lauantai 30. marraskuuta 2013

Uusin toivein joulukuulle

Sukan kutominen pitkästyttää, jos se on ainoa askare, välillä pitää vaeltaa ikkunaan saamaan erilaisia elämyksiä! En sitten päivällä malttanutkaan jäädä katselemaan vaaseissa asuvia komeamaksaruohojen latvuksia kauempaa, kun tuntui, että uudet poikaset sieltä jo huhuilivat heitä hoitelemaan. Sukellus keittiön kaapin perille toi esiin Taimimulta-pussin, joten tärkein elementti oli olemassa. Jokunen reiällinen nektariinirasiakin oli talletettuna samassa paikassa.

Siispä viritin juuri sopivasti postipinosta löytyneen kookkaan mainoslehden pöydälle ja ryhdyin toimeen isoin saksin. Jokainen vaasista nostettu kukkaoksa tuli palastelluksi pienempiin osiin, niin että taimiryppäälle tuli oma tukipätkänsä mukaan. Siitä sitä oli helppo käsitellä eivätkä hennot versot ruhjoutuneet sormissa. Näin sain eroteltua kaikista oksista yhteensä kymmeniä alkuja. Osalla oli juuret, jos niiden syntypaikka oli ollut veden alla, osa oli ilman juuria.

Mullalla täyteen lastatut nektariinirasiat saivat pienokaiset haltuunsa, kumpikin tuli aivan täyteen. Paksu varrenpätkä meni kunkin mukaan multaan, sen voi sitten vaikkapa keväällä irrottaa, kun taimi on tiukasti juurtunut multaan. Joskus on tuo toimenpide tuottanut samasta ryppäästä 2-3 uutta alkua...

Kastelin vielä hyvin, ja viritin suojaksi kierrätys-hedelmäpussit, jotta mullan kuivuminen olisi hidasta. Maksaruohon taimet eivät kyllä helpolla suutu, nehän ovat ohutmultaisiin kasvupaikkoihin sopeutuneita, ja kestävät ajoittaista kuivuutta lehtiensä vesivarastojen turvin.
Sitten vaan ikkunalle valohoitoon! Tuvan lämpötila on niukat 20 astetta, joten luulisi vauvoilla olevan aika hyvät olot. Kun nyt illansuussa kirjoittaessani näyttää tulevan kohtuullisesti luntakin, päivänvalon määrä jatkossa moninkertaistuu syystalven muihin hetkiin verraten. Saavat nyt alkaa kasvunsa sisälapsina, koska näyttää siltä, että lunta kasautuu lisääkin lähipäivinä.

Sellaiset latvat, jotka vielä näyttivät terhakoilta ja vartta riitti, mahtuivat nyt yhteen kukkavaasiin. Olkoot siinä, jos vauvoja vielä tulisi lisää... Panin taimiviljelmän ja vaasin lähekkäin, jotta muistan katsella sekä vaasia että näitä ensimmäisiä pienokaisia. Samalla sopii ihailla keraamikko-Paulan joulukorttia ja pikkutonttua, jotka sain keskiviikkona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti