Muuttuikin kesäksi?

Toista viikkoa sitten tullut säätilan muutos onkin tuonut aivan kesäiset ilmat! Kuin kruununa tuli tälle viikonlopulle kaakosta ukkossoluja sisältävää ilmaa. Se teki meille viime yönä rankan sadekuuron. Aamukävely koiran kanssa voitiin tehdä aivan pestyillä teillä. Pyörretuultakin ehkä oli ollut, koska männyistä oli lentänyt oksankarahkoja metsäpoluille.
Vaahterankukat olivat lopettaneet viime öiseen sateeseen, puiden aluset ovat nyt keltaisenaan pudokkaita. Haavan lehdet ovat ovat noin neljä senttiä halkaisijaltaan, todisti puolestaan sateen maahan lennättämä yksilö.

Puutarhassa narsissien kukinta on parhaimmillaan, sitä esittää tässä ylempi kuva parkkipaikan kielopenkistä, jonne juuria siirrettäessä oli jäänyt kaksi valkoisen narsissin sipulia. Keltaiset puolestaan ovat muistoa jostain aiemmasta ostetusta pääsiäisruukusta. Elsan runoilijanarsissit ovat myös kukalla, alempi kuva, jonka kohde on tuijametsikön alareuna. Istutin ne jo kauan sitten, kun tuijain paikalla oli ensimmäinen tämän tontin viljelmäni eli vattumaa, jonka tein jo Elsan eläessä.
Kukinta tulee esiin vuosittain, vaikka en olekaan muistanut tältä kohtaa ehkä pariin kymmeneen vuoteen pöyhötellä sipuleita ylemmäksi. Kuulemma ne pitäisi istuttaa uudelleen noin kolmen vuoden välein.

Matalat siniset kasvit tuottavat viimeisiä kukkiaan, on vallalla yleinen keltaisuus kevätesikoiden myötä, ja sinisen tilalle on noussut pikkutalvion Vinca minor violettia. Jopa alaskanlupiinitkin Lupinus nootkatensis jo alkavat. Yläkuvassa niiden seurana on varhain kukkiva aasiankullero Trollius asiaticus, alemmassa kuvassa oikealla on tavallisen kulleron T. europaeus nuppuvaiheen kasvusto.
Lupiinikasvusto oli pitkään parisen metriä tästä kohdasta vasemmalle, mutta nyt sekin on päättänyt hieman vaihtaa olopaikkaansa. Huono valinta, kun meni niin kulleroon kiinni, pitää syksyllä kaivaa toinen pois.

Keltaista massaa puutarhassa tuottavat paitsi kevätesikot myös niiden ja kääpiöesikon Primula vulgaris risteymät, uusia ilmaantuu sinne tänne vuosittain, mutta tämän suviruusu-istutuksen tyvellä olevat ovat jo aiempaa perua, pysyneet samanlaisena kuin ennenkin.
Keltaisten risteymien kukka on vaihtelevasti isompi kuin peruskevätesikon, ja ne ovat muutenkin rotevampia. Voi olla myös punaisen värin saaneita. Kääpiöesikko on se tavallisin kukkakaupan artikkeli keväisiin huonekasveihin, ja sisäkauden lakattua sen voi istuttaa johonkin vapaaseen penkinkulmaan.

Myös kevätvuohenjuuren Doronicum orientale kukka-aika on parhaimmillaan. Kasvi muistuttaa käytökseltään kissaa, kun se kasvaa siellä, missä sitä huvittaa. Keväällä tulee runsaasti haituvallisia siemeniä, jotka tekevät uuden kasvun alun. Yläkuvan kasvusto on alapellon kolmiopenkistä, mutta samanlaiset ovat lähikaivolla ja alatien varressakin.
Alempi kuva on aidan ylitse naapurin kuusen alta, jossa kohdassa on ensin iso sinivuokkojen kukinta ja parin viikon kuluttua tämä. Muistaakseni tässä kohdin ollut Tervolan neitien kukkamaa on vanhin vuohenjuuren kasvusto tässä mäessä, sieltä tuli jokunen taimi myös äitini penkkeihin. Myöhemmin vuohenjuurta on kasvanut  tässä ojanpenkallakin hernepensaiden tyvillä.

Jalokiurunkannusten Corydalis nobilis aika on myös nyt, niitä kasvaa pihassani rikkaruohon omaisesti vähän kaikkialla. Kasvilla on hauras ja iso keltainen juurakko, joka rikkoutuu maata pöyhiessä, ja joka palanen jatkaa kasvuaan. Lisäksi tulee runsaasti siementaimia. Kuva on pihatien reunasta lipputangon tyveltä, johon istutin jokunen vuosi sitten (2008) vuorenkilpiä, kun ne kestävät vihreinä koko kesän. Kiurunkannus sensijaan kellastuu ja nuutuu paljon ennen juhannusta.

Tulevaa keltaisuutta varmistaa myös osaltaan tekemäni samettikukkaviljely. Kertaalleen koulitut taimet ovat siirtyneet pari päivää sitten ulkoilemaan, mutta kun reippaita sateita, ehkä rakeitakin oli tiedossa, sijoitin vauvalan kuitenkin hieman katveeseen pöydän alle ja seinänvieriin. Pian on aika tehdä ruukutus suurempiin astioihin!