sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Vesimiehen aikaa

Helmikuun alkupuolella ollaan, ja vielä on jäljellä viikko laskennallisen kylmimmän ajan aikaa. Kolmekymmenvuotisjaksolla Helsingin horisontin mukaan ollaan silloin noin -5 pakkasasteen ajassa, joka alkaa tammikuun loppupuolella ja kestää helmikuun puoliväliin.
Meillä on pari päivää sitten päästy suojakauteen, ja vesi tippuu katoilta, joista vähät lumipeitteet valuvat tipahtamaan. Näin vähiä lumia on harvoin, mutta joskus on saatu helmi-maaliskuulla vasta suurin lumikuorma, esim. 2010.
Tänään hieman sinistä taivastakin klo 11 alkaen...
Puolipäivän auringon korkeus meidän pihalta katsottuna.
Kaamoksesta on jo aikaa sitten päästy eroon joka kolkassa Suomea, ja etelä-Suomessa on muutama hetki päivässä jo sellaista, että aurinko on korkeammalla eikä paista suoraan autoilijan silmiin tuulilasi alareunalta. Aurinko nousi tänään jo 8.15 ja laskee 16.54, siis lähes 9 tuntia!

Siispä huonekasvit alkavat pörhistyä ja mustanmerenruusun Achimenes mukulat on jo kaivettu multaan. Eivät ne toki vielä ole alkaneet kasvaa, kun aurinko ei ole paistanut mullan pintaan niitä herättelemään. Pelkällä huonelämmöllä versojen nousu vie pidempään.
Oxalis on jo alkanut kukintasesonkinsa. Tämän kasvin terälehdet imeytyvät ikkunalasiin ja kuivuvat siihen kiinni.
Lunta on kovin vähän ja puiden oksilla ei ole juuri mitään metsässäkään. Linnut alkavat harjoitella kevätääntään.
Kuinkahan mahtaa syksyllä autotallin seinustalle istutettujen hopeasyysvuokkojen talvehtiminen onnistua, kun lumipeitettä on näin vähän?
Keskipäivän kuvaa arboretumin suuntaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti