Alkuun väripläjäys tontin luoteiskulmasta, joka on lähinnä kirkkoa. Siinä entisen ison sähköpylvään paikalla on ollut kukkapenkki vuodesta 2002, jolloin tehtiin vesijohtokaivantoa naapureille, ja samalla tuli täytetyksi sähköpylväiden poistosta jääneitä isoja kuoppia. Taustalla olevat puut ja korkeat pensaat ovat jo naapurin tonttia. Kukkamaan ovat vallanneet verikurjenpolvet
Geranium sanguineum, vaikka kukinta on jo loppunut. Hyvin näyttää voivan hurmehappomarjakin
Berberis ottawensis 'Superba', jonka muutama vuosi sitten siirsin entisestä kasvupaikastaan tähän.
Ei ole ollut yhtään kylmää yötä tähän mennessä. Tämä aamu oli ensimmäinen, kun mittari näytti vain +5 asteen lukemaa. Näyttää siltä, että kesäkuun kylmät saavat nyt korvauksen pidennetystä kesästä. Tässä kuvassa näkyy nurmikon terhakasti viihtyvä punanata! Kohta pitäisi leikatakin, mutta ilmat ovat olleet niin lämpimiä, että keskipäivällä leikkurin työntely on liian hikistä.
Vasemmassa laidassa on turkulaisten sukukokousvieraiden v. 2008 tuoma tuliainen, Ruissalon puutarhan punatammi
Quercus rubra, joka ei ole vielä alkanut tuottaa syksyistä punaväriään. Puuntaimi on nyt n. 120 cm, ja oli aivan vinossa keväällä. Harkitsin silloin tukikepin laittamista, mutta kun viimein menin keppien kanssa paikalle, puu olikin suoristunut. Toinen samaan aikaan tuotu taimi, joka kasvaa kriikunan varjossa, on puolet lyhempi.
Koreansyreenit
Syringa wolfii sensijaan tietävät hyvin, että on aika pudottaa lehdet! Oikeanpuolisin on jo lähes kalju, kaksi muuta on keltaisena, ja pari vielä melko vihreitä. Nämä tuottavat etualalla olevalle taimimaalle useita siementaimia, joista kyllä joutaisi toiseenkin kotiin!
Kovasti innokkaita ovat tekemään jälkeläisiä myös tammet
Quercus robur. Näin syksyllä näkee, onko puu kovin homeenherkkä, kun aivan vierekkäisetkin taimet ovat niin erilaisia. Viime viikolla lähti uuteen kotiin (samaan kuntaan) tammentaimi, joka oli valinnut kasvamisensa sijaksi puolen metrin päässä alakerran ovesta olevan kuivan ja hiekkaisen maan. Taimi oli hyväkuntoinen ja homeeton.
Syksy on tullut myös kivikoivuille
Betula ermanii, jotka karistavat aikaisin lehtensä, ja saavat ne keväällä myös myöhemmin kuin rauduskoivu. Silmujen puhjetessa keväällä puu on hyvin herkkä kärsimään kylmistä päivistä, usein käy niin, että moni oksa jää kokonaan lehdettömäksi, niin myös viime keväänä.
Päivät kääntyvät iltahämärään jo aikaisin, jo kuuden aikaan on melko vähän valoa, vaikka aurinko on vielä ylhäällä. Päivä on nyt noin 13 h pitkä. Pihasyreeni, lehmus ja mongolianvaahtera ovat vielä ihan vihreitä.
Kuten kuvasta näkyy, jättimalikkaa ei niin vain hävitetä! Harmi. Vaikka vuosi sitten panin hyvin runsaasti karkeaa suolaa sienialueen ympärille, ei sitä näemmä tullut kuitenkaan tarpeeksi, koska nurmikko on käynyt paljaaksi pyykkitelineen lähellä. Tein uutta suolanlisäystä jo toista viikkoa sitten, mutta pari päivää myöhemmin sieni oli alkanut kukoistaa paljon isommalla alalla kuin olin kuvitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti