Elokuun alun näkymiä

Kesäkuumat ovat kuulemma täällä viimeisiä päiviään, torstaista alkavat ennusteiden mukaan reippaat sateet ja ilmat viilenevät. On juhlistettu asiaa istumalla pihalla varjossa matonkudeleikkuun ääressä! Teresanruusu alkoi uuden kukkimiskauden, vai jatkoiko vaan entistä pienen paussin jälkeen?

Eläköön, yksi nimilappu löytyikin, kun pöyhin multaa taimien juurelta. Siinä luki juuri tuo mainitsemani Starfire-lajike.

Loppusesongin merkit ovat tässä: Leimukukat Phlox paniculata ovat kukassa jo meilläkin, tuo pienikukkainen maatiainen alapuutarhalla on kukkinut jo hyvän aikaa, mutta näistä yläpihan varjopenkin isokukkaisista on vasta yksi kukka auki. Nimilappu on tietysti kadonnut, mutta mahtoiko olla Starfire? Kuvassa näkyy tälle tunnusmerkillinen tummanpunalla sävyttynyt verson latvaosa. Ovat kasvaneet tässä elokuusta 2010 alkaen, ostin ne silloin Kausalan Agrimarketista.

Töyhtöangervon Aruncus dioicus töyhdöt ovat jo painavia siementen kypsyessä ja alkavat nuokkua, kohta maassa asti. Se kasvoi tässä paikassa niin suureksi, että parin metrin päässä kummallakin puolen ollut syyshortensia kuihtui pois. Pohjoisrajalla kasvava kaitaröyhytatar Aconogonon divarigatum on kasvanut halkaisijaltaan lähes parimetriseksi massaksi ja kukkii joka versollaan. Se on siirretty tähän alapellon kolmiopenkistä, kun tuli liian suureksi muiden joukkoon. Juurakko lohkeili silloin käsivarren paksuisena moniksi kappaleiksi, eikä kasvu ollut moneen vuoteen kummoistakaan, hyvä jos edes näkyi. Tämä on nyt toinen parempi vuosi, ja ehdottomasti komein sen koko oloaikana meillä.

Ensimmäinen viljelykokeiluni keltakosmoskukalla Cosmos sulphureus on avannut ensimmäiset kukkansa, varret ovat noin puolen metrin korkuisia. Yläpihan raikuvanpunainen väriminttu Monarda on puolestaan alkanut kukkia jo kaikilla versoillaan.

Elsan unikko Papaver somniferum on lakannut kukkimasta ja kohta ovat siemenet valmiina. Tässä kompostikehikossa näyttää olevan toistakymmentä pullukkaa valmistumassa. Taimet ilmaantuivat, kun pöyhin multakasan pohjia keväällä kukkaruukkuihin. Kuolanpionit Paeonia anomala ovat saaneet urakkansa ohi, ja tuppilot juuri aukeavat. Keskimmäinen kuva on siementaimi alemman kuvan pensaan juurelta. Ei uskoisi äidiksi ja tyttäreksi, mutta muistetaanpa, että kuolanpioni on risteymälajike, joten sen jälkeläiset voivat sen vuoksi ollakin erilaisia.

Lopuksi kuvia torjunnasta: Tänään olen levittänyt karkeaa ja hienoakin suolaa jättimalikan etenemissuuntaan ruoholle ehkäisemään sen puutarhanvalloitusta. Viime postauksen sienet kasvoivat yläkuvan alueessa. Toinen laajempi esiintymä on saavuttanut magnolian tyven, ja tästä löytyi kaikkiaan n. 5 metrin pituinen kaari sieniä.

Roundup-ruiskuttelu hävitti tarhavalvatin versot (yläkuva) tyystin, mutta jättitatar (alakuva) on sitkeämpi. Saapa nähdä, miten se tarina jatkuu...