Kukkatilannetta heinäkuun alussa

Jos vähän kurkistetaan kukkapenkkejäkin! Ylläoleva vaasillinen oli kerättävä sateesta maahan taipuneista varsista kolme päivää sitten, jolloin isojen kellojen paras kukinta oli. Kaikki valkoiset kestivät pystyssä. Huolimatta ajankohdasta ukon- ja varsankellojen (Campanula latifolia ja C. trachelium) aika alkaa jo loppua, tilalle nousevat niityissä kasvavat peurankellot C. glomerata ja pisimpään kukkiva vuohenkello C. rapunculoides. Kun kelloaika on ohi, on mielestäni jäljellä loppukesän kukinta....

Rapunpielen kultahelokitkin Oenothera fruticosa jo lopettavat, eikä niitä kovin paljon penkissä olekaan, se ei kestä yhtään kilpailua, jos penkkiin osuu tarha-alpia. Tähtiputket Astrantia major (oikea yläkulma) jaksavat vielä joitakin aikoja.

Jokunen vuosi sitten raivasin pois lumimarjakasvustot tästä teiden risteyksen kulmalta, kun ajattelin sille muuta käyttöä hyötymaana. Alarinteen tyvelle tein silloin perennasiirtoja, kun ylämäen täyttömaalla isohirvenjuuret Inula helenium eivät tykänneet paikan kuivuudesta. Väleihin istutin tarha-alpia Lysimachia punctata, ja molemmat voivat oikein hyvin. Niiden taakse ylärinteen puolelle tuli punalehtiselle liian vahvasti leviävälle ripsialpille L. ciliata uusi kasvupaikka (se lähti lipputangon penkistä). Jos nyt onnistuisin saamaan tarhavalvatit pois rinteestä talolle päin, niin tätä kasviseurakuntaa voisi hyvin lisätä. sillä ne ovat paljon alempana kuin tien pinta, joten eivät korkeinakaan muodosta näkemäestettä. Väliaukossa kuvan yläosan keskellä voisi olla myös joku puu, kunhan se ei ole vaahtera, jonka lehdet takertuvat ruusuun, eikä tuomi, joka tekee seuralaisia.

Tässä paikassa oli pitkään multakasa n. 10 vuotta sitten, ja sen pohja muodostaa  kukkamaan maantien lähellä. Erityisen hyvin siinä ovat menestyneet jättipoimulehdet Alchemilla molle, samoin rehottavat jaloangervot Astilbe. Myös väliin sijoitettu preeria-angervo Filipendula rubra tuntuu viihtyvän, sen korkeus on n. metrin.

Wilman kukkapenkki on paremmin varjossa kuin Tiitun, ja se kasvaa sen mukaan! Nyt on alkamassa kukkimistaan rusopäivänlilja Hemerocallis fulva, joka näkyy penkin alku- ja loppupäässä; keskiosan ukonhattu Aconitum x cammarum vielä kasvaa korkeutta, samoin kompassikukka Silphium perfoliatum. Penkkiin istutetut metriset timanttituijat jäävät näiden väleihin piiloon, toinen pilkistää kuvan etualalla.

Tiitun penkissä ovat nyt vallalla pikkusormustinkukat Digitalis lutea, myös moni päivänhattu Rudbeckia fulgida (Black eye Susan) tuntuu jaksaneen talvehtia, vaikkei se niin hyvä olekaan sietämään meidän märkää syksyämme. Kummassakin penkissä kasvavat myös näkymättömissä koirien muistokuuset, sekä pikkuruiset hemlokin Pseudotsuga taimet.

Etupihan nurkalla on keijuangervopensas, jonka kynin ihan matalaksi, kun se oli kasvattanut pitkiä oksia pienen pation puolelle. Nyt sen uudet oksat ovat alkaneet kukkia, ja täytteeksi tuodut samettikukka Tagetes-ruukut etsivät paikkansa muualta. Keijuangervon Spiraea japonica pikku taimia on aivan valtavasti tässä ruukkujen kohdalla jopa soralla! Niitä löytyy myös muualta lähistöltä. Täytyy miettiä, mikä voisi olla niille sopiva uusi kasvupaikka, taimia saan helposti tehtyä ihan kymmeniä. Myös taaempana häämöttävä keisarinangervo S. x sansoucciana pitää siirtää, se tuntuu tekevän taivukkaista uusia kasveja viereensä, ja pitää hallussaan jo lähes neliömetriä. Nyt on jo hävinnyt jouluruusu siitä liepeiltä.