torstai 27. kesäkuuta 2013

Keskikesän kuulumisia

Lähestytään kesäkuun loppua, ja kuuma kausi pitää otteessaan. Sadetta ei ole saatu, joten kasvit kiirehtivät kukintaansa, ja sesonki on tavallista lyhyempi. Yläkuvassa on tuloksia ainoasta "sateesta", joka tässä on ollut, nimittäin pihajasmike varistaa kukkiaan. Vettä toivottaisiin!

Puutarhassa on kääntynyt esiin keltainen lehti, kun niin monet tarha-alpi-Lysimachia punctata istutukseni ovat kukassa. Myös on tulikukkien Verbascum aika, siis heinäkuisia näkymiä. Alimman kuvan väriherne Genista tinctoria on tummin keltainen, taustalla myös värisauramoita Anthemis tinctoria kukassa.( Jostain syystä näyttää, kuin kamera olisi ollut kallellaan, vaikka maa on tasainen?)

Juhannuksen jälkeen eli tällä viikolla tehty ruohonleikkuu antaa nähtäväksi melko vaalean sängen, uutta ei paljon verso, mutta en sitä kyllä kaipaakaan, kun muunlaisia puutarhatöitä olisi paljonkin tarjona.

Kuvasta pitäisi keksiä, mitä oikealla puolella ei olekaan? No, kerrotaan, sehän on japanintatar Reynotria japonicum, jota olen kaatanut jo kahteen otteeseen aiemmin, ja tänään sain työn loppuun. Jäljellä ovat enää vanhastaan olleet vuorenkilvet. Mikäli uutta versontaa vielä tulee, hoidan niitä Round-up:illa, jotta saisin sen häviämään kokonaan. Tatarmetsä oli reilut kolme metriä korkeaa, ja tunsin itseni ihan viidakonraivaajaksi. Helposti teki pikku sirppi kuitenkin työtään!
Nyt "raadot" kuihtuvat kompostilla päällimmäisinä, ja paksuista varsista saa varmaan poltettavia osia myöhemmin irti, että maatuminen menee nopeammin. Niiden seuraksi menivät kukkivat lipstikat Levisticum officinale, toivossa että tulisi uutta versontaa myöhemmin, joista voisi tehdä yrttimaustetta. Nämä lehdet olivat jo ohittaneet hyödyntämisiän. Raparperien isot kukkavarretkin menivät samaan ompeluseuraan.

Sirppi suihki tänään myös alapellon taitteessa, jossa on ollut Pentin karviaismaa. Lähes kaksimetrisestä nokkos- ja saksankirveli- Myrrhis odorata tiheiköstä paljastuivat vuoristolaiskarviaisen pensaat ja liuta alueeseen eksyneitä haavan- ja kriikunantaimia, kun pariin kesään en ollut ehtinyt sille kulmalle. Jo oli aikakin! Puolet rinteestä on vielä sirpittämistä vailla, vanhaa vattumaata pääosin.

Alapellon kuivin niitty maantien lähellä saa jatkaa omilla ehdoillaan. Nyt on alkanut matarain kukinta, kuvassa on ensi sijassa paimenmataraa Galium album, mutta myös piennarmataraa G. x pomeranicum tässä on, se on eri sävyisen keltaista.

Alapellon alimmaista kulmaa tien varressa värittävät mahtavat verikurjenpolven Geranium sanguineum mättäät ja suomentatar Aconogonon fennicum esittää parastaan.

Ja etuoven portaiden tienoilla näyttää nyt tällaiselta: pensaskärhö Clematis recta kukkeimmillaan ja jalopähkämötkin Stachys macrantha alkaneet...


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kukoistuksen aika jatkuu...

Tällä hetkellä komeimman illakon Hesperis matronalis taustana on sisilialaispapujen kepein tuettu istutus, taimet nyt noin 35 cm. Illakontaimia löytyy aina kompostilta lisää.
Ollaan entisten aikojen perunanistutuksen ajankohdan tienoilla, vielä minun lapsuudessani hyvin idätetyt perunat tulivat kylvetyiksi vakoihin kesäkuun alussa. Sitä ennen oli kylvetty juurekset, ja perunan jälkeen tuli herneiden ja papujen vuoro.

Tässä toinen marjapensaan paikka, jossa perunantaimet etualalla, härkäpavut kauempana. Toisessa laikussa kasvaa lisäksi hevoskastanjan taimi.
Minullakin on nyt perunamaa, oikein kaksin kappalein, ja papumaita on peräti kolme! Pinta-alaa näillä on yhteensä alle kolme neliötä, sillä puutarhasta oli syksyllä poistettu kolme punaherukkapensasta. Yhteen olin istuttanut yhdeksän sisilialaisten käyttämää härkäpavun tainta, kahteen muuhun tuli sekakasvustoksi toisenlaista Perheniemen Metsälästä peräisin olevaa härkäpapua ja Lapin punaisia puikulaperunoita.

Pahvilaatikkoon tehty hajakylvös oli pakko ruukuttaa eilen, kun sateet olivat saaneet laatikkomullan melkein velliksi. 
Siinäpä ne hyötykasviviljelmäni nyt ovatkin, kun kaikki muu on samettikukkia ja keltakosmoskukkaa Cosmos sulphureus. Taimet ovat saaneet mahtavia sademääriä, joten kyllä ne nyt kasvavat, jos juuret eivät lahoa liiassa märkyydessä. Suuri osa samettikukista (Tagetes erecta ja T. patula) onkin jo kasvupaikoillaan, kosmoskukatkin neljänteen marjapensaan antamaan laikkuun, mutta pöydällinen on vielä koulintaruukuissa, vaikka jo kahteen muuhun kotipuutarhaan niitä on matkustanut.

Käydessäni maanantaina tutussa taimimyymälässä Janakkalassa tuli mukaan piharuukkujen muuksi kukkamateriaaliksi punalehtisiä vahabegonioita ja lobeliaa. Osa ruukuista saa kukkia nyt alapihan huoltotien varressa toistaiseksi, kunnes kellokukkien aika alkaa. Aiempi kuivuus ja suuret sateet lopettivat nimittäin kevätesikkokauden kuin seinään. Vain akileijoilla on nyt kukka-aika.

Elsan perua oleva vanhanaikaisen kukkainen Iris on "herännyt henkiin", se ei kukkinut moniin vuosiin, mutta viime vuotinen märkä kesä lienee sille ollut sopiva.

Lipputangon penkissä on muutamia vuosia kinoksen alla hyvin talvehtinut myös pallohortensia, ja sen oksat tuppaavat menemään lakoon, joten tein nyt saksilla reippaat lyhennykset niille. Näyttää siltä, että uudet oksat ovat entistä vankemmat. Ehtiiköhän kukkia?

Kurjenpolvia taustalla, vieressä alas kynitty keijuangervo, ja ruukuissa omia samettikukkia ja dragonwing-begonian keväällisiä pistokkaita.
Saksia on käytetty myös tummakurjenpolveen Geranium phaeum, leikkasin nimittäin kaikki kukkavanat pois, ennenkuin ne ehtivät siementää. Niitä on jo ihan tarpeeksi kasvupaikassaan, ja näyttääpä jokunen alkaneen kasvaa jo puiden siimeksen varjostamalla täyttömaallakin.

Tänä vuonna varjoliljat Lilium martagon ovat monikukkaisempia kuin koskaan! Ainakin kukkapenkkiläiset ovat saaneet hieman lannoitusta edellisvuonna, mutta jätti on myös lehtikuusen alla nurmikossa, se ulottuu minua leukaan. Kuvassa sen "kukkakeppinä" on karhunvattukarkulainen.

Hutrilta aikoinaan saatu alku kanadanvuokkoa Anemone canadense on edennyt jo toista neliötä isoksi kasvustoksi taimimaalla, josta mukamas siirsin kaikki vuokot uuteen kasvupaikkaan, ja se alkaa kukkia juuri. Tuijan takana kuivassa nurmikossa se näyttää viihtyvän erinomaisesti. Vahvana kilpailijana siinä kyllä on aivan liian hyvin viihtyvä nukkajäkkärä Anaphalis margaritacea, kumpikohan voittaa?

Lopuksi terveiset ihanalta teresanruusulta! Se on reilut 1,6 metriä eli noin minun mittaiseni. Mitään talvivaurioita tai kuivia oksia ei ole esiintynyt koskaan. Taimen hankin aikoinaan Mustilasta.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kukintaa kerrakseen


Näin nopeasti toisiaan seuraavat kasvimaailman kukkaan puhkeavat esiintyjät hakevat vertaistaan. Kuumat ja kuivat kesäpäivät sen tekevät. Kaikki haluavat alkaa kukintansa, nyt heti!
Juhannus- ja suviruusu ovat juuri alkaneet kukkia. Herukat, karviaiset ja mustikat ovat jo kookkailla raakileilla. Kirsikka kukki vain pari päivää. Tuskin oli vuorenkilpikausi alkanut, kun se jo olikin ohi.

Tämä kuolanpionipensas on omasta siementaimesta saatu. Elsa-äidin perintönä on kaksi isoa vanhaa pensasta, jotka ovat selvinneet sienituhosta.
Kartanopioni on kotoisin Saaren Outin puutarhasta länsi-Iitissä. Se tekee näköjään terhakasti sivuyksilöitä viereensä. Se on tillipionin ja kuolanpionin risteymä, kuten melkein kaikki Suomessa tillipioneiksi nimitetyt kasvit.
Niin kävi myös kuolan- ja kartanopioneille. Pihasyreenitkään eivät enää montaa päivää jaksa, ja tilalle ovat tulleet wolfinsyreenit ja kohta pihlajat.
Valkoisia pihasyreenejä, jotka puhkeavat kukkaan pari päivää myöhemmin kuin perusvioletit.
Wolfinsyreenillä on vaaleanpunainen ja kärjestä nuokkuva kukkaterttu.
Vuorikaunokit kukkivat juuri kuin henkensä edestä, kaikki yhtaikaa. Sinisyyttä lisäävät parhaintaan esittävät rohtoraunioyrtit ja akileijat. Saksankurjenmiekkakin parhaimmillaan.
Etualan vuorikaunokkien ja taka-alan akileijojen välissä on tyynymäisiä seppelvarpupensaita.
Rohtoraunioyrtin edessä esittää parastaan jo vuosia sitten amerikansiemenpussista kylvetty akileija, jonka kukka on isompi kuin maatiaisten, joita kylällä on ollut vanhastaan. 
Tontin alkuperäislajistoa ovat jokapaikan metsäkurjenpolvet  Geranium sylvaticum, tämä kuva "Grand Canyonin" läheltä, johon myös kotkansiivet Matteuccia struthiopteris kotiutuivat loistavasti.
Saksankurjenmiekat ovat hukkua keltapäivänliljojen lehtiin.
Puistolemmikeistä on kohta jäljellä enää vain muisto, viimeiset kukat ovat perin haalistuneita.


Ja rodot ovat jo myös auki. Aamulla ei ollut vielä tietoa keltapäivänliljojen kukista, huomenna niistä jo ensimmäiset varmaan auki!