Katselin parin edellisvuoden postauksia toukokuun lopulta. Hyvin ovat samankaltaisia näkymät tähän kevääseen verrattuna. On ensimmäisen ns. pikkukesän aika, ja useina vuosina seuraa jarruttava viileä jakso, jota kestää juhannuksen tienoille asti. Onko se tänäkin vuonna, saadaan pian nähdä!
Puutarhani kukkii parasta keväthehkuaan, juuri avautumassa ovat läntisen seinustan alppikärhöt, jotka olivat isolla nupulla lauantai-iltana. Kaikki vuorenkilvet ovat kukassa! Muista punaisista perennoista pisimmällä ovat kartanopionit, mutta meneehän niiden kukkien avautumiseen vielä viikko. Ehkä jokunen puna-ailakki on jo avautunut. Keltaisuus on vielä vallalla, esikoiden ja kiurunkannusten joukkoa lisäävät keltamot. Kuvan kaivon vieressä on eräs vuohenjuurien kasvukohta.
Tappio on kohdannut yläpihan magnolian eloyritykset. Sen runko repesi toissatalvena aurauslumien alla, ja tänä vuonna ei ole näkynyt kasvun alkua laisinkaan. Pitänee suunnitella sitä kohtaa muulla tavoin, ehkä perenna olisi varmin valinta. Alapihan puolella kasvava sensijaan on voimissaan, ja ihan kuin nuppujakin olisi, vai lienevätkö pulleat silmut vain oksan alkuja? Lumeen hautautuneissa alaoksissa lehdet ovat isommat eikä niissä näy vaurioita.
Kitkemispuuhat ovat nyt päivän sana, sillä vuohenputki ja voikukka joutavat pois kukkapenkeistä, samalla tulevat esiin kaikkialle tunkevat vaahterantaimet, joita on omien puiden kaadosta huolimatta lähes joka kohdalla puutarhaa. Sitä työtä saa nyt tehdä joka päivä, että näkisi, mitä muutakin meillä kasvaa.
Tein siivousta japaninhappomarjan siirrännäiselle alapellon kulmassa, koska viime vuotisista oksista useat menivät aivan maanpintaa myöten. Ihme, kun se rupesi tuossa kasvamaan, sillä pääjuuresta oli syksyisen siirron aikaan jäljellä vain tynkä. Viime kesä meni juroessa, onneksi sille oli märkä kesä.
Yläpuolen kuvassa tilanne ennen siivouksia. Samalla tuli tehtyä muuta kitkentää, mm. lupiinit ja aivan liian monet valamonruusun etäversot. Ja tulihan sitten palkkakin, kun löytyi terhakka metsälehmuksen taimi. Naapurin äitipuu on maantien varressa muutaman metrin päässä.
Lopuksi muutama kuva niin monimuotoisista esikkoristeymistä. Risteymäyksilöt ovat keskimäärin suurempikokoisia kuin kumpikaan vanhemmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti