Kukintaa kerrakseen

Näin nopeasti toisiaan seuraavat kasvimaailman kukkaan puhkeavat esiintyjät hakevat vertaistaan. Kuumat ja kuivat kesäpäivät sen tekevät. Kaikki haluavat alkaa kukintansa, nyt heti!

Juhannus- ja suviruusu ovat juuri alkaneet kukkia. Herukat, karviaiset ja mustikat ovat jo kookkailla raakileilla. Kirsikka kukki vain pari päivää. Tuskin oli vuorenkilpikausi alkanut, kun se jo olikin ohi.

Tämä kuolanpionipensas on omasta siementaimesta saatu. Elsa-äidin perintönä on kaksi isoa vanhaa pensasta, jotka ovat selvinneet sienituhosta.

Kartanopioni on kotoisin Saaren Outin puutarhasta länsi-Iitissä. Se tekee näköjään terhakasti sivuyksilöitä viereensä. Se on tillipionin ja kuolanpionin risteymä, kuten melkein kaikki Suomessa tillipioneiksi nimitetyt kasvit.

Niin kävi myös kuolan- ja kartanopioneille. Pihasyreenitkään eivät enää montaa päivää jaksa, ja tilalle ovat tulleet wolfinsyreenit ja kohta pihlajat.

Valkoisia pihasyreenejä, jotka puhkeavat kukkaan pari päivää myöhemmin kuin perusvioletit.

Wolfinsyreenillä on vaaleanpunainen ja kärjestä nuokkuva kukkaterttu.

Vuorikaunokit kukkivat juuri kuin henkensä edestä, kaikki yhtaikaa. Sinisyyttä lisäävät parhaintaan esittävät rohtoraunioyrtit ja akileijat. Saksankurjenmiekkakin parhaimmillaan.

Etualan vuorikaunokkien ja taka-alan akileijojen välissä on tyynymäisiä seppelvarpupensaita.

Rohtoraunioyrtin edessä esittää parastaan jo vuosia sitten amerikansiemenpussista kylvetty akileija, jonka kukka on isompi kuin maatiaisten, joita kylällä on ollut vanhastaan. 

Tontin alkuperäislajistoa ovat jokapaikan metsäkurjenpolvet  Geranium sylvaticum, tämä kuva "Grand Canyonin" läheltä, johon myös kotkansiivet Matteuccia struthiopteris kotiutuivat loistavasti.

Saksankurjenmiekat ovat hukkua keltapäivänliljojen lehtiin.

Puistolemmikeistä on kohta jäljellä enää vain muisto, viimeiset kukat ovat perin haalistuneita.

Ja rodot ovat jo myös auki. Aamulla ei ollut vielä tietoa keltapäivänliljojen kukista, huomenna niistä jo ensimmäiset varmaan auki!