Rodojen aika

Ajauduin eilen kukkapenkkien siivouksessa viimein tontin yläosiinkin, vaikkei maantien lähellä oleva alapelto olekaan kokonaan hoidettu. (Siellä pitää vielä siirtää kevätesikkoja, mutta vaihtelu virkistää jopa puutarhahommissa.) Vuohenputket ja ylimenneet jalokiurunkannukset olivat jo puolimetrisiä ja kaikki muukin siinä ympäristössä ehtinyt sirppivaiheeseen.
Sain nutistettua heiniä kolme kärryllistä, että kukkapenkkien paikat ja niihin istutetut kasvit tulivat paremmin esiin. Tarha-alpit ovat varmaan kasvaneet läpi talven, koska ne olivat vallanneet puolet isoimmasta penkistä. Myös papulanruusun versoja on alkanut tunkea siihen. Sai kitkeä molempia!

Alppiruusu Haaga, (nimi on myös marjatanalppiruusu), on nyt komeana, vaikka papulanruusu Rosa staffa sitä uhkaakin oikealta puolelta. Joka vuosi saa ruusulle tehdä vesojen poistoa ja oksien leikkuuta. Alppiruusu on istutettu oman juurikankaan sisälle, etteivät muut ota siltä kasvutilaa maan sisällä. Männyn taimi siirrettiin tähän ihan rodon takia, kun ne kuuluvat yhteen.

Kyllä oli mukavaa siinä äheltää sirpin kanssa, kun rodotkin olivat alkaneet kukkia! Vanhemmat olivat jopa komeammat kuin koskaan, vaikka tuo lumeton ja märkä talvi oli takana. No se oli rodoille mieleen.

Purppurapihdan Abies amabilis viereen istutin yhtaikaa Haagan kanssa loimuavan punaisen Nova Zemblan. Molemmat tulivat Mustilasta. Se kasvutapa on lamoavampi kuin Haagalla. Ehkä paikkakin tässä Rodo-salissa on sille mieleen.

Viimeksi hankitut (Agrimarket-ostos) hieman lilaan vivahtavat lapsukaiset ('Roseum eleganse') kasvavat pihlajan takana, toinen purppurapihta on viiden metrin päässä antamassa varjoa keskipäivälle. Niillä on kolmas kasvukesänsä. Olen istuttanut ne ehkä hieman liian lähelle puuta, mutta istuttaessa oli käytössä suuret määrät havuneulasia, kun arboretumista näistä main kaadettiin kolme vuotta sitten kaksi isohkoa kuusta, ja kasan loppuosa on vielä olemassa, ehkä uutta tainta odottamassa?

Rodo-salissa kasvaa myös pihlajia. Niiden kukinnan aika on myös nyt.