Muinaiskansamme oli sitä mieltä, että ilmat kääntyvät viileämpään suuntaan heinänteon päätyttyä. Jaakko heittäisi kylmän kiven, ja vedetkin alkaisivat viiletä. Siitä seuraisivat paremmat kalansaaliit. Alkaisihan sitä paitsi kohta edellissyksynä kylvetyn rukiin niitto kuhilaiksi, ja kohta sitten saataisiin tehtyä niiden puinti. Siitä seuraisi uusien patjaolkien vaihto, sehän oli jokavuotinen järjestys. Pihlajanmarjat punertuisivat kutsumaan muuttolintujen parvia.
Tämän päivän postauksen kaikki kuvat ovat tältä aamulta. Tienvarren pihlajat jo hyvinkin muistuttavat tulevasta! Kirsikkasato on valmistunut, samoin herukat. Hirvenjuuret kukkivat melkein kaksimetrisinä tuossa varjoisassa notkossa, jonka yläreunaa rajaa eilen aamulla leikattu papulanruusujen aita.
Herukkain punaisuutta täydentävät viileämmänpunaiset jaloangervot, jotka alapuutarhalla jo kukkivat. Samaa sävyä ilmentävät kaivon takana varjossa piileskelleet maitohorsmat, jotka ottavat tässä show'n ennen ukonhattujen aikaa. Kaikki keltaisuus on myös nyt valttia!
Sekä ruukkujen jätti-samettikukat että Wilman penkin kompassikukat ovat parhaimmillaan!
Kultapallojen ja niiden vähemmän kerrottujen perusmuotojen
Rudbeckia laciniata latvat ovat ylenneet yli kahden metrin ja kukinta on alkanut.
Suosiollisella myötävaikutuksella eli kitkemättä jättämisellä alapuutarhan taimimaa helottaa nyt luonnonkasvi kultapiiskua
Solidago virgaurea, taustana siinä keskellä kaunokuusamaa, jolla marjat punaisina myös.
Koska alapellon keto-osasto oli jo loppuun kukkinut, oli eilen vuorossa myös sen leikkuu, sitä tehdään vain kerran kesässä. Myyrien multakekoja olisi kyllä voinut olla vähemmän, keväällä kyllä kuokin kaikki tasaiseksi!
Kompostiaitauksen sisäpuolelle piilotetut itäneet Rosamunda-perunat ovat nousseet taimelle, mutta avomaan perunaviljelykset taitavat jo kohta olla korjuuvalmiita, kun kukinta alkaa. Ne ovat sitä Lapin puikulaa.
Alapellon runsaasti kukkiva koreansyreeni
Syringa wolfii on varmaan itsepölytteinen, kun joka kukka kehittää hedelmää. Näiden pensaiden liepeillä on myös uusia siementaimia, varsinkin taimimaan puolella, jossa on paljasta maata, mutta myös nurmikolla, lehtikuusen alla.
Viimeinen kuvani on "pikkuvauvasta", se on hemlokki
Tsuga heterophylla, pari vuotta tässä Wilman penkissä kasvanut, ja vaikka siihen verraten jättikokoiset rusopäivänliljat, tulikukat ja vuorenkilvet varjostavat, niin mukavalta maistuu elämä tämän lapsosen mielestä. Korkeutta on nyt noin 25 cm. Taimi on Mustilasta. Aiemmat hemlokkikokeiluni ovat kuivahtaneet, ehkä ne olisivat tarvinneet juuri tällaista isosiskolaumaa ympärilleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti