Syksyisiä puuhia

Kirjoitustauon aikana ovat jo komeamaksaruohotkin alkaneet punertua!

Pitkään vaivannut nettiongelmani poistui vihdoin tänään, kun vanha puhelinta palvellut lanka vaihdettiin uuteen. Yhteys oli jo aiemmin usein pätkinyt, ja pari viikkoa sitten se loppui kokonaan. Aiemminkin tällaisen kirjoitelman tekeminen oli vaivalloista, kun yhteyden olisi pitänyt koko ajan toimia. Asentaja tuumi, että vanha lanka oli aivan muroina paikoin. No nyt tuli uutta, ja kestänee seuraavat 80 vuotta? Ainakin vaikuttaa nyt kovin auvoiselta tulevaisuus tässä suhteessa.

Runsaasti lehtikuusentatteja! Niitä on ollut jo elokuun alkupuolelta.

Loppukesä on vaihtunut sadepainotteiseen syksyyn, mutta vielä ei ole ollut kylmiä öitä. Huonekasvitkin ovat pihan kesälaitumella. Ensi viikolle luvataan taas lämmintä jaksoa. Kostea kesä on kasvattanut sieniä, esim. melkein kaikki tien varsissa näkemäni koivut ovat jo elokuun lopulla muuttuneet ruskeankeltaisiksi ruostesienten vallatessa elintilaa. Viikko sitten leikkasin alapellolla kedon ruohonleikkurilla, se työ tehdään siinä vain kerran kesässä. Muuten ruohoa on saanut leikata kerran viikossa, joka merkitsee tässä paikassa äheltämistä 2-3 päivää peräkkäin.

Olen tehnyt tontilla hieman raivauksia, kun kasvuvauhti on kesällä ollut melkoinen, mutta projektit ovat vielä puolitiessään aivan keskeisimmilläkin paikoin, ylätontin metsiköstä nyt puhumattakaan, jossa yleensä olen tehnyt heinien niiton kerran kesässä, mutta taitaa nyt muiden asioiden takia jäädä. Hevoskastanja sai tänä aamuna luopua parista oksastaan, jotta nettilangalla olisi tilaa elää sen latvuston kohdalla. Vattumaan kasvustot menivät kompostoitumaan, ja muitakin pensaikkoja on pitänyt pienentää. Tänään oli vuorossa norjanhanhikkien rivi, kuva yllä, ne kun tuppaavat valtaamaan huoltotietä niin, ettei lumilingolle jää toimintatilaa.

Kylän etelälaidalle matkusti tänään kesällä sovittu pensaslauma, neljä punaherukkaa, kun niitä on tontilla ollut aivan liikaa, ja ovat vanhemmiten kovin suuria. Toki olen poistanut oksia voimakkaalla kädellä, mutta se vain tuntuu antavan uutta puhtia pensaille. Liian tiuhaankin ne oli alunperin laitettu. Kuvassa on jäljellä kuopat, niihin tulee keväällä kukkapenkin laitosta ylijäänyttä maata muutaman metrin päästä. Yksi pieni kuusentaimi jää nyt edustamaan tässä kohtaa olleita kasveja. Huomaa komea Rudbeckia fulgida-kasvusto, jolla on ollut kukinta-aikaa jo lähes kaksi kuukautta!

Maa-artisokat, lähes kolmemetrisiä, ovat alkaneet kukkia, se on selvä loppusesongin merkki. Myös punahattu ja punalatva kukkivat. Viimeisenä alkaa parin viikon päästä isopiisku, sitten on lumien vuoro, jos niitä tänä vuonna saadaan samaan tahtiin kuin muutamana edellisvuonna.

Etupihan penkissä on alkanut kukkia kiihkeinä hehkuvia kallionauhuksia syysleimujen ja pallohortensian seurana.

Mangoldista tulee yhä runsasta satoa, eikä ole ollut kovin paljon kilpailijoita, vain muutama reikä lehdissä etanan jäljiltä kai. Koristekurpitsat muistopenkissä (katso Rudbeckian kuvaa) kasvavat edelleen huimasti, ja niiden hedelmät näyttävät säkki-kasvupaikkaan verrattuina kooltaan nelinkertaisilta. Omenapuusta tulee pudokkaita jatkuvasti, saan kerätä useita kassillisia kompostille muutaman päivän välein, kun tarvitsijoita ei ole ihmeemmin ilmaantunut.
Amurinviini (alakuvassa) alkaa punertaa sekin.