Lämmin jatkuu, vaikka on jo syyskuu

Tämän kesän lämpimimmät ilmat näyttävät painottuvan loppupuolelleen. Eilen 01 09 mitattiin meillä +24 C ja nytkin mittari näyttää +23 C. Aamusumujen häivyttyä on alkanut taas aurinkoinen päivä. Jopa viikonlopun tienoisiin ajoitettu mattopyykki on muuttumassa kuivaksi iltaan mennessä! Se on harvinaista, sillä ilmankosteus on usein syksyisin sen verran korkea, ettei paksun maton kuivuminen ulkona onnistu. Niitä syyspuolen ensimmäisiä kylmiä ei vielä ole koettu yhtäkään, useimpina vuosina ne maistiaiset saadaan elokuussa. Siksi ruskasta ei ole vielä enteitä.

Kurkkaus itäpatiolle, jossa seinämää tekee isoimmassa ruukussani kasvava valkosade Wisteria sinensis. Se on pari talvea viettänyt kellarissa, nyt tulee syksyllä aika tehdä sille kasvupaikka ulkona. Sitten pakkassuojauksia, kun kylmät koittavat.

Sateita on tänäkin kesänä saatu niin niukasti, että kaivot uhkaavat paikoin kuivua ja järvien pinnat ovat perin alhaalla, jos ei ole patoja käytössä. Muualla etelämpänä eletään jo jokasyksyisten hirmumyrskyjen aikaa, nyt on riehumassa Dorian Floridan -Bahaman tienoissa. Näitä arvioidaan ilmaston lämpenemisestä johtuviksi ja yhä harmillisemmiksi tuleviksi ilmiöiksi. Isojen mannerjäätiköidenkin on raportoitu sulavan huolestuttavaa vauhtia.

Itse kasvatetut komeamaksaruohon Sedum spectabile taimet kasvavat alkuun melko hentoina ja pieninä mättäinä, mutta aika tekee tehtävänsä.

Kesää voisi siis jatkaa, mutta heinäkuun kuivien aikojen takia useimmat kukkijat ovat lopettaneet ja varsinaiset syyskukat myöhästyvät samasta syystä. Odotellaan siis komeamaksaruohojen punaa, syysasterin liilaa ja isopiiskujen keltaista vielä joitain aikoja.

Kultapallojen eli syyspäivänhatun Rudbeckia laciniata Godball pitkät varret tyypillisessä asennossa taipuneena horisontaaliin kukkapäiden painosta.

Aitaorapihlajan Crataegus grayana kiulukoita. Kun pensasaidan muut kasvit poistettiin, niin yksi parhaiten kasvava jätettiin sekä itä- että pohjoisrajalla tekeytymään pikkupuuksi, ja sen se on hyvin tehnytkin. Silloin tällöin löytää yksinäisen taimen lähistöltä, kiulukoiden määrään nähden niitä on hyvin vähän.

Suviruusun Rosa Poppius kiulukoita

Herukka- ja karviaiskausi alkaa olla kohta ohi. Naapuri pistäysi eilen kylässä keltaluumupussukan kera, ne olivat ihanan kypsiä ja mehukkaita. Toinen naapuri oli jo ehtinyt tehdä kriikunahilloa ja toi siitä lauantaina maistiaiset. Kriikunat ovat aika harvoin valmiita näin aikaisin, muistaakseni lapsuudessa niitä löytyi vasta perunannostolomien aikaan. Puolukatkin ovat ehättämässä poimintakypsyyteen. Karpaloita tietysti poimitaan vasta kylmillä, kun suo kantaa paremmin, mutta ovat nekin jo saaneet hennon punan poskiinsa.

Etupihan lännen puolella on kaksi pilarimaisesti kasvavaa irlanninkatajaa Juniperus communis Hibernica, joissa on kyllä hieman käpyjä nähtävillä ja siis ovat ns. akka-katajia.

Timanttituija-parilla Thuja orientalis Smaragd alkaa olla jo aikuisen mitat, niiden pitäisi kasvaa 3 metriin, mutta kun on kukkapenkki kasvupaikkana, niin voi pituuskin hieman enetä.

Lehdissä ja somessa on voitu ihailla komeita kuusia, jotka ovat nyt täpötäynnään käpyjä kuten viime vuonnakin. Meidän tontilla ovat kaikista ilmoista huolimatta myös oikein hyvinvoivaa tuijakansaa!  Sekä enimmät kartiotuijat että niukemmat timanttituijat kasvavat vauhdilla ja ovat kauniita. Myös istuttamani jalokuuset ja muut erikoispuut ovat hyvin sopeutuneet tällaisiin ilmastonvaihteluihin, joita on tarjona. Niillä on syvempi juuri, joten vedenpuute ei samalla lailla tunnu kuin ruohokasveissa.

Keskellä alhaalla on vuosi sitten kaadetun lehtikuusen kanto. Sen takana vuosia kitunut syyshortensia, joka oli istutettu jo ennen lehtikuusen tainta. Nythän se tänä keväänä päätti tehdä kymmeniä kukkaryppäitä valmiiksi asti. Toispuoliseksi kasvanut runko ei tietenkään miksikään muutu, ja istutin sille kaverin vajaaksi jääneeseen puoleen, mutta ainakin tällä hetkellä uuden kasvin lehdet ovat ihan ruskettuneet kuivasta johtuen.  Kuvan vasemman puolen havut ovat kartiotuijia.

Lopetin isossa puutarhassa kasvavien perennapenkkien kastelun muutama kesä sitten liian työläänä hommana ja myös siitä syystä, että puutarhalle istutetut puut ovat jo kuitenkin niin isoja, että niiden juuret hyötyvät eniten kastelusta. Mielestäni puiden nopea kasvaminen ei ole mikään harkittava tavoite, niillä on kyllä aikaa.

Näistä saadaan apua sekä haudalla oleviin istutuksiin että postilaatikolle...

Puutarhamyymälät ovat jo jonkin aikaa tarjonneet kukkasipuleita syysistutuksiin, vaikkei nyt mitenkään ole vielä aika, ne alkavat kasvaa, kun maa on lämmin ja saadaan sadetta. Ostin viime viikolla kerrankin hyvän tuntuiset pallokrysanteemit Lidlistä, ne ovat alkaneet avata kukkiaan etupihalla, jossa voin niiden vedentarpeita seurata (otsikkokuvana alussa). Tänään totesin, että postilaatikoilla olevat minisamettikukat alkavat kuivua, joten toin varalle kanervia, jotka istutan, kun tulee loppuviikoksi pilvisempiä päiviä.

Koivut ovat suurimmaksi osaksi itsestään kylväytyneitä, ja joskus aiemmin ne hyvin mahtuivat kasvamaan. Nyt niiden tyvet ovat lähes kiinni kiviaidoissa ja osin jo aitaa murtamassa. Apukoura on tarpeen puun poiston hallinnassa, ettei kaadu hautojen päälle. Ja sittenhän sen saa helposti myös lavalle pois vietäväksi. Kuivaa puuta! 

Huomasin aamupäivällä, että naapuristossani olevalla hautausmaalla on alettu panna toimeen lahojen koivujen poistoa. Ihan oikea aika, sillä syksyn edetessä tuulen voima tulee vahvemmaksi ja katkoo, kuten jo viime vuonna saatiin nähdä samasta kohteesta.