Se on kesä nyt virallisesti

Pihasyreenit ja pihlajat kukkivat.

On ehditty jo kesäkuun puolelle. Uutta lämmintä kautta tässä odotellaan, saapa nähdä, miten kauan. Viileän ilmamassan kieleke etelä-Suomen päällä antanee ehkä myöten kaakosta pyrkivälle ilmalle, joka toi toukokuulle kolmenkympin helteet. Sateitakin ehkä olisi luvassa.

Näillä kahdella istutusalalla on korjattu neljän norjanangervon jättämä aukko. Puolet työmaata on vielä jäljellä. 

Istuttaa pitää, kun on sen aika. Kevätesikkojen siirtäminen on jokavuotinen projekti, kun uusia taimia kehittyy loppukesällä siementen karistessa ja itäessä. Kun syksyllä on nykyisin aika pitkä kasvamiseen sopiva aika, taimet kehittyvät niin, että seuraavana keväänä monilla on jo kukkavanakin näytettävänä, jolloin ne helpommin huomaa kukkapenkin viereisestä ruohikosta.
 Päädyin etsimään viime viikon aikana siirrettäviä kevätesikkoja kaapelinkaivuun työmaan rinteelle. Tiistaina ja perjantaina oli sopiva, koska silloin satoi vähemmän. Toistaiseksi olen saanut pelastettua runsaat puolet käytäville ilmaantuneista "lapsosista", ja rinnettä on istutettuna 5-6 metrin mitalta. Varsinaisista kukkapenkeistäkin saisi tehdä runsaasti harvennuksia, mutta kiireisimmät kohteet ovat ne, missä käytävän ruohonleikkuu uhkaa.

Valkoisen pihasyreenin kasvupaikka on rinnekivikko, johon olen joskus kyytinyt multaa, ja siitäkös tarhavalvatit ovat tykästyneet! Syreenin taimia ei ole enää aikoihin näkynyt, joka lumimarjakin on siinä ollut hätää kärsimässä.

Tässä entistä jättitattarin valtakuntaa. Ne puolestaan tukahduttivat rinteeseen istutetun komean Bergenia-kasvuston.

Piti myös alkaa Round-up-torjuntojen aika tarhavalvateille, jotka ovat valtaamassa koko ajoteiden välisen alueen. Viime vuonna tein useammankin käsittelyn samalla rinteellä oleville jättitattareille, ja näyttipä sieltä vielä jokunen terhakka verso vielä nousevan, joten suihkepulloa tarvittiin siihenkin. Kun ei ole satanut pariin päivään, ruiskutuksen voi tehdä. Kunhan ruiskuttelu tehoaa, voi sitten istuttaa marjaomenapensaan.

Lohjalla asuva tytär kävi eilen etsimässä rivitalonsa pihalle täytekasveja, kun on yhden huoneen kokoinen alue laitettavaksi niin, ettei tarvitsisi nurmea lainkaan. Pihalla on ennestään juuri istutettuja tuijia, heisiangervo Physocarpus opulifolius 'Amber jubilee' ja sinilaakakatajia Juniperus horizontalis, joiden kanssa piha muotoutuu suojaisaksi omaksi alueeksi. Puuvartisten joukkoon tuli nyt Mustilasta hankittu purppuraheisiangervon minikokoon jalostettu ruukkutaimi. Osalle pohjaa pannaan jokunen laatta, jossa kukkalaatikoita.

Perennoiksi etsittiin maanpeitekasveiksi keltapeippiä Lamiastrum galeobdolon ja taponlehteä Asarum europaeum, jotka ovat omassa kuivassa pihassani osoittautuneet kovin kestäviksi. Pikkutalviota Vinca minor ja vuorenkilpiä Bergenia crassifolia voidaan sitten myöhemmin tuikata väleihin, jos tuntuu, että tilaa on. Niillä kaikilla on lähes aina vihreänä oleva lehdistö.

Kuva on otettu 0507 2010, tässä alueessa mahtavasti viihtyvät verikurjenpolvet ja valamonruusut ovat kukassa.

Laajempi kukkaistutus oli myös jo kauan toivottu, nimittäin pinkkikukkaiset verikurjenpolvet Geranium sanguineum, jotka ovat myös mitä parhaita kuiviin kohteisiin. Niitähän puutarhassani on ennestään jo niin paljon, että paikoin pitää kitkeä. Jokaisesta pois nostetusta puskasta jää runsaasti paksuja juuria maahan, ja niistä uutta kasvua helposti tulee. Niinpä pois otettujen taimien tilalle on aika pian odotettavissa uusia verikurjenpolven "pöheikköjä".

Aasiankulleron pari vuotta tässä paikassa asunut yksilö. Se kukkii aikaisemmin kuin muut kullerot, yleensä toukokuun puolella.

Mukaan matkustivat myös muutama aasiankulleron Trollius asiaticus pikkutaimi, ja jokunen vuorikuisma Hypericum montanum, jonka siemenpussin ostin vuosia sitten Turun yliopiston puutarhan myynnistä, ja joka on osoittautunut oikein hyväksi kasviksi, siementääkin helposti ja on nätti koko kasvukauden.

Verikurjenpolvien antamaan aukkoon tontin kirkonpuoleisessa kulmapenkissä piilotin pihalla liian kuumassa kituvat kevään narsissit ja valkoiset orvokit, ja penkinreunan rajaajaksi vuorikuismaa taimimaalta. Tässä näkyy myös muutama vuosi sitten syksyllä siirretty japaninhappomarja, jonka juuret silloin kaikki katkaistiin tyngiksi, mutta nyt näyttää juuristo taas olevan kunnossa, koska lehdet alkavat olla normaalin kokoisia.

Istutettavien määrä kasvoi vielä muutamalla komeamaksaruoholla Sedum spectabile, jotka kasvavat etuopihan penkissä liian tiuhana tällä hetkellä. Tilalle pääsivät vakanssia hoitamaan taimiastiassa talvea viettäneet viime syksyiset taimitehtailun tulokset, osa meni verikurjenpolvien penkkiin alapellolle.

Lopuksi kuvia puutarhalta.

Wilman kuusi on jo lähes metrin korkuinen.

Tiitun kuusikin on alkanut ottaa lisää kasvua, sillä on terhakat uudet alut joka latvassa.

Turusta 2008 tullut hevoskastanja on myös metrissä.

Omenapuun alla on terälehtisateen aika...