Vähäsateista syksyä

Pihlajan marjat eivät enää punaisemmiksi tule!

Syyspäivän tasaus on sivuutettu jo reilu kolme viikkoa sitten, aurinko nousee tänään juuri ennen kahdeksaa (07.59) ja menee mailleen kohta kuuden jälkeen (18.12)  illalla. Yöllä kumotti puolikuu, kun taivas oli seljennyt. On edetty reipas askel pimeään päin, varsinkin illat ovat pitkään hämäriä tässä meidän tontilla, kun lännen puolella oleva metsikkö varjostaa. Tuntuu jo klo 15:n jälkeen, että iltahämärän aika alkaa kohta!

Aika kaljulta jo näyttää alapuutarhalla, kun saarnenkin (kuvan keskellä) lehdet ovat tipahtaneet. Punatammella Quercus rubrum on vielä väri tallella. Kirkas vihreä pensas kuvan keskellä on kaunokuusama Lonicera zabelii.

Ennustetaan selvää viilenemistä syysilmoihin, kun pohjoisnavan ilmaa purkautuu tänne päin. Parina yönä onkin jo hipaistu nollaa, ja pakkasyöt näyttävät olevan tavallista keliä lähiaikoina, viimeistään huomenillasta. Se nopeuttaa lehtien varisemista, kun lehtikannan irtoamissolukot jäätyvät ja sulavat vuorotellen. Nyt on siis viimeiset päivät katsella tämän vuoden ruskaa.

Karhunvattujen versio: uudet oksat vihreinä, muut toisenvärisiä.

Tänä vuonna ei lehtiä oltu kaluttu, joten lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjanneito' pääsi näyttämään, millaisia syysvärejä sillä on.

Perhoangervo Gillenia trifoliata kasvaa vajaan metrin korkuiseksi pensaaksi ukonhattujen ryhmässä.

Villiviinin Parthenocissus värit alkavat jo vähetä lehtien tippuessa, mutta alppikärhö vielä kukkii. Sen lehdet eivät paljonkaan haalistu syksyllä, ja jäävät kiinni ruskeina kevääseen asti. Siinä on pikkulintujen talvi-iglu öitä varten.

Kuusi vuotta sitten Turusta tuotu hevoskastanja Aesculus hippocastanum on selvästi toista rotua kuin entinen puumme, sen mielestä ei kannata vielä vihreyttä vaihtaa. Vertaa kuvaa sivupalkissa olevaan 35-vuotiaaseen!

Pihlajat kyllästyvät odottamaan tilhiä?

Kuunliljat Hosta näkyvät oikeastaan vain syksyllä tästä kriikunain alla olevasta penkereen reunasta.

Vaahterankannon naamioinniksi tehty myskimalvan Malva moschata penkki syntyi juuri vuosi sitten, Kristiinankaupungin matkani jälkeen. On ilahduttavaa, että se kotiutui tähän! Ensi vuonna pitää jo viritellä jotain tukirakennelmaakin...

Keltaiset koivumetsät karisevat parhaillaan, vaahteroista enin osa on jo tullut alas. Kohta pitää etsiä harava! On ihanaa, kun ei ole niitä monia vaahteroita talon nurkilla, niiden lehdissä riitti työtä, kun olivat kulkuväylillä aivan liian liukkaita. Alimmat kaksi kuvaa on tältä aamulta,  muut postauksen kuvat eilisiä.

Itäikkunasta

Ja lännestä katsellen.