Kesäkuun kiihkeyttä

Kesäkuuhun vaihdettiin jo pari viikkoa sitten, ja ilmat ovat olleet aavistuksen viileän puolella tänä vuonna, joten kasvit voivat erittäin hyvin ja tekevät mittaa pitkän valoisan vuorokauden lumoissa, kuka mitenkin. Alkukesän komeimpia ovat kuolanpionit Paeonia x anomala, joiden kohtalosta en ollut varma viime vuoden sienisaastutuksen takia, kun jättimalikan rihmasto alkoi saavuttaa niiden juuret. Yläkuvassa äitini perua oleva suurempi pensas eilen illalla kuvattuna. Alakuvassa taas tämän juurelta löytynyt siementaimi, joka kukkii ensimmäistä kertaansa lähellä maantietä olevassa penkinkulmassa. Mitkähän ovat tämän vanhemmat, kun lehti on erilainen emoon verrattuna? Vieressä kasvaa nimittäin myös kartanopioni, mutta sehän kukkii paljon myöhemmin.

Tillipionina saatuna hybridi alakuvassa näyttää nyt vakiintuneen kasvupaikkaansa pation syrjässä, ja tänä vuonna sekin kukkii paremmin kuin ennen. Useimmat kukat eivät ole vieläkään täydellisiä, aina on jokin terälehti jäänyt puolitiehen, kuten voi huomata alakuvasta. Kun kukkia on nyt näin paljon, ei moinen ominaisuus haittaa, vaikka on kyllä myönnettävä, että vielä viime kesänä harkitsin kasvin siirtoa johonkin syrjäisempään kohtaan.

 Jokunen vuosi sitten hankin Kärkölän Huovinpuistossa käydessäni pienen alun konnantatarta Persicaria officinalis, joka sai kasvupaikkansa talon viereisestä kompostin muistomaasta, harmaamalvikkien ja vuorenkilpien seurasta. Kitkin toissapäivänä pois liiaksi ryöhähtäneet nokkoset ja sieltähän paljastui pitkänhuiskeita tattarin tähkiä aika paljon. Nokkosen varjossa olivat venyneet lähes metriin, ks. alakuva!

Vuorikaunokkien Centaurea montana aika on hehkeimmillään. Alakuva on otettu parkkipaikan syrjässä olevasta ruusupenkistä, jonne vuorikaunokit päättivät mennä kasvamaan.

Kun alkukesästä on ollut sateisia päiviä, pensaat ovat jättikokoisia. Vieraillessani Islannissa kesäkuun alussa oli mukava huomata, että siellä vuorikaunokkia myös rakastetaan, mm. katolisella hautausmaalla sitä oli istutettu lukuisille haudoille kulleroiden kanssa koristeeksi.

Oikein hyvää kuuluu myös rodoille. Voimakkaan punainen 'Nova Zembla' kukkii lähes jokaisen oksan päästä, ja muutaman vuoden kasvanut 'Haaga', joka on ristitty Marjatanalppiruusuksi, on myös tänä vuonna tehnyt kukkia. Kun tämä on valkoisen Rhododendron brachycarpumin risteymä, on toiselta vanhemmalta 'Dr. H.C. Dresselhuys' ilmeisimmin tullut väri, kun kukat ovat vaaleanpunaiset. Kunhan siitä kasvaa vielä, on oikein sopiva sillä kohtaa! Molemmat rodontaimeni on hankittu Mustilasta, samana vuonna tuli tontille myös valkoinen R. brachycarpum, mutta se ei jaksanut viihtyä paikassaan.

Nyt on myös syreenien aika, valkoinen parhaimmillaan, ja koreansyreeni Syringa wolfii alakuvassa alkamassa. Siitä näyttää tontilla olevan vaaleaa lilahtavaa ja lähes valkoista versiota. Pihasyreenin Syringa vulgaris lilakukkaiset yksilöt kohta jo lopettavat kukintaansa.

Myös voivat pulskasti rikkakasvini, joita ovat ensi sijassa vuohenputki Aegopodium podagraria, nokkonen Urtica dioica ja koiranheinä Dactylis glomerata. Kun tätä tonttia lakataan hoitamasta, ne perivät maan, ovat siksi aggressiivisia. Tällä välin komposti kasvaa korkeutta kitkentäaikana! Vanhasta kompostista otettu multa, jolla perustin muistopenkin alapuutarhaan, näyttää muuten tuottaneen kasvukykyisiä kurpitsantaimia, ja siitähän on kaksi vuotta, kun kompostilla kasvoi koristekurpitsaa. Siihen penkkiin on nyt tehty myös mangoldi-istututusta, kun päivänliljalle istutettu kohta aika harvaa tien varren puolella.
Tänään on ohjelmassa kitkentää ja saatujen kurpitsantaimien (kesä-, turbaani-, spaghetti-, koriste-) istutusta multasäkkeihin. Sääennusteissa on loppukuulle odotettavissa epävakaista ilmamassaa.