tiistai 25. helmikuuta 2014

Kevättä kohti purjeet pullollaan!

Näyttää siltä, että lukuisat kuvansiirtoyritykseni eivät johda tulokseen. Lisään niitä, kunhan taas yhteydet toimivat. Mennään nyt vaihteeksi vain tekstillä! Kuvien asettaminen onnistui myöhemmin!

Viimeinen helmikuun viikko meneillään, ja jo pitkään ollaan vietetty kevätlämpimiä säitä. Muutamana viime päivänä lämmintä ilmaa on puskenut tuulen kanssa aivan tosissaan, ja eilenkin saatiin lukea mittarista ihan +6 iltapäivällä. Aurinkokin melkein näyttäytyi, ujosti hieman pilvenharsoja edessään. Keskipäivän aurinko kipuaa jo selvästi puidenlatvojen yläpuolelle. Päivää kestää n. 9,5h, kun aletaan ennen kahdeksaa ja päädytään 17:n jälkeen iltaan.

Tällekin päivälle on samaa tiedossa. Lunta on toki vielä maassa tässä 1. Salpausselän takamaastossa, mutta maaliskuun lopun näköistä on. Ylähautausmaan parkkipaikka on traditionaalisesti luistinrataa muistuttava.
Mutta Radansuun golfkentälle kohta päästään:

Linnut ovat alkaneet taas ruokailla, siementäydennyksiä saa tehdä viikoittain, koska myös oravilla on vajausta talvibudjetissaan. Tänä aamuna pyöri pienten sinitiaisten parvi sakokaivon ympärillä, talipalloissa ja pihasyreeneissä, mutta pikkuvarpuset ja talitiaiset pitivät siemenlautaa parempana. Naakat ovat tulleet äänekkäämmiksi. Toki tikkojen pärryytyksiä jo on kuultu hyvän aikaa.

Mustamerenruusun vauvat ovat tulleet esiin. Jotkut varret ovat viivytelleet ja hädin tuskin erottuvat mullan pinnasta, yksi selvästi on edellä muita. Näkyvä sato on viimevuotisesta ruukusta löytynyttä polvea. Ostin uudenkin mukulapakkauksen, ja laitoin samoihin ruukkuihin edellisten kanssa, kun vaikutti niin harvalta, mutta niiden itäminen ei vielä ole käynnistynyt.
Parin vuoden takainen Schlumbergia joulukaktus on kehittänyt yhden nupun ikkunaruutuun osuvaan oksaansa, muissa kukissa ei vielä ole alkuja. Kohta pitänee ruveta kesyttelemään Dragonwing- begonioiden ruukkuja pohjakerroksessa. Viime vuonna katkoin latvoja aika reippaasti, niin aion tehdä tänäkin vuonna.

Katselin naapurin isojen kuusten alle, koska siellä on tunnetusti sinivuokkojen valtakunta, mutta ei näyttänyt vielä kovin keväiseltä. Ehkä sitten myöhemmin....

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Vesimiehen aikaa

Helmikuun alkupuolella ollaan, ja vielä on jäljellä viikko laskennallisen kylmimmän ajan aikaa. Kolmekymmenvuotisjaksolla Helsingin horisontin mukaan ollaan silloin noin -5 pakkasasteen ajassa, joka alkaa tammikuun loppupuolella ja kestää helmikuun puoliväliin.
Meillä on pari päivää sitten päästy suojakauteen, ja vesi tippuu katoilta, joista vähät lumipeitteet valuvat tipahtamaan. Näin vähiä lumia on harvoin, mutta joskus on saatu helmi-maaliskuulla vasta suurin lumikuorma, esim. 2010.
Tänään hieman sinistä taivastakin klo 11 alkaen...
Puolipäivän auringon korkeus meidän pihalta katsottuna.
Kaamoksesta on jo aikaa sitten päästy eroon joka kolkassa Suomea, ja etelä-Suomessa on muutama hetki päivässä jo sellaista, että aurinko on korkeammalla eikä paista suoraan autoilijan silmiin tuulilasi alareunalta. Aurinko nousi tänään jo 8.15 ja laskee 16.54, siis lähes 9 tuntia!

Siispä huonekasvit alkavat pörhistyä ja mustanmerenruusun Achimenes mukulat on jo kaivettu multaan. Eivät ne toki vielä ole alkaneet kasvaa, kun aurinko ei ole paistanut mullan pintaan niitä herättelemään. Pelkällä huonelämmöllä versojen nousu vie pidempään.
Oxalis on jo alkanut kukintasesonkinsa. Tämän kasvin terälehdet imeytyvät ikkunalasiin ja kuivuvat siihen kiinni.
Lunta on kovin vähän ja puiden oksilla ei ole juuri mitään metsässäkään. Linnut alkavat harjoitella kevätääntään.
Kuinkahan mahtaa syksyllä autotallin seinustalle istutettujen hopeasyysvuokkojen talvehtiminen onnistua, kun lumipeitettä on näin vähän?
Keskipäivän kuvaa arboretumin suuntaan.