Heleää helluntaita!

Meillä on tänä vuonna kuin mannerilmaston kesän tulo,se on nyt ollut kiihkeä kuin ei ikinä, ja kukat ja lehdet  kasvavat aivan kohisemalla. Viikko sitten ei juuri ukonhatuista ollut tietoakaan, ja nyt penkki on puskenut esiin puolimetriseksi  venähtäneet varret. Eihän se hyvää tiedä, jos sattuu tuulisia ilmoja. Vaikka tukikeppejä on tehty varastoon, niin montaa toki ei mistään löydy!

Viime yönä tullut pikku sade teki sen, ettei tarvitse kastella istutuksia. Muistopenkki on saatu valmiiksi alapuutarhalle, siinä hupeni lähes viikko. Istutin pääasiassa ruskopäivänliljaa, mausteeksi ukonhattua, akileijaa ja jaloangervoa, ja reunustin kaiken soikkovuorenkilvellä. Ryhtiä antavat nyt alkuun kaksi timanttituijaa, ja muistokuuset sitten myöhemmin, kunhan kasvavat suuremmiksi. Muistopenkistä tuli kaksiosainen, ettei tarvitse kastella kiertäen koko pitkää penkkiä.
Naapurista purjehtineet ruusupavun taimetkin saivat majansa viikolla siinä lähistöllä. Muistopenkkiä on pitänyt sateettomana aikana hieman varustella, laitoin mullan katteeksi vuorenkilvistä raksitut liiat lehdet. Naapurin innokasta kissaa varten pitää ripotella sitruksen kuoria, kun näyttää, että istutus oli liian hyvä houkutin kissanvessaksi.

Helluntain kunniaksi talon länsiseinustan sininen alppikärhö Clematis alpina on avannut satoja kukkia, hieman se hävisi eteläseinän valkoiselle alppikärhöristeymälle, jonka kukat aukesivat jo neljä päivää sitten.

Aasiankullero Trollius asiaticus on voinut hyvin märän syksyn ja talven lumien alla, se on parempi kuin koskaan. Alaskanlupiinikin kukkii sen seurana. Sensijaan harmaan käenkukan taimia ei näy lainkaan, ja aika heikoilla ovat myös lampaankorvat eli nukkapähkämöt. Ei ole noussut yhtään punalatvan versoakaan.              

Etupihan penkkiin näyttää kotiutuneen Hörtsänän arboretumista Orivedeltä mukaan kulkeutunut keltapeipin Lamiastrum galeondolon alku. Sillä on parempi kukintainto kuin talon itäseinällä kasvavalla Palsan myllyltä Padasjoelta tuodulla kannalla, joka taas osaa peittää isoja aloja vauhdilla. Se pilkottaa alapuolen kuvassa seinänvierikasvina.

Sekä tuoksu- että tummakurjenpolvi Geranium ovat myös jo hyvin voimissaan, ne ovat asettuneet etupihalle onnessaan. Hieman alempana tällä talon puolella kasvava loistokurjenpolvi G. x magnificum ei pärjää niiden vauhdille.

Etualalla metsälehmus, saarnen latva taka-oikealla.

Puissa on nyt lehdet, vaikka saarni Fraxinus onkin tietysti viimeinen, se häviää tammelle Quercus ja jopa lehmukselle Tilia. Puutarhalle pari vuotta sitten istutettu punalehtinen koristeomenapuu ei näytä avaavan yhtään silmua, liekö talvi ollut sille liikaa, ainakin se oli jänikseltä suojattu kanaverkolla, mutta maaperässä temmelsi koko syksyn ja talven myös vesimyyriä.Talojen ajotien varteen, kivien väliin pesiytynyt tammi tässä alakuvassa sen sijaan voi loistavasti. Sääli sitä, koska kasvupaikka on väärä, kun tien laita on liian lähellä.