Syyshehku on ohi

Aluksi neljä kuvaa viime torstailta, kun pakkasilma jo kuritti maisemia. Suurin osa puiden lehdistä on jo tullut alas, vain tammella ne viipyvät pidempään. Monilla pensailla sen sijaan on vielä hyvä lehdistö, kuten purppuraheisiangervolla ja lumimarjalla.

Etupihan maksaruohoista nostin seinustan puoleiset pois ja piilotin tulppaaneja tilalle.

Alapuutarhan tammi

Lumimarja

Maan pinnan matala kasvillisuus meni kohmeeseen, varsinkin sammalet, joilla varren pinnassa on vesimolekyylikerros, ja kävellessä kuuluu rapinaa jäätyneiden varsien murentuessa. Lunta on saatu sen verran, että Bergeniain lehdillä on ollut sitä hieman.

Värien juhlat tältä syksyltä on vietetty, on alkanut sopeutuminen kylmän ajan vaatimuksiin. Lehdet pois, kuori ja silmusuomut paksummiksi. Kun lehdet ovat pudonneet, tuulee enemmän, ja se kuivattaa pintasolukkoja. Homeiden ja monien sienten kasvukin loppuu. Alla kaksi kuvaparia, ylempi otettu 08.10. ja alempi tänään.

Näkymä tontin itäreunalta

Tänään syreenin lehdet liikkuvat, kun on melkoinen etelätuuli.

Lipputangon penkki

Tätä ei komista enää kuin kuusesta haetut oksat, jos nekään...

Sitä aina ihmettelee keväällä tätä penkkiä katsellessa, miten se voikin muuttua niin paljon kesän kuluessa. Kun kukkavarret on korjattu, näkyvillä on vain ruskeaa tynkää, jonka päällä lumet kestävät kauimmin. Tuntuu, että mitään ei ole odotettavissa. Ja sitten se taas alkaa!
Lopuksi kuva tasan kaksi vuotta sitten, jolloin ensimmäiset pakkaset oli koettu ja maat olivat huurteessa. Viime vuonna lunta oli tullut jo 19.10., mutta pianhan ne sulivat.