...  Valeangervon tumma vihreys on muuttunut syksyllä mahtavaan pronssin sävyyn siinä vierellä.

Piharuukkujen kesäkukkailme on toistaiseksi pitänyt pintansa, vaikka jokunen nollan alla käynyt aamu onkin nähty. Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu 06 10 2019, mutta tilanne on tänään sama.

Ihana huovinkukka Sanvitalia procumbens, se vasta loistovalinta meidän kasvuoloihin!

Kohta on aika vaihtaa kanerviin niissäkin! Tänään alettiin varsinainen lintujen ruokintakausi, kun ensimmäinen satsi auringonkukan siemeniä solahti siiloon.

Kuva on otettu noin viikko sitten, kun Emmin auto kyyti Helena-mummin ja pojat viikonloppun kyläilyyn tänne isomummilaan. Tobbe valitsi kuvauspaikan kivikoivun ja jyväsiilon yhdistelmästä, actions löytyy!

Rantaretki tehtiin kahteen kertaan, perjantain päivänvalolla ja iltahämärällä.

Lehtikuusilla on vielä parhaat hetkensä, komeimmillaan olisivat, jos osuisi sitä aurinkoa. Niiden seurana punaherukoiden heleä vihertävänkeltainen.

Tätä kohtaa maisemassa hallitsi viime vuoteen asti se jättikoivu, nyt näyttää herukkapensaskin isolta, kun tosi iso on poissa... Tammella on enää hieman lehtiä jäljellä. Kuva on 19 10 2019.

Kuva on 15 10 2019, jolloin yön kohmetta kesti illasta pitkälle seuraavaan aamuun. Mittarihan meillä on juuttunut 0 ja -1 C välille näissä tapauksissa, kylmempää ei ole nähty. Taustan keltaisuus on koivuja.

Tässä ollaan noin viikon takaisissa näkymissä, kuva on 12 10 2019, jolloin naapurintien kurtturuusu on juuri saavuttanut  keltaisensa, ja koivuissa on hieman viherrystä jäljellä.

Sama kohta tänään 20 10 2019 vie ruusun jo oranssiin päin ja taustasta näkee, että koivut ovat jo alkaneet varistaa.

Loput 4 kuvaa on otettu eilen 19 10 2019. Maantien länsipuolen metsän läpi tunkee jo valoa alas asti.

Koivun keltaiset ja syreenien vihreät lehdet peittävät jo nurmikon lähes näkyviltä.

Tontin luoteiskulman suunniteltu punaisuus koostuu verikurjenpolvista ja hurmehappomarjasta, koska meidän kirkkomme on myös punainen. Vaikka ei se juuri tuosta näy, vaikka pitäisi, kun matala syreeni on vielä liian tiheä.

Oman parkkipaikan näkymät pohjoiseen näyttävät värikkäimpinä keltaisia lehtikuusia ja että harava on vieraillut polulla!