Keltaisten valojen maisemaa lokakuussa

Kohta ovat käsillä parhaat ajat ruskan kulussa, kun isot lehtipuut vaihtavat keltaiseen, ja osa lehdistä alkaa varista. Maisema on silloin keltaista valoa tulvillaan, kun sitä heijastuu joka korkeustasolta. Lumoavaa! Tämä on mielestäni toiseksi paras valoisuuden aika: kevätvaloisuutta se ei sentään voita, vaikka värimaailma onkin monipuolisempi ja täyteläisempi.

Niinpä parasta on sonnustautua ulkoilemaan vaikkapa vain lyhyiksikin toveiksi. Mieleen painuu mukavia värielämyksiä, joita pääsee pimeämpänä aikana monesti muistelemaan... Ylläolevat kaksi kuvaa ovat aamusateen jälkeensä jättämän pehmeän pilviharson aikaan otettuja. Nythän on palattu taas melko lämpimiin säätiloihin, oma mittari näytti iltapäivällä +12 asteen lukemaa. Seuraava kuva on iltapäivän kirkasta valoa ensimmäisen kuvan alueesta.

Jotakin uuttakin on puhjennut kukkaan, nimittäin jo useita vuosia sitten istutettu syksyn myrkkylilja Colchicum autumnale on taas tullut esille. Ihme, kun en koskaan näe sen lehtiä kesällä. Täytyyhän lehdet olla, millä yhteyttää?

Oman tontin syystilannetta tänään muutamin kuvin:

Taivaanrantaa tieltä Pulkanmäelle päin puutarhan yli.

Idänkanukka-pensas Cornus alba parhaimmissaan, ja onpa kultatuijakin hieman vihertävä siinä vieressä. Töyhtöangervoja Aruncus etuoikealla.

Avoimessa kasvupaikassa punatammi alkaa lunastaa nimeään, mutta katsopas alla sisarta, varjoissa asuvaa

Lehtikuusetkin alkavat jo kellastua, mutta niillä ei ole kova kiire, kun ei tullut pakkasöitä. Tammella on melko vihreä lehti vielä. Kivikoivut ovat jo lähes kaljuja.

Villiviinien Parthenocissus punastelu on kohta huipussaan.

Tein pienen kävelylenkin kylälläkin pyhäpäivän viihteeksi. Aika moni oli istuttamassa jo hautojen syysilmettä Calluna- ja Erica-tuliaisten kanssa, ja liikennettä oli runsaasti. Olipa metsässä vielä marjanpoimijakin! Kuvia siltä reisulta seuraavaksi:

Metsäkuva läheltä kappelia rantaan päin.

Tie nousee kappelilta ylähautausmaan parkkipaikalle.

Kappelin takana on jyrkkä leikkaus, n. 1,5 m korkea, jossa mustikoilla on komea maaruska.

Ylähautausmaalla, josta molemmat kuvat, on paljon vaahteraa.

Entinen kestikievari, sitten Salon leipomo ja posti, nykyisin Ruuskasen hautaustilaisuuksien pitotalo.

Meidän maantie, jossa vielä tämä vanha look, mutta uusi kevyen liikenteen väylä on jo teon alla.