Pohjoinen puhuu

Ihanat lämpimät syyspäivät on siirretty muistojen joukkoon tältä tietämältä, kun matalapaineen keskus viimein väistyi ja superjäähtynyttä ilmaa napa-alueelta on tulvinut tilalle. Kesää kesti melkein viisi kuukautta, kun lähes toukokuun alusta lähes syyskuun loppuun saatiin sitä pitää. Nyt ollaan edellisten vuosien kanssa suurinpiirtein samoissa ilmeissä.
Muuttolintuparvia on paljon ilmassa, helpoimmin huomattavia tietysti hanhet ja kurjet. Pensashanhikit Potentilla fruticosa vielä jaksavat kukkia. Vihreyttä on ylenmäärin tarjolla. Kukkamaan reunuskasvit mirrinmintut Nepeta x faassenii ja haisukurjenpolvet Geranium robertianum kukkivat myös.

Ei mennä sentään vielä pakkaseen, mutta keskiarvojen alapuolelle painutaan. Viime yönä oli enää +2, eikä se päivälläkään paljoa korjaannu. Jos tuuli lakkaisi, hallaa olisi varmasti.

Pation reunalla olevassa kukkapenkissä nykyisin on enemmistönä tummakurjenpolvi Geranium phaeum, jonka lehdet jaksavat ilahduttaa loppuvuodesta!

Alkuviikosta piti ryhdistäytyä ottamaan tätä kääntynyttä säätilaa vastaan, joten tuli pation tyhjennys kesäkaluista, ruukkukasvien siirtoa eteläseinälle ja sadonkorjuuta. Samettikukkaruukut saivat jäädä paikoilleen. Töissä toki ei kauan kulunut aikaa, ja luultavasti halla ei etupihan korkeudella tulekaan kylään vähään aikaan, koska alimmat tontin osat sen ensin kokevat.

Arimmat kasvit, kirjopeippi ja begonia muuttivat lopulta eteisen yhteydessä olevaan lämmittämättömään vaatehuoneeseen toistaiseksi, kun siinä on eniten valoa ja ulko-oloja muistuttava viileys. Siirrän ne myöhemmin muualle, kun tila menee kuitenkin talven tultua pakkasen puolelle.

Eniten henkisiä ponnistuksia aiheutti sisilianpapujen kohtalo, sillä kostea syksy ei ollut niille ollenkaan mieleen, kun palot eivät kuivuneet. Kun korjasin sadon, osa paloista oli muuttunut mustiksi ja alkanut sisuksiltaankin mädäntyä, osa paksuja ja pulleita. Tuossa yläkuvassa ne ovat kaksi taaempaa massaa, etummainen on tuttavalta saatua suomalaista härkäpapua. Kun avasin palot ja otin siemenet kuivumaan, aika monen kuori on rapsahtanut halki. Ja ihan kuin jokunen olisi jo alkanut itääkin palon sisällä, sirkkajuuri oli kääntynyt esiin. Mitähän niistä tulee, meneekö papupadan aineksiksi? Alakuvassa oikeanpuolisin pikkuerä on suomalainen, muut sisilialaisia. Vihreät siemenet ovat pehmeähköjä. Vain nuo hieman ruskehtavat ovat alkaneet tuleentua, ja niiden kuori on alkanut poimuuntua.

Rosamunda-perunamaani kompostin kulmauksessa tuotti noin kolme litraa pienehköjä perunoita, kaikki puhtaita ja kauniita, ja huolimatta sateista komposti penkin sisällä oli täysin kuivaa. Olisi siis ehkä pitänyt kastella... Yksi mukava lohkoperuna-pellillinen niistä kuitenkin tulee.

Tänä vuonna ei viljelyksessäni ollut lainkaan kurpitsaa, mutta satoa on naapurista ja tuttavista tullut enemmän kuin koskaan! Kuvassa vaatehuoneen lattialla eilen illalla tullut erä, jotka ovat kasvaneet Kymentaan kylässä tuttavan kurpitsapellossa, kotiin jääneistä ehkä joku menee Elimäen Mustilassa kohta järjestettävän jättikasvisten kisaankin...

Alimmat puutarhakuvat on otettu 22 09 eli sunnuntaina, muut postaukset kuvat myöhemmin.

Vienokirsikan Prunus maximowichii komea syysruska.

Ja vanha omenapuukin innostui punaiseen tänä syksynä.

Alapihalle istutettu ja puunkaadossa latvuksensa menettänyt likusterisyreeni Syringa reticulata on saanut jo vähän puun muotoa takaisin.

Kivikoivut Betula ermanii ovat selvästi keltaisemmat kuin muut.

Kotoinen tuomi Prunus padus mattotelineen takana sensijaan tietään hyvin, että lehdet varistetaan syyskuussa, olivat ilmat mitä tahansa...