Syksyn tuloa

Keväällä istutetut päivänsinen punakukkaiset yksilöt intaantuivat kukkimaan kunnolla vasta aivan äskettäin, samassa ruukussa kasvaneet ruusupavut olivat parhaimmillaan pari viikkoa sitten.

 Eletään jo syyskuun loppupuolta, tänään saadaan toinen kolmannes kulutetuksi. On käsillä syyspäiväntasauksen aika. Illat alkavat hämärtää jo varhain, aamuaurinkoa saadaan odotella. Onneksi oli hiljan täydenkuun aika, joten yöpilvien lomasta kumottava kuu hieman paransi pimeänajan tuntua. On ollut niin kosteaa loppukesää ja alkusyksyä, että ei nyt ihan heti tule mieleen sopivaa vertailukohtaa. Yötkin ovat olleet toistaiseksi lähes kesän puolelta eli + 10 asteen nurkilla. Puutarhan ruohikot siis kasvavat vauhdilla, niitä on pitänyt leikata viikoittain, jotta läpi vuorokauden viipyvä kaste vähemmän tunkisi crocs-kenkiin.

Ei taida tulla mitään kaunista ruskaa. Tuossa alapihan puolella olevan vaahteran lehdet vetäytyvät kurttuun ennen putoamistaan, vaahteroissa on nimittäin huomattavan runsaasti pikilaikkusienen väritystä. Ruohonleikkuri on siis jauhanut jo pääosan eräiden vaahteroiden lehdistä. Viime viikon tuuli pudotti paljon pikkuoksia vaahteroista ja tammista, ja eilisen sateella tuli aika ajoin yhtä paljon koivunlehtiä kuin sadepisaroitakin.

Lähikuva eräästä kohdin mustesienikasvustosta, se oli kooltaan useita neliömetrejä. Nämähän muuttuvat itiöiden kypsyessä mustiksi ja itiöemä sulaa pian mustaksi nesteeksi.

Sienet voivat hyvin! Puutarhatien viertä reunustavat metriset koivunkannot saivat viime viikolla seurakseen satojen (ellei yli tuhannen) parvimustesienen pataljoonan. Ylläoleva otos on kuvattu 16.09, mutta tällä hetkellä esiintymää ei enää juuri näy. Myös lehtikuusentatteja on noussut jatkuvasti. Sienten lisäksi maamyyrillä on mukavaa aikaa arboretumissa, kekoja ilmaantuu tuon tuostakin tuottamaan yllätyksiä ruohonajoon. Tottakai niiden ruoka, lierot voivat hyvin sateella!

Tässä talon pohjoisseinän lumimarjapensaassa on jatkuvasti koristevaloasennus, mutta verkkoon se yhdistetään vasta lehtien pudottua.

Olen taistellut laajojen lumimarjakasvustojen kanssa jo useana vuonna, mutta eihän ilman niitä voi olla! Tuolla kasvilajilla tulee ruska harvinaisen myöhään, vielä lokakuussakin lehti on tummanvihreä, ja vasta pakkasöiden tultua tapahtuu pikakellastuminen ja putoaminen. Sen jälkeen pensas on parhaimmillaan, valkoisine marjoineen. Lumimarja Symphoricarpos rivularis kuuluu kuusamakasveihin Caprifoliaceae, sen lähtöalue on pohjois-Amerikasta, jossa tavataan kaikkiaan 17 suvun lajia, vain yksi kasvaa Kiinassa.

Jättitatarkasvustot Reynotria sachalinensis voivat myös hyvin kivikkotörmässään ja ovat kirkkaanvihreitä. Niidenkin lehdet karisevat myöhään, pakkasten tultua ne muuttuvat ruskeiksi. Kuten yllä olevasta kuvasta huomaa, puun kokoon ehtinyt hevoskastanja on vielä kesäilmeessä. Kuvan etualalla on mustiin kiulukoihin ehtinut papulanruusu, sen lehdetkin muuttuvat vähitellen tummaan punaan. Tein muotoiluleikkauksen tälle aidanteelle pari viikkoa sitten, koska lumien aikakaudella liikennenäkymät tahtovat peittyä, jos pensas on korkeampi. Eihän se kyllä hyvää tiedä seuraavana kesänä kukkimiselle, sillä tämä ruusu kukkii vain edelliskesän versoillaan.

Loppukesän kukintaa edustaa punahattu, jolla saisi kyllä olla parempi kasvupaikka kuin nykyinen, tuo harmaamalvikki on liian vahva naapuri. Punahatun kukat kestävät viikkoja!

Kesän satoa korjataan

Tämä kulunut kasvukausi on ruusujen kannalta ollut aivan riemullinen. Ne ovat kukkineet kuin yltiöpäät, ja nyt on punaisten kiulukoiden vuoro. Erityisesti on kunnostautunut tuolla ensi kuvassa oleva punalehtiruusu Rosa glauca, mutta myös Savosta meille muuttaneet hansaruusut, Rosa rugosa 'Hansa' (alempi kuva) ovat voineet mahtavasti. Kaikissa ruusuissa kiulukka on oranssi - punainen, mutta papulanruusulla väri on niin syvän tumma, että näyttää melkein mustalta.

Myös vuosikasvut ovat olleet aivan omaa luokkaansa, Siinä first price menee ilman muuta neidonruusulle Rosa alba maxima, jonka uudet versot ovat nousseet yli kahden metrin, kun aiemmin jäätiin alle metrin. Saapa nähdä, mitä uusista versoista on keväällä jäljellä, kun ne eivät ole vielä tuleentuneet, vaan jatkavat kasvua. Jos talvi on yhtä luminen kuin edellinen, niin tässä kuvan kohdassa ollaan parin metrin aurauskinoksissa.

Alapuutarhalla vanhin mustaherukkarivi on tullut tiensä päähän, onhan se kasvanut paikassaan jo 1940-luvun lopulta. Pensaat jaksavat kasvattaa uusia oksia vain muutaman, ja ovat ruohottuneet kovin, joten aion poistaa ne tämän syksyn aikana. Olen istuttanut alueelle jo aiemmin ajanin- ja okakuusia, niistä yksi kuvan oikeassa alanurkassa.

Tilalle ehkä yksi ruskopäivänliljan Hemerocalis fulva massaistutus, kun niiden kasvu koreansyreenien alla on käynyt tukalaksi, hädin tuskin enää kukkivat. Vanhempi puutarhajätekompostini on siinä lähellä saanut muhia pari vuotta ilman uuden massan lisäystä, joten siitä saa hyvää kasvualustaa. Alempi kuva sekä kuva tässä tekstin alla näyttää, että vuosi sitten keväällä istutetuista maa-artisokkain Helianthus tuberosus mukuloista jokunen jäi syksyllä satoa korjatessa huomioimatta, ja nyt ovat uudet kolme muhkeaa kasvia kukkavaiheessa!

Hyvät vuosikasvut ovat saaneet myös alapuutarhalle istutetut magnolia Magnolia kobus x stellata ja kuriilienkirsikka Prunus kuriliensis, kuva alla, molemmilla vuosikasvut noin puolen metrin luokkaa. On muistettava, että tänä vuonna ei ollut lainkaan kylmää kautta kesäkuussa. Lapiolla on siinä kyllä myös syksytöitä, kun kasvavat liian lähekkäin.

Ylenpalttinen runsaus sienimetsissä lienee myös kesän kasvuolojen ansiota. Lienemmekö koskaan nähneet näin mahtavaa sienisatoa! Omalle puutarhalle on alkanut ilmaantua karvarouskurihmastoa, koska yksi lakki jo on tullut esiin. Lehtikuusentatteja nousee myös edelleen. Homesienet ovat alkaneet vaivata tomaattiviljelmääni, vaikka se on avomaalla, joten niiden kasvu laantuu, kun lehdet häipyvät. Myös loput kurpitsan alut ovat homehtuneet.