Kesä on ja heinää niitetään arboretumissa...

En ole pariin vuoteen ehtinyt tehdä heinää kaikkialta arboretumin nurkista, kun on ollut muunlaisia hommia yllin kyllin. Nyt on kyllä ihan pakko etsiä aika vaikka mistä, sillä nokkoset huojuvat metsiköinä ja haavanvesat yltävät paikoin pariin metriin.  Saksankirveli pyrkii leviämään kuin kulovalkea.
Varsinkin ensi kuvan rinteentyven (entisessä peruna)pellossa, johon kyllä on istutettu karviaispensaita, kivikoivuja ja tuijaa, on ruohokasveilla vielä turhan monta neliötä vallata. Aiemmin siellä kasvoi runsaasti vattua, mutta nyt niiden aika on mennä. Olen jo toista viikkoa harjoittanut sirppi- ja leikkurihommia, ja luulenpa, että yhden viikon vielä siihen saa panna, että kaikki se löytyy, mitä on tarkoitus säästellä.
Tontin alueelta on löytynyt parisenkymmentä terhakkaa tammen tainta, joita myös pitää hieman siirrellä. Seuraavista ylempi on myrskyn tuhoaman talvitammen yksi jälkeläinen. Alemman kuvan tammi, joka kasvaa ylämäen näsiän naapurina, ei kuulu siirrettäviin, se on liian iso, lähes metrinen.

Tuohon ensikuvan alueeseen täytyy istuttaa nopeakasvuista rauduskoivua, sen taimia on tontilla luonnostaan. Ne kuivattavat ja köyhdyttävät alustaansa aikanaan. Kuukauden päästä pitää tehdä taimensiirtoja, että ehtivät hyvin juurtua ennen syksyä. Kunhan toivotut puuntaimet tulevat hieman isommiksi ja näkyvät vaivatta, voisi tilata vaikka trimmeriyksikön häärimään kerran vuodessa, jos ei jaksa sirpitellä.

Yläpuolella oleva mustakuusi Picea mariana kasvaa lähinnä viemäriojan ("Grand Canyonin") alapäätä, jossa se purkaa mahdollisia vesiään rinteeseen. Se viihtyy kosteammassa, aiemmat yritykseni kasvattaa tätä puuta kuivalla alapellolla epäonnistuivat.

Alapellon lehtikuuset sensijaan kasvavat hyvin. Nehän ovat risteymäyksilöitä, toisena luultavimmin japaninlehtikuusi Larix kaempferi kävyistä päätellen. Käpyjä tulee kaikkiin puihini vallan paljon!
Maa on vanhaa viljelymaata, joten sillä on kova kasvuvoima, varsinkin jos leikattu heinä jää lannoitteeksi. Kohta niin onkin tehtävä sirpitysalueillakin, sillä täyttämiseen sopivat kuopat alkavat olla jo reunojen tasalla. Niin suuria hyötykompostointipisteitä ei ole, että kaikki mahtuisi!

Erittäin hyvää kuuluu tontin ylälaidan palsamipihdalle Abies balsamea, jossa ei näy tänä vuonna ollenkaan ruostevaivaa. Sen ympäristö on nyt aika ilmava, ehkä ilman kosteus on niukempi. Taimi on lähes metrin.

Myös harmaapihta A. concolor kasvaa komeasti, se on yli puolitoista metriä. Tästä ylärinteestä kaadettiin jokunen kookas koivu pari vuotta sitten, joten nokkonen on lisääntynyt ja pihdan kasvu parantunut.

Tässä näkymää eräältä vanhalta jätekompostin kohdalta, talon alanurkan liepeillä, jonne istutin jokunen vuosi sitten kolme kartiotuijaa imemään liikoja ravinteita. Niiden välissä on tavallinen heisiangervo-pensas Physocarpus opulifolius, joka saa tuossa helposti kolmeen metriin yltäviä versoja. Ne myös helposti taipuvat aurauslumen  alla, joten oksasaksilla on siinä keväisin työtä! Kuolanpioni on lopettanut kukintansa, eteen on noussut punaisine kukkineen palavarakkaus Lychnis chalchedonica, jonka komeus taittuu rankemman sadekuuron seurauksena. Alimmainen kuva on saman kasvilajin Diabolo- versiosta talon seinustalla..