Marraskuu jo loppupuolessa

Jottei talven tulo ihan synkistäisi, mukana on kuva kesäkuulta 2009, kun pionilla oli paras päivänsä ja juhannusruusukin kuin morsian.

Ensimmäiset hennot lumisateet on koettu, sekä lauantain että sunnuntain aamuiksi. Maahan tuli pieniä ryynimäisiä pisaroita vajaan millin kuorrutus, joka eilinen saalis kyllä hävisi lämpötilan myötä. Jälkimmäinen ei tänään kuitenkaan sulanut, kun jäätiin 0:n seutuville päivälläkin. Kirkkovuodessa tuomiosunnuntai ja talvikausi alkamassa?

Marraskuun ilmat ovat olleet kuin valtamerten saarilta, tasaista muutamaa astetta viikkotolkulla, ja sateita melko usein. Tälle päivälle ilma selkeni, ja taivas ihan pilvetön. Kuva on noin klo 14:n maissa, kirkontornissa vielä aurinkoista. Ei sininen taivas toki ainoa sitä laatua tässä kuussa ollut, mutta ainahan aurinkoinen päivä on harvinaisuus syksypuolella.

Parhaita ilahduttajia ulkona ovat vuorenkilvet, tällaisina aikoina tulee aina tyytyväiseksi, kun on jaksanut puskea taimia rinteiseen tonttimaahan joka vuosi hieman lisää. Jotkut taimet ovat saaneet hieman enemmän "siipeensä" syksyn aikana, mutta uusia lehtiä tulee taas keväällä. Ja mikä parasta, kaikki kukkivat komean vaaleanpunaisen kevään!

Kiertäessäni alapuutarhan tilaa katsomassa viikko sitten huomasin, että pieni hemlokin taimi näyttää löytäneen sopivan kasvupaikan kukkapenkin perennojen joukossa. Se on saanut oikein kunnollisia vuosikasvuja aikaan jo parina vuonna. Myös penkin pari kesää sitten istutetut timanttituijat kasvavat hyvin.

Pari viikkoa sitten kukkavaaseihin laitetut komeamaksaruohot ovat jo tehneet poikasia! Ne tulevat lehtihankoihin. Osa kasvaa koko ajan veden alla, ei se heitä näytä haittaavan. Nyt on pidettävä mielessä, että emo-oksan tyvi on veden alla, että poikaset tulevat juotetuiksi, niin kauan kuin ovat vaasissa, kun ainakaan toistaiseksi niillä ei ole omia juuria. Jos ilmat eivät näytä kuitenkaan umpitalveksi vielä kääntyvän, niin ehkä ensi kuussa teen niille ulkoistutukset.

Kovin isoa vakoa ei maahan syntynyt, vaikka kaapeli onkin puoli metriä syvällä. Juhannusruusun ja heisiangervon väliin sopivasti!

Näiden kahden kuluneen viikon aikana on tehty ihan mullistuksen luontoisia toimia puutarhassa, nimittäin valokuitukaapeli datayhteyksiä varten kaivettiin tontille, ja koska tien varteen istutettu norjanangervojen rivi oli paisunut aivan liian mahtavaksi täyttäen puoli tietä kesän aikana, sain samaan kaivinkonesyssyyn nostetuksi pensasrivin juuriltaan ja tasailtua kuopat sileiksi. Jonkinverran näyttää kirsikkapuun juuristo kärsineen, saapa nähdä, kuinka sen jatkossa käy.

Uudeksi sisäasukkaaksi on taloon tullut heräteostos Robin Hoodista, nimittäin pinkkejä kukkia puskeva Schlumbergera-lehtikaktus. Samankokoinen oli kaksi vuotta sitten taloon näihin aikoihin tullut valkokukkainen saman lajin edustaja, joka on kasvanut kaksinkertaiseksi kooltaan näinä vuosina.

Kuva yllä, jossa sen kukinnan huippu oli käsillä, on viikon vanha. Uusi punainen tulokas siinä vertailun vuoksi vieressä oikealla. Nyt on jäljellä enää muutama kukka ja nuppu.